KKO/1991/3

1991 false KKO:1991:3 Ks. KKO:1991:4 Kiinteistönkaupan purkamisen johdosta myyjä velvoitettiin maksamaan ostajalle palautettavalle kauppahinnalle tuottokorko korkolain 3 §:n 2 momentissa määritellyn korkokannan mukaisesti kauppahinnan vastaanottamisesta lukien haasteen tiedoksiantamiseen saakka ja siitä alkaen viivästyskorko 4 §:n 1 momentin mukaisesti. Ks. KKO:1992:86 KorkoL 3 § 2 mom KorkoL 4 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Riihimäen kihlakunnanoikeuden päätös 18.1.1989 Kihlakunnanoikeus on A:n ja B:n kanteesta lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat 25.3.1986 vahvistetulla kauppakirjalla ostaneet C:ltä ja D:ltä tontin nro 1 korttelissa nro 49 Riihimäen kaupungin Uramon kaupunginosassa 440.000 markan kauppahinnasta. Kaupanteon jälkeen oli rakennuksessa ja sen perustuksissa ilmennyt puutteita ja vikoja. Rakennuksessa oli havaittavissa toisen päädyn painumisesta johtuvia vaurioita. Näitä olivat rakennuksen perustuksessa olevat pystykatkeamat, eräiden ovien käynnin muuttuminen, avosaumojen ja rakojen syntyminen sekä olohuoneen lattian laskeutuminen päätyseinää kohden. Syynä vaurioihin oli ollut, että rakennus oli rakennettu pengerrykselle, jonka tiivistäminen ei ollut ollut riittävä tarpeellisen kantavuuden saavuttamiseksi. C ja D eivät olleet kaupanteossa ilmoittaneet vioista ja puutteista A:lle ja B:lle. Näillä ei ollut ollut huolellisellakaan tarkastamisella mahdollisuutta saada tietoa kaupanteon yhteydessä mainituista puutteellisuuksista ja vioista. C ja D olivat rakennuksen rakennuttajina olleet tietoiset rakennuksen perustamistavasta. Rakennuksen ovien käyntivaroja oli höylätty ovien käynnin mahdollistamiseksi ja rakennuksen perustusta oli korjattu sitä paikkaamalla. Näillä perusteilla C:n ja D:n olisi pitänyt tulla tietoisiksi rakennuksen päädyn pitkään jatkuneen painumisen vaikutuksista rakennuksen rakenteisiin. Heidän syykseen oli tältä osin jäänyt tuottamus. Rakennuksen painumisen rakennukselle aiheuttamat vahingot olivat olennaisia. Koska vaurioiden laadusta johtuen oli vaikea arvioida korjaustyön kokonaiskustannuksia, muu lopputulos kuin kaupan purkaminen ei olisi ollut kohtuullista A:lle ja B:lle. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on purkanut asianosaisten välillä tehdyn kiinteistönkaupan sekä velvoittanut C:n ja D:n yhteisvastuullisesti palauttamaan A:lle ja B:lle heidän suorittamansa kauppahinnan 440.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.3.1986 lukien ja korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 25.000 markalla 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien. Kouvolan hovioikeuden tuomio 11.10.1989 C ja D olivat valittamalla saattaneet jutun hovioikeuden tutkittavaksi ja vaatineet, että kanne hylätään taikka että seuraamukseksi määrätään ainoastaan hinnanalennus enintään 40.000 markkaa tai että heidän palautettavakseen määrätylle kauppahinnalle maksettavaksi tuomittu korko ainakin alennetaan korkolain 3 §:n 2 momentin mukaiseksi koroksi, joka määrätään maksettavaksi vasta haasteen tiedoksiannosta 28.6.1988 lukien, sekä että A ja B velvoitetaan korvaamaan heidän kulunsa jutussa korkoineen. Hovioikeus on lausunut, että C:lle ja D:lle oli kertynyt A:n ja B:n heille maksamasta kiinteistönkaupan kauppahinnasta tuottoa. Toisaalta A ja B olivat voineet käyttää kyseisellä kiinteistönkaupalla ostamaansa rakennusta asuntonaan. Hovioikeus on sen vuoksi katsonut, että C:n ja D:n oli suoritettava kihlakunnanoikeuden maksettavaksi määräämä korko vasta haasteen tiedoksiantopäivästä eli 28.6.1988 lukien. Tämän mukaan hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että C:n ja D:n yhteisvastuullisesti A:lle palautettavalle 440.000 markan kauppahinnalle suoritettavaksi määrätty 16 prosentin korko oli maksettava 28.6.1988 lukien. Muutoin kihlakunnanoikeuden päätös on määrätty jäämään voimaan. Lisäksi A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle ja D:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 30.1.

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että juttu jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. C ja D ovat uudistaneet hovioikeudessa esittämänsä muutosvaatimukset. A ja B, ja C ja D ovat vastanneet vastapuoltensa valituksiin. C ja D ovat vastauksessaan vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.1.1991 Käsittelyratkaisu C ja D ovat Korkeimmassa oikeudessa vastauksessaan A:n ja B:n muutoksenhakemukseen vastustaneet A:n ja B:n vaatimusta saada korkoa palautettavalle kauppahinnalle haasteen tiedoksiantoa edeltäneeltä ajalta myös sillä perusteella, että A:n ja B:n kaupan purun johdosta oli puolestaan palautettava heille samalta ajalta saamansa asumishyöty eli maksettava vuokraa kiinteistöstä. C ja D eivät ole saattaneet todennäköiseksi, etteivät he ole voineet vedota mainittuun seikkaan alemmassa tuomioistuimessa tai että heillä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Korkein oikeus jättää oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla tutkimatta mainitun vasta täällä esitetyn kuittausvaatimuksen. Pääasiaratkaisun perustelut A:lla ja B:llä on kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevällä perusteella ollut oikeus purkaa kysymyksessä oleva kiinteistönkauppa ja saada takaisin suorittamansa 440.000 markan kauppahinta, josta C ja D ovat vastaanottaneet 200.000 markkaa kaupantekotilaisuudessa 25.3.1986 ja 240.000 markkaa 30.6.
2. Korvauksena siitä, että kauppahinta näin on ollut C:n ja D:n hallussa, A:lla ja B:llä on lisäksi oikeus saada palautussaatavalleen tuottokorkoa kauppahintasuoritusten vastaanottamisesta lukien. Tämä määräytyy korkolain 3 §:n 2 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevaa peruskorkoa vastaavan korkokannan mukaisesti. A ja B ovat vaatineet kaupan purkamista C:lle ja D:lle 28.6.1988 tiedoksi annetulla haasteella. Maksetun kauppahinnan palauttamista edellyttävänä tämän vaatimuksen on katsottava sisältäneen myös takaisinmaksuvaateen. Sen vuoksi A:lla ja B:llä on korkolain 9 §:n mukaan oikeus saada palautussaatavalleen 4 §:n 1 momentissa säädetty 16 prosentin viivästyskorko haasteen tiedoksiantamisesta 28.6.1988 lukien, jolloin heidän oikeutensa tuottokorkoon samalla on päättynyt. C ja D häviävät jutun Korkeimmassa oikeudessa eikä heillä näin ollen ole oikeutta saada korvausta kuluistaan hovioikeudessa eikä vastauskuluistaan täällä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota ei muuteta muulla tavoin kuin että C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle ja B:lle palautettavalle kauppahinnalle hovioikeuden määräämän viivästyskoron lisäksi tuottokorko 8 prosenttia 200.000 markalle ajalta 25.3.-31.5.1986, 7 prosenttia 200.000 markalle ajalta 1.6.-29.6.1986 ja 440.000 markalle ajalta 30.6.1986-31.5.1988 sekä 8 prosenttia 440.000 markalle ajalta 1.6.-27.6.1988 sekä että A ja B vapautetaan hovioikeuden heille määräämästä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. C:n ja D:n vaatimus vastauskulujensa korvaamisesta hylätään. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Roos, Paasikoski ja Krook