1991 false KKO:1991:183 Selluloosatehtaalta oli useita vuosia päästetty järveen jätevettä, jonka kuormitusarvot olivat huomattavasti ylittäneet lupaehdoissa määrätyn kuormitusrajan, aiheuttaen tuntuva

§:n 1 momentin sekä rikoslain 36 luvun 5 §:n ja 7 luvun 2 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä jatketusta väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta ja jatketusta vesilain 13 luvun 1 §:n 1 momentin rikkomisesta. - 7.9.1984, että C oli toimiessaan X Oy:n hallituksen jäsenenä 1.1.1977-30.12.1979 ja uudelleen 7.1.1981 lukien saanut tietää Itä-Suomen vesioikeuden edellä mainitun päätöksen lupaehtojen rikkomisesta. Hän oli vuodesta 1978 alkaen ilman laillista oikeutta laiminlyönyt ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin, kun vesistöön oli joutunut happea kuluttavia päästöjä, ja tahallaan saanut aikaan vahingollisen muutoksen Lievestuoreenjärven vesioloissa. Virallinen syyttäjä on sen vuoksi vaatinut C:lle

§:n 1 momentin ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta vesilain mainitun säännöksen rikkomisesta. - 25.10.1985, että A ja C olivat vuonna 1984 ainakin 31.11.1984 saakka sekä 1.-31.1.1985 vielä sen jälkeen, kun heidät oli asetettu syytteeseen samanlaisesta teosta, X Oy:n hallituksen jäseninä sallineet yhtiön Lievestuoreella olevalta selluloosatehtaalta laskettavan Lievestuoreenjärveen Itä-Suomen vesioikeuden edellä mainitussa 10.11.1975 annetussa päätöksessä yhtiölle määrättyjen lupaehtojen vastaisesti jätevesiä, joiden BHK 7-kuormitus oli jatkuvasti kuukausittain ylittänyt luvassa määrätyn 14 tonnia vuorokaudessa ja siten jatkuvasti ryhtyneet toimenpiteisiin, jotka olivat aiheuttaneet vesistön ja veden pilaantumista ja ilman laillista oikeutta tahallaan saaneet myös aikaan vahingollisen muutoksen vesioloissa. Virallinen syyttäjä on siksi vaatinut A:lle ja C:lle

§:n ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta vesilain vastaisesta vesistön pilaantumista aiheuttavaan toimenpiteeseen ryhtymisestä. Kangas-Naara-Puttosen kalastuskunta myötäpuolineen on vaatinut A:lta korvausta vuosina 1978-1984 tapahtuneella Lievestuoreenjärven likaamisella aiheutetusta vahingosta yhteensä 2,7 miljoonaa markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Tätä korvausta on lisäksi vaadittu muun muassa X Oy:n konkurssipesältä sekä D:ltä, E:ltä, F:ltä, G:ltä, H:lta, C:ltä, I:ltä ja J:ltä. Vastaukset A, B ja C ovat kiistäneet syytteen ja korvausvaatimuksen. X Oy:n konkurssipesä, D, E, F, G, H, I ja J ovat kiistäneet korvausvaatimuksen. Itä-Suomen vesioikeus oli 31.8.1984 antamallaan päätöksellä jo määrännyt täyden korvauksen kalastuksen tuoton heikkenemisestä. Kihlakunnanoikeuden päätökset 25.10.1985 ja 18.12.1985 Kihlakunnanoikeus on molemmissa päätöksissään katsonut selvitetyksi, että Itä-Suomen vesioikeus oli 29.12.1972 antamallaan ja 10.11.1975 muuttamallaan päätöksellä myöntänyt X Oy:lle luvan laskea Laukaan kunnan Lievestuoreen kylässä olevalta selluloosatehtaaltaan Lievestuoreenjärveen jätevettä muun muassa ehdolla, että jäteveden BHK 7-kuormitus eli vesistöön johdettavien jätevesien biokemiallinen hapenkulutus sai 31.3.1978 saakka olla enintään 17,5 tonnia ja tämän jälkeen enintään 14 tonnia vuorokaudessa. Lupaehtojen mukaan yhtiön oli tarkkailtava vesistöön johdettavan jäteveden määrää ja Keski-Suomen vesipiirin vesitoimiston hyväksymällä tavalla lähetettävä tarkkailutiedot kuukausittain vesipiirille ja Laukaan kunnan vesilautakunnalle. Yhtiön laskemien jätevesien BHK 7-kuormitus oli 1.4.1978-30.11.1984 jatkuvasti huomattavasti ylittänyt lupaehtojen mukaisen määrän ja aiheuttanut vahinkoa Lievestuoreenjärven kalakannalle. Edelleen kihlakunnanoikeus on 25.10.1985 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että A, C ja B olivat Laukaan kunnassa, A, 1.4.1978-30.11.1984 toimiessaan mainitun yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä rikkonut edellä mainitun luvan ehtoja laiminlyömällä pitää tehtaalta laskettujen jätevesien BHK 7-kuormituksen luvan mukaisena ja siten ilman laillista oikeutta tahallaan saanut aikaan vahingollisen muutoksen Lievestuoreenjärven vesioloissa, C toimiessaan yhtiön hallituksen jäsenenä ja saatuaan toimiaikanaan vuonna 1983 tietää vesioikeuden lupaehtojen rikkomisesta, laiminlyönyt huolehtia siitä, ettei yhtiön tehtaalta laskettavien jätevesien BHK 7-kuormitus olisi jatkuvasti 30.11.1984 saakka ylittänyt luvan mukaista määrää, ja siten ilman laillista oikeutta tahallaan saanut aikaan vahingollisen muutoksen järven vesioloissa, ja B 15.6.1978-1.11.1982 toimiessaan yhtiön laboratoriopäällikkönä ja sittemmin tuotantopäällikkönä, todettuaan tehtaan jätevesien ylittävän luvan mukaisen kuormituksen, jatkuvasti määrännyt muutettavaksi kunkin kuukauden jätevesipäästöistä tehtaalla laaditun niin sanotun kokoomalistan jätevesiarvot lupaehtojen mukaisiksi ja lähettänyt sen perusteella laaditun allekirjoittamansa väärän sisältöiseksi tietämänsä jätevesien tarkkailuilmoituksen kuukausittain Keski-Suomen vesipiirille ja Laukaan kunnan vesilautakunnalle. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n ja C:n kummankin vesilain 1 luvun 19 §:n 1 momentin ja 13 luvun 1 §:n 1 momentin sekä rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta vesilain säännösten rikkomisesta, A:n 4 kuukauden vankeusrangaistukseen ja C:n 50:een 152 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 7.600 markkaa, sekä B:n rikoslain 17 luvun 8 §:n ja 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta sisällykseltään vääräksi tietämänsä kirjallisen todistuksen antamisesta viranomaiselle 2 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin vapaudenmenetysaikaa 29.11.-4.12.1983 vastaavat 6 päivää. Edelleen kihlakunnanoikeus on, tuomitessaan 25.10.1985 julistamallaan päätöksellä myös D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n sekä 18.12.1985 julistamallaan päätöksellä I:n jatketusta vesilain säännösten rikkomisesta sakkorangaistuksiin, vahvistanut X Oy:n konkurssissa huomioon otettavaksi, että yhtiön kalastuskunnille kalastuksen tuoton heikkenemisenä aiheuttama vahinko oli oikeuden arvion mukaan Lievestuoreenjärvellä 10 markkaa hehtaarilta vuodessa eli kahdeksalta vuodelta - Kangas-Naara-Puttosen kalastuskunnan osalta 180.720 markkaa, - Iso- ja Vähä-Oksalan kalastuskunnan osalta 9.280 markkaa, - Markkulan kalastuskunnan osalta 17.200 markkaa, - Hohon kalastuskunnan osalta 64.800 markkaa ja - Montolan kalastuskunnan osalta 66.400 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 7.9.1984 lukien. Samoin konkurssissa oli otettava huomioon kalastuskuntien yhteiset oikeudenkäyntikulut 9.000 markkaa sekä maa- ja metsätalousministeriön ja vesihallituksen oikeudenkäyntikulut 12.000 markkaa. A:n oli suoritettava kalastuskunnille vahingonkorvauksena edellä mainitut määrät korkoineen, mistä korvauksista yhteisvastuullisesti A:n kanssa ja keskenään D:n oli suoritettava viidesosa, E:n seitsemäsosa sekä F:n, G:n, H:n, C:n ja I:n neljäsosa. Lisäksi heidän kaikkien tuli korvata kalastuskuntien oikeudenkäyntikulut yhteensä 9.000 markalla ja valtion oikeudenkäyntikulut 12.000 markalla. Konkurssipesän, A:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, C:n ja I:n korvausvelvollisuus sekä vahingoista että oikeudenkäyntikuluista oli yhteisvastuullinen. Kihlakunnanoikeus on myös määrännyt rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä. J:hin kohdistetut korvausvaatimukset kihlakunnanoikeus on hylännyt, koska J:n asema yhtiössä ei ollut ollut sellainen, että hän olisi ollut vastuussa vesistön pilaamisesta. Vaasan hovioikeuden päätös 31.1.1989 Hovioikeus, jonne olivat valittaneet muun muassa kalastuskunnat, konkurssipesä sekä A, B, D, E, F, G, H ja C kihlakunnanoikeuden 25.10.1985 julistamasta päätöksestä ja I kihlakunnanoikeuden 18.12.1985 julistamasta päätöksestä, on päätöksessään lausunut muun muassa seuraavaa: Vaatimusten tutkiminen Kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt tutkia virallisen syyttäjän ja Kangas-Naara-Puttosen kalastuskunnan myötäpuolineen C:tä vastaan edellä kerrottua, ajalta 26.5.1984-30.11.1984 sekä 1.-31.1.1985 esittämää syytettä, koska häntä ei ollut laillisesti haastettu vastaamaan tähän syytteeseen eikä C ollut paikalla siinä kihlakunnanoikeuden istunnossa, jossa syyte esitettiin. Hovioikeus on sen vuoksi poistanut lausunnon C:n syyllistymisestä jatkettuun vesilain säännösten rikkomiseen 26.5.1984-30.11.

1. Ratkaisun perustelu Hovioikeus on, otettuaan kihlakunnanoikeuden päätöksistä tehdyt valitukset juttujen keskinäisen yhteyden vuoksi yhdessä käsiteltäväksi ja todettuaan, että H oli 6.11.1987 kuollut, lausunut, että vesiylioikeus oli 28.4.1988 antanut päätöksen VYO 17/1987 hakemusasiassa, joka koski Lievestuoreen selluloosatehtaan jätevesien johtamista Lievestuoreenjärveen ynnä muuta. Hakemusasiassa oli muun ohella Kangas-Naara-Puttosen, Iso- ja Vähä-Oksalan, Markkulan, Hohon ja Montolan kalastuskunnille tuomittu maksettavaksi korvaus jäteveden vesistöön johtamisesta aiheutuvasta kalastuksen tuoton heikkenemisestä. Korvausta vuosilta 1976-1990 määrättäessä vahinkoprosentiksi oli katsottu 100 prosenttia. X Oy:n Lievestuoreenjärveen laskemien jätevesien BHK 7-kuormitus oli 1.4.1978-30.11.1984 jatkuvasti huomattavasti ylittänyt lupaehtojen mukaisen määrän. Edellä mainitussa hakemusasiassa kalastuksen tuoton heikkenemisestä tuomitut korvaukset huomioon ottaen tästä ei kuitenkaan ollut voinut aiheutua korvattavaa vahinkoa Lievestuoreenjärven tai Sahijoen kalakannoille. Ratkaisu Hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. C on tuomittu 1983-25.5.1984 tehdystä jatketusta vesilain säännösten rikkomisesta 40:een 152 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 6.080 markkaa. Hovioikeus on vapauttanut A:n, D:n, E:n, F:n, G:n, C:n, I:n ja H:n kuolinpesän osakkaat velvollisuudesta suorittaa Kangas-Naara-Puttosen, Iso- ja Vähä-Oksalan, Markkulan, Hohon ja Montolan kalastuskunnille kalastuksen tuoton heikkenemisestä maksettaviksi tuomittuja vahingonkorvauksia korkoineen ja X Oy:n konkurssipesän velvollisuudesta ottaa konkurssissa huomioon kalastuskunnille kalastuksen tuoton heikkenemisestä aiheutettu vahinko yhteensä 338.400 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.9.1984 alkaen. Lisäksi hovioikeus on määrännyt H:n maksettaviksi tuomitut oikeudenkäyntikulujen korvaukset suoritettaviksi hänen kuolinpesänsä varoista. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupahakemusten ratkaisu ja välitoimet Viralliselle syyttäjälle, A:lle ja B:lle sekä vahingonkorvausten osalta Kangas-Naara-Puttosen, Iso- ja Vähä-Oksalan, Markkulan, Hohon ja Montolan kalastuskunnille on myönnetty valituslupa 27.4.
2. Muilta osin kalastuskuntien valituslupahakemus on hylätty. Korkein oikeus on määrännyt, 3.5.1989, että A:n rangaistusta ja 17.11.1989, että B:n rangaistusta ei ollut pantava täytäntöön. Virallinen syyttäjä on vaatinut, että syyte C:tä vastaan tutkitaan myös 26.5.-30.11.1984 tehdyksi väitetyn rikollisen menettelyn osalta ja C tuomitaan rangaistukseen 1983-30.11.1984 tehdystä jatketusta vesilain säännösten rikkomisesta. Kangas-Naara-Puttosen kalastuskunta myötäpuolineen on toistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että X Oy:n konkurssipesä, A, C, D, E, F, G, H:n kuolinpesä, I, J ja B velvoitetaan suorittamaan kalastuskunnille korvausta kalastuksen tuoton heikkenemisestä 2,7 miljoonaa markkaa. A ja B ovat vaatineet syytteen hylkäämistä tai ainakin rangaistuksen lieventämistä. Virallinen syyttäjä, vesi- ja ympäristöhallitus, A, B, D, E, J, X Oy:n konkurssipesä, F, G, C ja I sekä H:n oikeudenomistajat ovat antaneet pyydetyt vastaukset. J ja A ovat vaatineet vastauskulujensa korvaamista. VÄLITOIMI Vesi- ja ympäristöhallitus on antanut lausunnon Lievestuoreenjärven ja sen kalaston nykyisestä tilasta ja arvioinut, minkälainen järven ja kalaston tila nyt olisi, jos X Oy:n tehdas olisi toiminut lupaehtojen mukaisesti tähän päivään saakka. Virallinen syyttäjä, kalastuskunnat, A, B, E, J, X Oy:n konkurssipesä, F, G, C ja I ovat antaneet lausunnon johdosta vastaukset. D ja H:n oikeudenomistajat eivät ole käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen lausunnon johdosta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.12.1991 Käsittelyratkaisu Kihlakunnanoikeuden 25.10.1985 pidetyn istunnon pöytäkirjaan oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 10 §:n mukaisesti tehdystä oikaisusta ilmenee, että C on ollut istunnossa henkilökohtaisesti saapuvilla. Rangaistusvaatimus 26.5.30.11.1984 tehdyn rikoksen perusteella on siten oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 22 §:n 1 momentin nojalla voitu istunnossa esittää ilman haastetta. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ei palauta asiaa hovioikeuteen, vaan tutkii välittömästi C:hen kohdistetun syytteen ajalta 26.5.-30.11.
3. Syyksilukeminen A:n ollessa 1.4.1978-30.11.1984 X Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä yhtiön Lievestuoreen tehtaan jätevesien biokemiallinen hapenkulutus on kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin ja seurauksin huomattavasti ylittynyt. A on kertonut, että hän loppukeväällä 1978 oli saanut B:ltä tietää, että tehtaan jätevesikuormitus oli ylittänyt sallitun kuormitusarvon. Tämän johdosta A:lla on toimitusjohtajana ollut erityinen aihe ja velvollisuus jatkuvasti tarkistaa kuormitusarvoja ja ylitysten jatkuessa ryhtyä toimenpiteisiin kuormituksen vähentämiseksi. Koulutuksensa ja ammattikokemuksensa perusteella A on ollut selvillä siitä, että toteutuneilla tuotantomäärillä ja kyseessä olevalla tehtaalla käytössä olleella tuotantotekniikalla sallittu BHK 7-arvo ylittyi, ellei toimeenpantu parannuksia kuormituksen vähentämiseksi. Samoin A on tiennyt, että ylikuormitus, varsinkin jos se jatkui, oli omiaan aiheuttamaan Lievestuoreenjärven pilaantumista. Jätevesien biokemiallisen hapenkulutuksen olennainen vähentäminen on ollut teknisesti mahdollista, mutta se olisi aiheuttanut kustannuksia. A on antanut tehtaan toiminnan jatkua entisellään ryhtymättä toimenpiteisiin kuormituksen vähentämiseksi tai edes sen tarkkailun tehostamiseksi. A:n lausumasta eräälle yhtiön hallituksen jäsenelle, että tehtaan toiminta saattoi jatkua kunnes viranomaiset oppivat lukemaan sen kuormitusraportit, on myös osaltaan pääteltävissä, että A ei ole halunnut rasittaa vanhan tehtaan taloudellista tuottavuutta jätevesikuormituksen asianmukaiseksi vähentämiseksi välttämättömillä parannuksilla. Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on tahallaan aiheuttanut Lievestuoreenjärven pilaantumista. C on kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin tahallaan aiheuttanut Lievestuoreenjärven pilaantumista myös 26.5.-30.11.
4. B:n osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeudenkin hyväksymät kihlakunnanoikeuden perustelut. Rangaistukset A:ta ja B:tä ei ole aikaisemmin tuomittu vapausrangaistukseen. Tämä puoltaa heidän vapausrangaistustensa määräämistä ehdollisiksi. Sekä A:n että B:n rikos osoittaa kuitenkin erityistä piittaamattomuutta vesistön pilaantumiskiellosta, A:n rikos etenkin siinä, että hän on taloudellista kannattavuutta varten pitkään jatkanut tehtaan toimintaa, joka on ollut yleistä ja yksityistä etua varten annettujen lupaehtojen vastaista ja myös sekä odotettavilta että toteutuneilta vaikutuksiltaan tuntuvan haitallista laajalla vesialueella lukuisille ihmisille; B:n rikos etenkin siinä, että hän on olennaisesti myötävaikuttanut tähän laajalti haitalliseen toimintaan antamalla valvontaviranomaisille tehtaan jätevesikuormituksesta vääriä BHK-arvoja niin, että viranomaisten väliintulo on estynyt. Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n rikos näillä perusteilla on tekotavaltaan ja vaikutuksiltaan niin vakava, että yleinen lainkuuliaisuus vaatii heidän rangaistustensa tuomitsemista ehdottomina. Rikoslain 2 luvun 2 §:n 2 momentin muuttamisesta 24.8.1990 annetun, 1.1.1991 voimaan tulleen lain (1990/769) mukaan kolmea kuukautta lyhyempi vankeusrangaistus tuomitaan täysin päivin. Vahingonkorvaus Vesi- ja ympäristöhallituksen asiassa antamasta lausunnosta on pääteltävissä, että Lievestuoreenjärven ja sen kalaston tila on X Oy:n tehtaan toiminnan päätyttyä vuonna 1985 parantunut niin, ettei tehtaan sallittua suuremmasta jätevesikuormituksesta vuosina 1978-1984 aiheudu kalastuskunnille korvattavaa vahinkoa vuoden 1990 jälkeen. Korkein oikeus on vahingonkorvauksen osalta ratkaissut jutun näillä ja hovioikeuden lausumilla perusteilla. Päätöslauselma Muutokset hovioikeuden päätökseen Rangaistukset C:n rangaistus korotetaan 50 päiväsakoksi, joten C:n on 152 markan mukaan päiväsakolta maksettava sakkoa 7.600 markkaa. B:n rangaistus on 60 päivää vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään 6 päivää. Muutoin hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Kangas-Naara-Puttosen, Iso- ja Vähä-Oksalan, Markkulan, Hohon ja Montolan kalastuskunnat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan J:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 700 markalla. Korkeimman oikeuden määräämät täytäntöönpanokiellot raukeavat. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Lindholm, Roos, Krook ja Suhonen