KKO/1991/178

1991 false KKO:1991:178 Ään. Kiinteistö oli luovutettu samana päivänä kuin siihen oli haettu velkakiinnitys myyjän sitoumuksesta. Uusi omistaja oli säädetyssä ajassa hakenut lainhuudon kiinteistöön. Uuden omistajan ja velkakiinnityksen haltijan välinen eturistiriita ratkaistiin uuden omistajan hyväksi ja kiinteistöön vahvistettu kiinnitys julistettiin tehottomaksi. KiinnA 17 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Pirkkalan kihlakunnanoikeudessa A ja B ovat KansallisOsake-Pankille tiedoksi annetun haasteen nojalla lausuneet, että he olivat 15.6.1984 vahvistetulla kauppakirjalla ostaneet X:ltä ja Y:ltä Mäkelän tilan RN:o 2:103 Kangasalan kunnan Suomatkan kylässä ja Kaukakärjen tilan RN:o 3:13 saman kunnan Keson kylässä muun muassa ehdoin, että omistusoikeus tiloihin siirtyi ostajille mainittuna päivänä. Kauppa oli tehty edellä mainittuna päivänä kello 10 ja A ja B olivat hakeneet saannolleen lainhuudon 28.8.

1. Kaupantekopäivänä oli X:n ja Y:n samana päivänä tekemästä hakemuksesta vahvistettu kyseisiin tiloihin kiinnitys haltijalle vakuudeksi 12.6.1984 X:n ja Y:n tunnustaman 200.000 markan määräisen velkakirjan pääoman, 16 prosentin koron ja enintään 1.000 markan suuruisten velan uudistamis- ja perimiskulujen maksamisesta. Kiinnitys oli myönnetty vasta kaupantekohetken jälkeen. Velkakirja oli nyt pankin hallussa ja se oli myös hoitanut kiinnityksen hakemisen. Kun kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen (seuraavassa kiinnitysasetus) 17 §:n 1 momentin mukaan kiinnitys entisen omistajan sitoumuksen vakuudeksi on tehoton uutta omistajaa vastaan, jos kiinnitystä on haettu sen jälkeen, kun kiinteistön omistus on siirtynyt uudelle omistajalle, A ja B ovat vaatineet, että kiinnitys julistetaan tehottomaksi heitä kohtaan ja että pankki velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa jutussa korkoineen. Vastine Pankki on vastustanut kannetta, koska kiinnityshakemus oli jätetty Pirkkalan tuomiokunnan kansliaan ennen kiinteistökaupan vahvistamista. Vielä pankki on vaatinut A:n ja B:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 9.1.1989 Kihlakunnanoikeus on, kuultuaan asiassa todistajina kiinnityshakemuksen tuomiokunnan kansliaan jättänyttä asiamiestä, kaupanvahvistajaa ja toista myyjää, katsonut, ettei todistajien kertomuksilla eikä muutenkaan ollut pystytty selvittämään sitä, miten kiinteistöjen omistusoikeuden siirtyminen ja kiinnityshakemuksen jättäminen tuomiokunnan kansliaan ajallisesti olivat suhtautuneet toisiinsa. Koska X ja Y olivat kiinnityksen vahvistamispäivänä olleet kysymyksessä olevien tilojen omistajia ja kiinnitys oli tuona päivänä voitu vahvistaa tiloihin heidän velkansa maksun vakuudeksi eikä ollut näytetty omistusoikeuden tiloihin siirtyneen A:lle ja B:lle ennen kiinnityksen vahvistamista, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen. Pankki on itse saanut kärsiä kulunsa, koska juttu on ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltua aihetta. Vaatimukset ja vastaus hovioikeudessa A ja B ovat vaatineet, että heidän kanteensa hyväksytään ja pankki velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen. Pankki on vastannut valitukseen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. Turun hovioikeuden tuomio 6.4.1990 Perustelut Kiinnityshakemus on jätetty tuomiokunnan kansliaan samana päivänä kuin tilojen omistusoikeus on kaupalla siirtynyt A:lle ja B:lle. Kihlakunnanoikeuden toteamin tavoin on jäänyt epäselväksi, missä järjestyksessä toimenpiteet ovat tapahtuneet. Kiinnitysasetuksen 22 §:n 3 momentin mukaan velkakiinnitys väistyy muun samanpäiväisen kiinnityksen tieltä. Tästä ilmenevän periaatteen nojalla velkakiinnitys väistyy myös samanpäiväisen omistusoikeuden tieltä. Näin ollen velkakiinnityksen haltija kärsii haitallisen seuraamuksen, ellei tämä kykene osoittamaan kiinnitystä haetun ennen omistusoikeuden siirtymistä. A ja B ovat säädetyssä järjestyksessä hakeneet lainhuudon tiloihin. Pankin hallussa oleva kiinnitys on siten pätevä vain, jos se on haettu ennenkuin he saivat omistusoikeuden tiloihin. Kun pankki ei ole näyttänyt, että kiinnitystä olisi haettu ennenkuin tilojen omistusoikeus on siirtynyt A:lle ja B:lle, kiinnitys on sanotun asetuksen 17 §:n 1 momentin mukaan tehoton näitä vastaan. Tuomiolauselma Kihlakunnanoikeuden päätös on kumottu. Kaukakärjen tilaan RN:o 3:13 Kangasalan kunnan Keson kylässä ja Mäkelän tilaan RN:o 2:103 Kangasalan kunnan Suomatkan kylässä 15.6.1984 kiinteistökiinnityspöytäkirjan 1529 §:n kohdalla vahvistettu kiinnitys haltijalle vakuudeksi 12.6.1984 allekirjoitetun velkakirjan pääoman 200.000 markan korkoineen sekä kiinnityksen uudistamis- ja velan perimiskulujen maksamisesta on julistettu mitättömäksi. A ja B ovat itse saaneet kärsiä kulunsa jutussa, koska juttu on ollut niin sekava ja epätietoinen, että pankillakin on ollut oikeudenkäyntiin perusteltua aihetta. Kun kihlakunnanoikeuden päätöstä on muutettu, pankin vaatimus saada korvausta vastauskuluistaan on hylätty. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Pankille on myönnetty valituslupa 28.6.
2. Pankki on vaatinut, että kanne hylätään ja että A ja B velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen. A ja B ovat yhteisesti antaneet pyydetyn vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.12.1991 Käsittelyratkaisu Pankki on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista myös kihlakunnanoikeuden osalta. Koska pankki on tyytynyt kihlakunnanoikeuden päätökseen, jolla sen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylätty, Korkein oikeus jättää tuon täällä esitetyn vaatimuksen tutkimatta. Perustelut Kysymyksessä olevien tilojen luovutus A:lle ja B:lle on tapahtunut samana päivänä kuin niihin on haettu ja vahvistettu velkakiinnitys entisten omistajien sitoumuksesta ja suostumuksella. A ja B ovat sittemmin säädetyssä ajassa hakeneet lainhuudon tiloihin. Kiinteistön entisen omistajan sitoumuksesta vahvistetun velkakiinnityksen haltijan ja uuden omistajan välinen eturistiriita on säännelty kiinnitysasetuksen 17 §:n 1 momentissa. Sen mukaan uudelle omistajalle on lähtökohtaisesti annettava etusija, jos kiinteistön luovutus on tapahtunut ennen kiinnityksen hakemista. Lisäedellytyksenä on kuitenkin se, että hän hakee lainhuutoa säädetyssä ajassa. Jos sen sijaan entisen omistajan sitoumukseen ja suostumukseen perustuva kiinnityshakemus on tehty aikaisemmin kuin kiinteistön luovutus, etusija on annettava velkakiinnityksen haltijalle. Kiinnitysasetuksen yleisen rakenteen mukaan kirjaamismerkinnät tehdään, kuten kirjaamislainsäädännössä yleensäkin, vain päivän tarkkuudella merkintäpäivästä alkavin vaikutuksin. Tämä seikka asiaan liittyvine todistelu- ja tarkoituksenmukaisuusnäkökohtineen puoltaa tulkintaa, jonka mukaan mainitussa lainkohdassa edellytetyllä aikaisemmalla tai myöhemmällä toimenpiteellä on katsottava tarkoitettavan eri päivinä toteutettuja toimia. Tämän vuoksi kiinteistön luovutuksen ja velkakiinnityksen hakemisen sattuessa samalle päivälle on eturistiriidan ratkaisemiseksi haettava johtoa myös kiinnitysasetuksen 22 §:n 3 momentin 1 virkkeen säännöksestä, joka koskee samanpäiväisten kiinnitysten keskinäistä etuoikeutta. Sen mukaan velkakiinnitys väistyy muiden samana päivänä kiinnitettyjen oikeuksien tieltä. Tästä ilmenevän periaatteen nojalla on tällaisessa tilanteessa kiinteistön uudelle omistajalle velkakiinnityksen haltijaan nähden annettava lähtökohtaisesti samanmerkityksinen etusija kuin siinä tapauksessa, että luovutus olisi tapahtunut kiinnityshakemusta aikaisempana päivänä. Näin ollen A ja B ovat tilojen uusina omistajina kaupan tapahduttua samana päivänä kuin kiinnityshakemus kaupallaan saaneet etusijan suhteessa pankkiin velkakiinnityksen haltijana. Kun he lisäksi ovat säädetyssä ajassa hakeneet lainhuudon tiloihin, heidän ja pankin välinen eturistiriita on ratkaistava heidän hyväkseen. Tiloihin luovutuspäivänä vahvistettu velkakiinnitys on siten tehoton A:ta ja B:tä vastaan. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Pankki velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi heillä täällä olleista oikeudenkäyntikuluista 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Roos: Teen saman käsittelyratkaisun kuin Korkein oikeus. Pääasiaratkaisun perusteluina lausun: Lainhuudatus- ja kiinnitysasiain käsittelystä tuomiokunnan arkistossa annetun lain soveltamisesta annetun asetuksen 1 §:n mukaan merkitään kiinnityshakemuksen saapumisesta vain päivä, mutta ei kellonaikaa. Kysymyksessä olevan kiinnityksen oikeusvaikutuksia arvioitaessa on näin ollen perusteltua katsoa, että 15.6.1984 tehty Mäkelän ja Kaukakärjen tilojen luovutus ja samana päivänä tehty, niitä koskeva kiinnityshakemus ovat tapahtuneet samanaikaisesti. Kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan kiinnitys kiinteään omaisuuteen muun kuin maksamatonta kauppahintaa koskevan saatavan vakuudeksi saadaan vahvistaa ainoastaan, jos siihen on antanut suostumuksen se, joka omistaa omaisuuden silloin, kun kiinnityshakemus tehdään. Vaikka vahvistettu kiinnitys on omistajanvaihdoksen jälkeen haettu entisen omistajan sitoumuksesta ja suostumuksella, kiinnitys on kuitenkin asetuksen 17 §:n 1 momentin mukaan tehokas uutta omistajaa vastaan, ellei hän hae lainhuutoa säädetyssä ajassa. Sitä vastoin asetuksessa ei ole säännöstä suostumuksen antajasta ja kiinnityksen oikeusvaikutuksista silloin, kun omistajanvaihdos on tapahtunut ja kiinnityshakemus on tehty samanaikaisesti. Katson, että kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan kiinnityksen Mäkelän ja Kaukakärjen tiloihin on 15.6.1984 tehdystä hakemuksesta saanut vahvistaa ainoastaan A:n ja B:n suostumuksella, koska he ovat tuona päivänä tulleet tilojen omistajiksi. Vain edellisten omistajien X:n ja Y:n suostumuksella vahvistettuna kiinnitys ei myöskään asetuksen 17 §:n 1 momentin perusteella ole tehokas A:ta ja B.tä vastaan, koska he ovat säädetyssä ajassa hakeneet lainhuudon tiloihin. Näillä perusteilla päädyn Korkeimman oikeuden tuomiolauselmaan. Oikeusneuvos Jalanko: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Roos. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko (eri mieltä), Roos (eri mieltä), Tulenheimo-Takki ja Krook