1991 false KKO:1991:30 Valtion metsänparannusvaroista yksityistien rakentamiseen myönnetyt tilakohtaiset lainat ja avustukset eivät ole sellaisia yksityisistä teistä annetun lain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuja valtion avustuksia, joiden saaminen estäisi tiekuntaa määräämästä tielle saman lain 80 §:n 1 momentissa mainittuja käyttörajoituksia. L yksityisistä teistä 96 § 3 mom L yksityisistä teistä 80 § 1 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Limingan kunnan teknisen lautakunnan toimitus ja päätös 22.5.1989 Kolmikannan metsätien tiekunnan päätettyä kokouksessaan 17.11.1987 rakentaa Kolmikannan metsätielle puomin A, joka oli tiekunnan osakas, on tekniselle lautakunnalle osoittamallaan kirjeellä 5.4.1989 pyytänyt lautakuntaa määräämään päätöksen nojalla tielle asetetun puomin poistettavaksi. Lautakunta on käsitellyt asiaa 22.5.1989 pitämässään kokouksessa ja todennut tiellä suoritetun katselmuksen nojalla, että paikalla oleva puomi oli lukittava. Lukittuna puomi esti kulun. Puomin vieressä oli liikennemerkki "ajoneuvolla ajo kielletty" ja sen alla teksti "kielletään kulku yksityistielain 80 §:n mukaan muilta kuin tien osakkailta". Lisäksi alla oli selvitys siitä, kuka avaa hätätilanteessa puomin. Itse puomissa oli liikennemerkki "kielletty ajosuunta" ja kilpi, johon oli kirjoitettu "portti pidetään avoinna jäisen maan aikaan paitsi 10.12.-31.
- välisenä aikana puomi pidetään suljettuna. Tämän jälkeen avoinna kelirikkoon saakka". Katselmuksessa läsnäolleet tieosakkaat olivat olleet yksimielisesti puomin pitämisen kannalla paitsi A, joka oli vaatinut puomin poistamista yksityisistä teistä annetun lain (jäljempänä yksityistielaki) 96 §:n perusteella. Lautakunnan saamien tietojen mukaan tien rahoitukseen oli käytetty maanomistajien varoja 93,51 markkaa, ennakkovaroja 231,54 markkaa, metsänhoitovaroja 71.821,29 markkaa, työkustannusavustuksia 88.629,89 markkaa, metsänparannuslainoja 284.489,06 markkaa ja talvityölisiä 3.131,06 markkaa. Lautakunta on päätöksessään määrännyt puomin ja liikennemerkit poistettaviksi. Kelirikkoaikana voitiin kulkua rajoittaa liikennemerkein vuosittain enintään 15.4.-30.
- ja 15.9.-30.
- välisenä aikana. Tällöin myös tieosakkaiden kulku oli kielletty. Lautakunta on perustellut päätöstään sillä, että se oli katsonut yksityistielain 96 §:n tarkoittamaksi valtion avustukseksi myös metsänparannuslain nojalla myönnetyt avustukset. Lautakunnan toimituksesta aiheutuneet kustannukset oli määrätty jaettaviksi tasan A:n ja tiekunnan kesken. Vaatimukset Pohjois-Suomen maaoikeudessa Kolmikannan metsätien tiekunta on vaatinut maaoikeudessa, jonne se oli valittamalla saattanut asian, teknisen lautakunnan päätöksen kumoamista ja toimituskustannusten määräämistä yksin A:n korvattaviksi. Lisäksi tiekunta on vaatinut A:lta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Maaoikeus on kuullut asiassa muun muassa A:ta, joka on vaatinut puomin rakentajilta korvauksena oikeudenkäyntikuluistaan 1.000 markkaa. Maaoikeuden päätös 13.11.1989 Maaoikeus on todennut, että yksityistielain 96 §, jonka nojalla Limingan kunnan tekninen lautakunta oli määrännyt puomin poistettavaksi, sisältyy sanotun lain 13 lukuun, joka koskee tienpidon valtion- ja kunnanavustuksia. Tämän luvun alussa määritellään perusteet, joilla liikenneministeriö myöntää avustuksia. Luvussa ei mainita lainkaan muita valtion avustuksia, esimerkiksi metsänparannusavustuksia, jotka myönnetään maa- ja metsätalousministeriön määrärahoista. Kolmikannan metsätien rakentamista oli tuettu näistä valtion metsänparannusvaroista myönnetyillä tilakohtaisilla lainoilla ja avustuksilla, joiden perusteina olivat metsätaloudelliset tekijät. Tiekunta ei ollut tien rakentamista ja kunnossapitoa varten saanut kunnan avustuksia eikä yksityistielain 13 luvun mukaisia valtionavustuksia. Näiden avustusperusteiden johdosta maaoikeus on katsonut, että Kolmikannan metsätien rakentamisen avustusta ei ollut pidettävä yksityistielain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtionavustuksena, ja tämän vuoksi kumonnut teknisen lautakunnan päätöksen puomin poistamisesta Kolmikannan metsätieltä. Koska A oli ollut toimituksen hakijana, maaoikeus on yksityistielain 47 §:n nojalla muuttanut lautakunnan suorittamaa toimituskustannusten osittelua niin, että toimituskustannukset jäivät lopullisesti A:n suoritettaviksi. Asian laadun vuoksi maaoikeus on määrännyt, että tiekunta sai itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa asiassa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 14.3.
- Hän on vaatinut maaoikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä teknisen lautakunnan päätöksen varaan. Lisäksi A on vaatinut, että hänet vapautetaan maaoikeuden määräämästä velvollisuudesta osallistua teknisen lautakunnan suorittamasta toimituksesta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen ja että tiekunta velvoitetaan korvaamaan hänelle hänen jo suorittamansa kustannukset 1.219,22 markkaa 16 prosentin korkoineen maksupäivästä 4.9.1989 lukien sekä asiasta maaoikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1.000 markalla ja Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 5.000 markalla, viimeksi mainittu määrä korkoineen. Tiekunta on antanut vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluista korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.3.1991 Perustelut Kolmikannan metsätien tiekunta on kokouksessan 17.11.1987 tehnyt päätöksen, josta pöytäkirjaan on merkitty: "Metsätielle päätettiin rakentaa puomi. Päätös oli yksimielinen". Päätöksen nojalla tielle on rakennettu lukolla varustettu puomi, jonka avaimet on jaettu tieosakkaille. Puomiin on kiinnitetty kiellettyä ajosuuntaa osoittava liikennemerkki ja kilpi, johon on kirjoitettu: "Portti pidetään avoinna jäisen maan aikaan, paitsi 10.12.-31.
- välisenä aikana puomi pidetään suljettuna. Tämän jälkeen avoinna kelirikkoon saakka". Puomin viereen on asetettu ajoneuvolla ajon kieltävä liikennemerkki, jonka alle on kirjoitettu: "kielletään kulku yksityistielain § 80 mukaan muilta kuin tien osakkailta". Tämä sekä asianosaisten asian käsittelyssä esittämät seikat osoittavat asianosaisten, myös A:n, ymmärtäneen tiekunnan kokouksessaan päättäneen, paitsi puomin asettamisesta tielle, myös yksityistielain 80 §:n 1 momentin mukaisesta tien käyttämisen kiellosta muilta kuin tien osakkailta. A on pyytänyt Limingan kunnan teknistä lautakuntaa määräämään metsätielle edellä sanotun päätöksen perusteella asetetun puomin poistettavaksi. Korkein oikeus katsoo maaoikeuden tavoin ja sen päätöksestä ilmenevin perustein, etteivät valtion metsänparannusvaroista myönnetyt tilakohtaiset lainat ja avustukset ole yksityistielain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuja valtionavustuksia. Tiekunnalla on siten ollut oikeus rajoittaa tien käyttöä mainitun lain 80 §:n 1 momentin mukaisella tavalla. Tämän kiellon toteuttamiseksi tiekunnalla on ollut saman lain 18 §:n mukainen tärkeä syy pitää puomia tiellä. Tuomiolauselma Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Asian näin päättyessä ja sen laadun vuoksi asianosaisten on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Krook