KKO/1991/174

1991 false KKO:1991:174 Järjestäytymätön työnantaja oli työsopimuslain 17 §:n 1 momentin yleissitovuussäännöksen nojalla velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle alan työehtosopimuksen ja sen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen mukaiset luottamusmieskorvaukset. TSL 17 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Lappeenrannan raastuvanoikeudessa A on Rappon Oy:lle 19.5.1989 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kertonut, että hän oli ollut yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa 10.8.1982 ja 17.3.1989 välisen ajan konepuuseppänä. Hänen työsuhteensa vähimmäisehtoina olisi tullut noudattaa niitä määräyksiä, jotka sisältyivät puusepänteollisuuden työehtosopimukseen. Tämä oli alan yleiseksi katsottava työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu niin sanottu yleissitova työehtosopimus. Työehtosopimuksen mukaan luottamusmiessopimuksen 7 §:n 4 kohdan tarkoittamana korvauksena maksettiin pääluottamusmiehelle kuukausittain korvausta luottamusmiestehtävien hoidosta määrä, joka oli 1.1.1983 ollut 155 markkaa kuukaudessa. Määrä oli vähitellen noussut niin, että elokuussa 1988 se oli ollut 215 markkaa kuukaudessa työpaikalla, jossa oli vähemmän kuin 25 työntekijää. A oli 1.1.1983 valittu työntekijöiden pääluottamusmieheksi ja hän oli ollut pääluottamusmiehenä aina työsuhteensa päättymiseen saakka. Rappon Oy ei kuitenkaan ollut suostunut maksamaan hänelle työehtosopimuksessa mainittua luottamusmieskorvausta ajalta ennen 1.9.1988 perustellen kieltäytymistään sillä, ettei se järjestäytymättömänä työnantajana ollut ollut työehtosopimukseen sidottu. A on katsonut, että hänen olisi tullut saada luottamusmieskorvaukset, koska työnantajan oli työsuhteessa noudatettava niitä vähimmäisehtoja, jotka alan yleissitova työehtosopimus määräsi. Koska luottamusmieskorvaukset olivat saamatta työsuhteen päättyessä, A on katsonut olleensa oikeutettu työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla saamaan odotusajan palkkana 1.361 markkaa. Sen vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle 1) luottamusmieskorvausta 13.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.010 markalle 31.12.1983, 2.190 markalle 31.12.1984, 2.220 markalle 31.12.1985, 2.420 markalle 31.12.1986, 2.460 markalle 31.12.1987 ja 1.700 markalle 31.8.1988 lukien sekä 2) odotusajan palkkaa 1.361 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Vastine Rappon Oy on vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Yhtiö on perustanut kiistämisensä siihen, että luottamusmieskorvausta koskeva työehtosopimuksen ehto ei ollut sellainen työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu palkka- tai muu ehto, jota työnantajaliittoon kuulumaton työnantaja oli velvollinen noudattamaan solmimissaan työsuhteissa. Yhtiö ei ole riitauttanut kantajan mainitseman työehtosopimuksen yleissitovuutta, A:n asemaa työehtosopimuksen tarkoittamana luottamusmiehenä eikä kanteessa esitettyjen vaatimusten määriä. Raastuvanoikeuden päätös 30.10.1989 Raastuvanoikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, että työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan työnantajan oli noudatettava työsopimuksessa tai työsuhteessa muuten niin sanotun yleissitovan työehtosopimuksen palkka- ja muita ehtoja. Harkitessaan sitä, oliko kanteessa mainittua luottamusmieskorvausta pidettävä lainkohdan tarkoittamana ehtona, raastuvanoikeus on kiinnittänyt huomiota erityisesti seuraaviin näkökohtiin: Työsopimuslain 53 §:n 1 momentin mukaan työnantaja oli velvollinen korvaamaan luottamusmiehelle lainkohdassa mainitun ansionmenetyksen. Ammattiosaston tehtäväänsä valitsemaa A:ta oli pidettävä lainkohdan tarkoittamana luottamusmiehenä. Oikeustieteessä (esim. Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 106 ja 111 ss.) työehtosopimuksen normimääräykset oli jaettu työnormeihin ja työolonormeihin. Työnormit vaikuttivat tai liittyivät työsuhteen osapuolten pääsuorituksiin eli työn tekemiseen tai vastikkeen maksamiseen. Ne olivat toteutettavissa työnantajan ja yksityisen työntekijän välisessä relaatiossa. Työolonormit eivät liittyneet välittömästi työsuorituksiin eivätkä vastikkeeseen ja ne olivat toteutettavissa yleensä relaatiossa työnantaja - työntekijöiden yhdistys. Sarkon mukaan (mt. s. 115-116) työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaisia ehtoja olivat pääsääntöisesti ainoastaan työnormit. Sarkko on todennut (mt. s. 107), että luottamusmiestä koskevat työehtosopimusmääräykset saattoivat olla toisaalta sellaisia työnormeja, joiden toteuttamista luottamusmies voi vaatia työntekijäasemansa perusteella työsuhteessaan. Toisaalta ne voivat olla sellaisia työehtosopimuksen toteuttamiseen liittyviä työolonormeja, joiden noudattamista voi vaatia vain työntekijöiden yhdistys. Oikeuskäytännössä oli nojauduttu edellä mainittuun jaottelutapaan työ- ja työolonormien kohdalta. Työtuomioistuimen ratkaisussa 3/1958 oli katsottu, että luottamusmies sai itse ajaa työehtosopimuksessa olevaan luottamusmiehen irtisanomissuojaan perustuvaa kannetta, vaikka työntekijäliitto ei ollut kannetta nostanut. Sopimuskohtaa oli siten mainitussa tapauksessa noudatettu relaatiossa työntekijä - työnantaja. Työtuomioistuin oli lausunnossaan 37/1987 katsonut, että luottamusmiehelle myönnettävää vapaa-aikaa koskeva työehtosopimuksen ehto oli normimääräys. Korkein oikeus oli vuosikirjassaan julkaisemattomassa tuomiossaan 1937/88 katsonut, että työnantaja oli tätä juttua vastaavassa tapauksessa velvollinen suorittamaan korvauksen luottamusmiehelle. Raastuvanoikeus on näiden seikkojen perusteella katsonut, että luottamusmieskorvausta oli pidettävä sellaisena työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaisena A:n ja yhtiön työsuhteen palkkausta koskevana ehtona, jonka osalta yhtiön oli noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Työtuomioistuin oli ratkaisussaan 74/1972 katsonut, että luottamusmiehelle oli maksettava sopimuksessa mainittu korvaus siitä riippumatta, oliko hänellä ollut työsuhteensa aikana työnantajan toimeksiantoja vai ei. Raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiö oli näillä perusteilla velvollinen suorittamaan A:lle kanteessa vaaditun korvauksen. A:lla oli näin ollen myös oikeus odotusajan palkkaan. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut Rappon Oy:n suorittamaan A:lle luottamusmieskorvausta 13.000 markkaa ja odotusajan palkkaa 1.361 markkaa eli yhteensä 14.361 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.010 markalle 31.12.1983, 2.190 markalle 31.12.1984, 2.220 markalle 31.12.1985, 2.420 markalle 31.12.1986, 2.460 markalle 31.12.1987, 1.700 markalle 31.8.1988 ja 1.361 markalle 19.5.1989 lukien. Yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 12.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.10.1989 lukien. Kouvolan hovioikeuden tuomio 23.1.1991 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Rappon Oy oli saattanut jutun, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. Yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauskuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 23.5.1991. Rappon Oy on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen yhtiön muutoksenhakemukseen ja vaatinut korvaukseksi vastauskuluistaan 2.500 markkaa 16 prosentin korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.12.1991 Perustelut A on ollut 10.8.1982 ja 17.3.1989 välisen ajan konepuuseppänä työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsopimussuhteessa Rappon Oy:n palveluksessa. Hän on 1.1.1983 alkaen toiminut työpaikan työntekijöiden valitsemana luottamusmiehenä. Yhtiö on kanteessa tarkoitettuna aikana ollut järjestäytymätön. Asianosaisten kesken ei ole erimielisyyttä puusepänteollisuuden työehtosopimuksesta työsopimuslain 17 §:n 1 momentin tarkoittamana niin sanottuna yleissitovana työehtosopimuksena eikä työehtosopimuksessa sovitusta luottamusmiessopimuksen 7 §:n 4 kohdan tarkoittaman luottamusmieskorvauksen määrästä. Työsopimuslain 53 §:ssä on säännös luottamusmiehen ansion menetyksen korvaamisesta ja hänen erityisestä irtisanomissuojastaan. Myös järjestäytymättömän työnantajan palveluksessa olevat työntekijät voivat valita keskuudestaan luottamusmiehen. Työnantajan on työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksessa tai työsuhteessa muuten noudatettava vähintään alan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisia palkka- ja muita ehtoja. Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen ja sen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen määräykset luottamusmieskorvauksesta koskevat luottamusmiehen palkkaehtoja. Yhtiö on siten velvollinen suorittamaan A:lle vaaditut luottamusmieskorvaukset. Työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus on työsuhteen päättyessä viivästynyt, joten yhtiö on työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla velvollinen suorittamaan A:lle vaaditun odotusajan palkan. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Rappon Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauskuluista täällä 1.100 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antamisesta. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Portin, Riihelä ja Taipale sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikonen