← Suomi

KKO/1991/188

1991 false KKO:1991:188 Vesijätön jaossa erotettiin vesijättöön kuuluva saari jakolain 113 §:n 3 momentin nojalla kahden tilan yhteiseksi alueeksi käytettäväksi virkistystarkoituksiin. JL 113 § 3 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus A on hakenut puheena olevaa vesijätön jakotoimitusta ja toimituksessa vaatinut, että Kaljasluodon rannoille muodostunut vesijättö selvitettäisiin ja liitettäisiin niihin tiloihin, joiden edustalla vesijättöä oli, ja että Kaljasjärvessä olevat vesijättösaaret jaettaisiin. Toimituksessa on todettu, että Kaljasluodon rannoilla oleva vesijättö oli jätetty jakamatta Kodisjoen kylässä 1930-luvulla suoritetussa Kaljasjärven vesijätön jaossa. Toimitusmiehet ovat päättäneet suorittaa pyydetyn toimituksen jakolain 29 §:n mukaista menettelyä käyttäen. Lunastukseen oikeutettuja olivat rannan omistajan lisäksi vesialueen omistaja tai sellainen vesijätön osakastila, joka ei rajoittunut rantaan. B tilan Kerttula RN:o 6:69 omistajana ja C tilan Heikola RN:o 3:61 omistajana ovat toimituksessa vaatineet, että Takimmainen Tiirokari -niminen saari erotettaisiin yhteisenä alueena heidän omistamiinsa tiloihin. A puolestaan on vaatinut, että mainittu saari liitettäisiin hänen omistamaansa Saaren-Kierolan tilaan RN:o 2:153, nykyisin 2:158, koska saari oli Saaren-Kierolan tilan rannan edustalla. A on myös vaatinut, että Jalosen saari samalla perusteella liitettäisiin hänen omistamaansa Kaljasluodon tilaan RN:o 2:

  1. Kodisjoen kunta puolestaan on tehnyt Jalosen saarta koskevan vaatimuksen saaren liittämiseksi kunnan omistamaan Heikkilän tilaan RN:o 3:68, joka oli vesijätön osakastila. Toimitusmiehet ovat päättäneet liittää Takimmaisen Tiirokarin A:n omistamaan Saaren-Kierolan tilaan RN:o 2:158, koska saari oli mainitun tilan kohdalla vesialueella, jolloin muun muassa kulku saareen oli järjestettävissä tämän tilan kautta. B:n ja C:n vaatimus on hylätty, koska he eivät olleet esittäneet vaatimuksensa tueksi muita perusteita kuin sen, että he omistivat osakastiloja. Saaressa olevaan rakennukseen heillä ei ollut omistusoikeutta. Edelleen toimitusmiehet ovat päättäneet liittää Jalosen saaren kunnan omistamaan Heikkilän tilaan RN:o 3:
  2. Vaatimukset ja asian käsittely maaoikeudessa B ja C ovat yhteisessä muutoksenhakemuksessaan uudistaneet toimituksessa esittämänsä vaatimuksen Takimmaisen Tiirokarin erottamisesta heidän omistamiinsa tiloihin Kerttula RN:o 6:69 ja Heikola RN:o 3:61 yhteisenä alueena. A on omassa muutoksenhakemuksessaan uudistanut Jalosen saaren liittämistä omistamaansa tilaan Kaljasluoto RN:o 2:132 koskevan vaatimuksensa. Maaoikeuden päätös 6.9.1990 Maaoikeus on lausunut, että jakolain 29 §:n 2 momentin mukaan, milloin jaettava vesijättö sijaitsi siten, että sen tiluksia voitiin tarkoituksenmukaisesti käyttää vain niiden kohdalla olevien, tiloille yksityisesti kuuluvien maatilusten yhteydessä tai milloin jaettava alue oli vähäinen ja sen osakkaina oli suuri määrä tiloja, saatiin, jollei 1 momentissa mainituin toimenpitein voitu aikaansaada tyydyttävää tilusten sijoitusta, vesijättö tiluksia jyvittämättä ja jakoehdotusta laatimatta määrätä alueellisina osina niiden tilojen lunastettavaksi, joiden maatiluksiin vesijättö rajoittui. Erityisestä syystä voitiin vesijättö kuitenkin lunastaa sellaiseen tilaan, jolle kuului sen kohdalla oleva vesialue, tai muuhunkin tilaan, jos tällä tilalla oli osuus vesijättöön. Saman lain 113 §:n mukaan, jos yhteisen alueen erottaminen oli tarpeen tarkoituksenmukaisen jakotuloksen aikaansaamiseksi, voitiin jaossa ilman asianosaisten suostumusta erottaa yhteiseksi:
  3. autojen pitämistä tai venevalkamaa varten tarpeellinen alue;
  4. veden ottamista tai patoamista varten tarpeellinen alue;
  5. soran, hiekan, saven, turpeen tai muun maa-aineksen ottamista varten tarvittava alue; sekä
  6. yhteisen vesialueen tai yhteisenä erityisenä etuutena olevan kalastusoikeuden käyttämistä varten tarpeellinen maa-alue. Maaoikeus on todennut, että Takimmaista Tiirokaria ei siten voinut liittää yhteisenä alueena tiloihin Kerttula RN:o 6:69 ja Heikola RN:o 3:61 eikä myöskään erottaa niiden yhteiseksi, koska sitä ei ollut tarkoitettu lain 113 §:ssä mainittuun tarkoitukseen. Jalosen saaren osalta maaoikeus on todennut, että saari ei rajoittunut Kaljasluodon tilan RN:o 2:132 maatiluksiin. Ratkaisu asiassa oli tehtävä erityiseen syyhyn nojautuen. Maaoikeus on todennut, että Kaljasluodon tilan omistaja ei omistanut saaressa olevaa rakennusta. Maaoikeus on katsonut asiassa erityisiksi syiksi sekä rakennuksen omistajien tahdon että lunastukseen halukkaiden tilojen osuusmanttaalien suuruuden ja katsonut, että osuusmanttaaliltaan suurin tila eli Heikkilän tila RN:o 3:72 oli oikeutettu lunastukseen rakennuksen omistajien toivomuksen mukaisesti. Mainituilla perusteilla maaoikeus on jakolain 29 §:n 2 momentin ja 113 §:n 1 momentin nojalla hylännyt valitukset. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B ja C yhteisesti sekä A erikseen ovat valituksissaan uudistaneet maaoikeudessa tekemänsä vaatimukset. Muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen B ja C toisaalta sekä A toisaalta ovat toimittaneet lisäkirjelmät liitteineen. Toimitusinsinööri on antanut valitusten johdosta lausunnon. Maanmittaushallitus on antanut A:n lisäkirjelmän ja sen liitteiden johdosta lausunnon. A on antanut mainitun lausunnon johdosta häneltä pyydetyn selityksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.12.1991 Käsittelyratkaisu B:n ja C:n muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen toimittama kirjelmä jätetään huomiotta, koska sen huomioon ottamiseen ei ole erityisiä syitä. Pääasiaratkaisu Perustelut Jakolain 113 §:n 3 momentin mukaan voidaan asianosaisten sopimuksesta erottaa yhteinen alue muutakin kuin saman lainkohdan 1 momentissa mainittua tarkoitusta varten, jos se on tarpeellinen asianomaisille kiinteistöille. B tilan Kerttula RN:o 6:69 omistajana ja C tilan Heikola RN:o 3:61 omistajana ovat yhteisesti vaatineet Takimmaisen Tiirokarin liittämistä tiloihin niiden yhteiseksi alueeksi käytettäväksi virkistystarkoituksiin, koska tiloilla ei ollut yksityisiä tiluksia mainittua käyttöä varten. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Takimmaista Tiirokaria voidaan käyttää B:n ja C:n omistamien tilojen yhteisenä virkistysalueena ja se on tällaisena alueena tarpeellinen näille tiloille. Mainitulla perusteella ja kun kulku saarelle voidaan järjestää muualtakin kuin noin 90 metrin päässä saaresta sijaitsevan A:n omistaman Saaren-Kierolan tilan RN:o 2:158 kautta, Korkein oikeus katsoo, että Takimmaisen Tiirokarin erottamiseen B:n ja C:n tilojen yhteiseksi alueeksi on jakolain 29 §:ssä tarkoitettuja erityisiä syitä. Tuomiolauselma Maaoikeuden päätös kumotaan Takimmaista Tiirokaria koskevalta osalta ja mainittu saari määrätään erotettavaksi Kerttulan tilan RN:o 6:69 ja Heikolan tilan RN:o 3:61 yhteiseksi alueeksi ja asia palautetaan siitä aiheutuvia toimenpiteitä varten toimitusmiehille. Muilta osin maaoikeuden päätös jää pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Linholm, Krook ja Raulos

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.