KKO/1991/47

1991 false KKO:1991:47 Isojaon järjestelytoimituksessa oli jakokunnalle erotettu alue kirkkoa, pappilaa ja hautausmaata varten. Kysymys siitä, oliko jakolain 232 b §:n 1 momentin mukaan jakokunta vai seurakunta alueen omistaja. JL 232 a § JL 232 b § JL 232 c § ASIAN KÄSITTELY TOIMITUKSESSA JA MAAOIKEUDESSA Toimitus Laitilan seurakunta on Rauman maanmittaustoimistoon 24.8.1987 saapuneessa hakemuksessa pyytänyt jakolain 232 c §:ssä tarkoitetun jaon täydentämistoimituksen suorittamista muun ohella Kodisjoen kunnan Kodisjoen kylässä olevan pappila-, kirkko- ja hautausmaapalstan sekä Laitilan kaupungin Soukkaisen kylässä olevan kirkkomaan omistusoikeuden selvittämiseksi ja alueiden erottamiseksi seurakunnalle itsenäisiksi tiloiksi. Näin vireille tulleessa toimituksessa toimitusmiehet ovat todenneet, että Kodisjoen kylässä suoritetussa isojaon järjestelytoimituksessa TN:o 11563, joka oli merkitty maarekisteriin 10.12.1913, oli jakokunnan yhteisiin tarpeisiin erotettu Kodisjoen pappila-, kirkko- ja hautausmaa-alue, jonka pinta-ala oli nykyisin 1,487 hehtaaria. Soukkaisen kylässä suoritetussa isojaon järjestelytoimituksessa TN:o 4253, joka oli vahvistettu 3.4.1891, oli erotettu Soukkaisen kyläläisten yhteiseksi kirkkomaaksi alue, jonka nykyinen pinta-ala oli 0,282 hehtaaria. Toimitusmiehet ovat päätöksessään 16.3.1989 lausuneet, ettei yhteisiä alueita aikoinaan ollut erotettu Laitilan seurakunnan käyttöä varten eikä seurakunta myöhemminkään ollut saanut alueita omistukseensa eikä yksiselitteisesti huolehtinut yhteisten alueiden hoidosta ja kunnossapidosta. Kodisjoen kirkkomaan osalta toimitusmiehet ovat vielä korostaneet Kodisjoen saarnahuonekunnan asemaa kirkon omistajana, vaikka he katsoivatkin saarnahuonekunnan olevan hallinnollisesti osa Laitilan seurakuntaa. Tämän vuoksi toimitusmiehet ovat hylänneet seurakunnan hakemuksen ja päättäneet, että yhteiset alueet pysyivät jatkossakin yhteisinä ja että ne sellaisina merkitään yhteisten alueiden rekisteriin. Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 7.12.1989 Maaoikeus, jonka tutkittavaksi Laitilan seurakunta oli saattanut asian, on viitannut jakolain 232 a, 232 b ja 232 c §:ään sekä todennut, että alueita olivat ryhtyneet käyttämään ne, joita varten alueet oli erotettu yhteisiksi, eli jakokunnat ja että alueita oli käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa. Kodisjoen jakokunta oli ryhtynyt käyttämään sille erotettua aluetta ainakin siten, että se oli rakentanut kirkon ja pitänyt sitä kunnossa 1960-luvulle asti sekä senkin jälkeen. Jakokunta oli siten ryhtynyt käyttämään aluetta alkuperäiseen tarkoitukseen. Soukkaisen jakokunta oli ryhtynyt käyttämään sille erotettua aluetta alkuperäiseen tarkoitukseen rakentamalla kirkon ja hoitanut edelleen sekä aluetta että kirkkoa. Myös Laitilan seurakunta oli ryhtynyt huolehtimaan osittain alueiden hoitamisesta ja siten niiden käyttämisestä alkuperäiseen tarkoitukseensa, mutta ei yksinomaan, vaan myös jakokuntien osakkaat olivat osallistuneet hoitotoimenpiteisiin suuressa määrin. Jakokunnat taikka niiden osakkaat eivät olleet luovuttaneet alueiden hallintaa Laitilan seurakunnalle, vaan hallinta oli edelleen alueiden alkuperäisellä, niitä ensimmäisenä alkuperäiseen tarkoitukseensa käyttäneellä ja käyttävällä taholla eli asianomaisella jakokunnalla. Tämän vuoksi maaoikeus on pysyttänyt toimitusmiesten päätöksen lopputuloksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin määrättyä kirkkolain 447 §:n nojalla asiamiehen valvomaan Laitilan seurakunnan oikeutta asiassa tämä on hakenut muutosta maaoikeuden päätökseen ja vaatinut vahvistettavaksi, että seurakunta on kysymyksessä olevien alueiden omistaja. Uusikartano on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa hän on katsonut, ettei tuomiokapitulilla ollut puhevaltaa, koska sen asiamiehellä ei ollut kirkkohallituksen antamaa valtakirjaa. Uusikartano on vaatinut selityskulujensa korvaamista 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen. Toimitusinsinööri on antanut lausunnon. Korkein oikeus on 30.8.1990 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn sekä katselmuksen Laitilassa ja Kodisjoella. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.4.1991 Käsittelyratkaisu Asiassa ratkaistaan jakolain 232 c §:n nojalla, kenelle kuuluu Kodisjoen pappila-, kirkko- ja hautausmaapalstan sekä Soukkaisen kirkkomaan omistusoikeus. Koska Laitilan seurakunta vaatii omistusoikeutta kysymyksessä oleviin alueisiin, on tuomiokapituli kirkkolain 447 §:n ja jakolain 64 §:n nojalla oikeutettu käyttämään seurakunnan puhevaltaa asiassa. Tämän vuoksi tuomiokapitulin puhevaltaa koskeva Uusikartanon väite hylätään. Pääasiaratkaisu Perustelut Kodisjoen kunnan Kodisjoen kylässä suoritetussa, 10.12.1913 maarekisteriin merkityssä isojaon järjestelytoimituksessa TN:o 11563 on jakokunnan yhteisiin tarpeisiin erotettu pappila-, kirkko- ja hautausmaapalsta. Alueella ovat tuolloin sijainneet jakokunnan osakkaiden rakentamat pappila, kirkko ja hautausmaa. Omaisuuden kunnossapidosta osakkaat ovat Kodisjoen saarnahuonekunnaksi järjestäytyneinä sittemmin huolehtineet omilla työpanoksillaan ja varoillaan sekä Laitilan seurakunnan saarnahuonekunnan käyttöön myöntämillä varoilla, jotka vuosina 1975-1989 ovat olleet yhteensä 728.215 markkaa. Hengellistä toimintaansa varten saarnahuonekunnalla on ollut käytettävänään seurakunnan palkkaama pappi, jonka asuntona pappila on ollut. Hautapaikkojen varaaminen, hautojen kaivaminen ja maksujen kerääminen niistä on hoidettu saarnahuonekunnan toimesta ja sen talouden osana. Laitilan kaupungin Soukkaisen kylässä suoritetussa, 3.4.1891 vahvistetussa isojaon järjestelytoimituksessa TN:o 4253 on kyläläisten yhteiseksi kirkkomaaksi erotettu alue, jolla vanhastaan oli sijainnut kirkko. Toimituksen jälkeen jakokunnan osakkaat ovat rakentaneet alueelle uuden kirkon. Yhdessä kylätoimikunnan kanssa he ovat sittemmin huolehtineet kirkon ja sen ympäristön kunnossapidosta omilla työpanoksillaan ja varoillaan sekä seurakunnalta vuosina 1979-1989 saaduilla yhteensä 21.703 markan avustuksilla. Kirkossa harjoitettuun hengelliseen toimintaan seurakunta on viime vuosina myötävaikuttanut toimituksia järjestämällä. Edellä olevasta ilmenee, että jakokunnan osakkaat ovat ryhtyneet käyttämään heitä varten yhteisiksi erotettuja alueita niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Eri yhteistoimintamuotojensa puitteissa osakkaat huolehtivat edelleen alueiden käytöstä samaan tarkoitukseen siitä riippumatta, että seurakunta etenkin Kodisjoella on osallistunut hengelliseen toimintaan ja omaisuuden ylläpidon rahoittamiseen. Alueiden hallinta ei myöskään ole siirtynyt seurakunnalle, vaan se on edelleen jakokunnilla. Sen vuoksi seurakunta ei jakolain 232 b §:n mukaan ole alueiden omistaja eikä alueita näin ollen voida muodostaa seurakunnan tiloiksi. Tuomiolauselma Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Laitilan seurakunta velvoitetaan suorittamaan Uusikartanolle korvaukseksi asian käsittelystä Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneista kuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Krook