KKO/1991/6

1991 false KKO:1991:6 Rakennuskaavatiealueista rakennuslain 104 §:n 2 momentin mukaan korvattavan osan suuruutta laskettaessa maanomistajan kysymyksessä olevalla kaava-alueella omistaman kaavassa muuksi kuin maatalousalueeksi osoitetun maan kokonaisalasta oli vähennettävä rakennuslain 104 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kunnan käyttöön korvauksetta luovutettavien yksityisten teiden pinta-ala. RakennusL 104 § 1 mom RakennusL 104 § 2 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Lunastustoimitus nro 109 269-3 Tuusulan kunnan otettua käyttöönsä Tuusulan kunnan Hyökkälän kylässä olevasta Kopomäen tilasta RN:o 1:130 Kajomäentie, Kajotie, Kutinloukontie, Karkiantie, Kirkkotie ja Kopomäentie nimisiin rakennuskaavateihin sisältyvät alueet Manun Kuljetus Oy Kopomäen tilan omistajana oli 19.2.1987 Uudenmaan läänin maanmittauskonttorille toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt suoritettavaksi alueita koskevan rakennuslain mukaisen lunastustoimituksen. Hakemuksen johdosta vireille tulleessa, 8.1.1989 loppuunsaatetussa rakennuslain 105 §:n mukaisen korvauksen määräämistä tarkoittavassa lunastustoimituksessa lunastustoimikunta on, suoritettuaan alueella katselmuksen, todennut kysymyksessä olevien kaavateiden sijaitsevan alueella, jolle oli 23.5.1980 vahvistettu rakennuskaava. Toimituksessa on rakennuslain 104 §:n mukaisesti määrätty, miltä osalta Kopomäen tilan rakennuskaavatiealueita, joiden kokonaisalaksi on todettu 9.473 neliömetriä, on suoritettava korvausta. Lunastustoimikunta on todennut, että mainittuihin kaavatiealueisiin sisältyi rakennuslain 104 §:n 1 momentissa tarkoitettuja yksityisten teiden alueita yhteensä 4.795 neliömetriä. Näiden tiealueiden käyttämisestä rakennuskaavateinä Manun Kuljetus Oy:llä ei mainitun säännöksen mukaan ollut oikeutta saada korvausta. Sitä vastoin kaavatiealueiden jäännösala eli yhteensä 4.678 neliömetriä tiealuetta oli rakennuslain 104 §:n 2 momentissa tarkoitettua muuta rakennuskaavatieksi tarkoitettua maata, josta korvaus oli määrättävä siltä osalta, kuin sanottu tiealue oli enemmän kuin kymmenesosa yhtiön kysymyksessä olevalla rakennuskaava-alueella omistaman kaavassa muuksi kuin maatalousalueeksi osoitetun maan pinta-alasta. Todettuaan yhtiön omistavan kaava-alueella sanotunlaista maata kaikkiaan 36.600 neliömetriä lunastustoimikunta on lausunut, että Kopomäen tilan kaavatiealueiden korvattava pinta-ala rakennuslain 104 §:n 2 momentin mukaan oli 4.678 - (0,10 x 36.600) = 1.018 neliömetriä. Ottamalla lisäksi vähennyksenä huomioon aikaisemmin jo korvatun rakennuskaavatiealueen pinta-alan 95 neliömetriä lunastustoimikunta on määrännyt Kopomäen tilan kaavatiealueiden korvattavaksi pinta-alaksi 923 neliömetriä. Rakennuslain 105 §:n mukaista korvausta määrätessään lunastustoimikunta on todennut kysymyksessä olevien Kopomäen tilan kaavatiealueiden olleen ennen rakennuskaavan vahvistamista metsätalousmaata. Lunastustoimikunta on katsonut, että alueet oli arvioitava niillä ennen kaavan vahvistamista 23.5.1980 olleen odotusarvon perusteella. Sen vuoksi ja lunastuspäätöksen julistamisajankohdan hintatason huomioon ottaen lunastustoimikunta on määrännyt maapohjakorvauksen yksikköhinnaksi 16 markkaa neliömetriltä. Edellä mainituilla perusteilla lunastustoimikunta on velvoittanut Tuusulan kunnan suorittamaan Manun Kuljetus Oy:lle korvaukseksi alueen käyttämisestä rakennuskaavatienä 923 neliömetrin alueesta 16 markkaa neliömetriltä eli 14.768 markkaa. Samalla lunastustoimikunta on antanut määräykset korvauksen suorittamistavasta. Vaatimukset maaoikeudessa Tuusulan kunta on vaatinut maapohjakorvauksen alentamista ja sen määräämistä yhdeksi markaksi neliömetriltä tai enintään 8 markaksi neliömetriltä. Lisäksi kunta on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Manun Kuljetus Oy on valituksessaan lausunut, että lunastustoimikunta oli määrittänyt Kopomäen tilan rakennuskaavatiealueiden korvattavan alan virheellisesti. Yhtiö on katsonut, että lunastustoimikunnan päätöksessä mainitusta 4.678 neliömetristä Kopomäen tilan rakennuskaavatiealueita korvaus oli rakennuslain 104 §:n 2 momentin mukaan määrättävä siltä osalta kuin sanotut kaavatiet olivat enemmän kuin kymmenesosa yhtiölle kuuluvan maan kokonaisalan 36.600 neliömetrin ja rakennuslain 104 §:n 1 momentissa tarkoitettujen yksityisten teiden yhteismäärän 4.795 neliömetrin erotuksesta. Yhtiö on laskettuaan edellä mainitulla perusteella rakennuskaavatiealueiden korvattavaksi pinta-alaksi 1.498 neliömetriä ja otettuaan vähennyksenä huomioon lunastustoimikunnan päätöksessä mainitun aikaisemmin korvatun kaavatiealueen pinta-alan 95 neliömetriä vaatinut, että Kopomäen tilan rakennuskaavatiealueiden korvattavaksi pinta-alaksi vahvistetaan 1.403 neliömetriä. Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 9.3.1989 Kuultuaan lunastustoimikunnan puheenjohtajana toiminutta toimitusinsinööriä ja toimitettuaan todistajankuulustelun maaoikeus on lausunut, että rakennuskaavassa tilan alueella voi olla sellaisia teitä, joihin on perustettu tieoikeuksia ennen kaavan laatimista, mutta myös vasta kaavassa teiksi osoitettuja alueita. Maaoikeus on todennut, että rakennuskaavatiealueiden korvauksista säädettiin rakennuslain 104 §:ssä siten, että pykälän 1 momentissa käsiteltiin "vanhat" tieoikeudet ja 2 momentissa oli kysymys "uusista" tiealueista. Maaoikeus on lausunut, että jo tästä rakennuslain 104 §:n rakenteesta johtui, ettei ollut syytä olettaa lainsäätäjän pyrkineen sisällyttämään pykälän 2 momentin säännökseen muuta kuin sen luonnollisen tulkinnan, ettei korvattavaa pinta-alaa laskettaessa 1 momentissa tarkoitettuja tieoikeuksia ollut laskettava mukaan. Mikään lain syntyyn liittyvä tai myöhempikään selvitys ei tukenut muuta tulkintaa. Edellä mainituilla perusteilla maaoikeus on todennut päätökseensä merkitsemänsä laskelman 4.678 neliömetriä -10 prosenttia x (36.600 neliömetriä - 4.795 neliömetriä) mukaisesti kaavatiealueiden korvattavaksi pinta-alaksi 1.498 neliömetriä ja huomioon ottaen vähennyksenä lunastustoimikunnan päätöksessä mainitun aikaisemmin jo korvatun tiealueen pinta-alan 95 neliömetriä vahvistanut Kopomäen tilan rakennuskaavatiealueiden korvattavaksi pintaalaksi 1.403 neliömetriä. Lunastuskorvauksen osalta maaoikeus on katsonut, että alueen hinta perustui siihen odotusarvoon, joka alueella oli ollut ennen Hyökkälän rakennuskaavan vahvistamista 23.5.1980. Huomioon ottaen yleisen hintatason nousun arviointiajankohtaan mennessä maaoikeus on todennut lunastuskorvauksen vastaavan täyttä korvausta. Näillä perusteilla maaoikeus on lunastustoimikunnan päätöstä muuttaen vahvistanut Kopomäen tilan rakennuskaavatiealueiden korvattavaksi pinta-alaksi 1.403 neliömetriä ja korvaukseksi alueen käyttämisestä rakennuskaavatienä 16 markan neliömetrihinnan mukaan laskettuna yhteensä 22.448 markkaa. Muilta osin toimitus on jäänyt pysyväksi. Asian laadun vuoksi maaoikeus on jättänyt asianosaisten kulut asiassa heidän itsensä vastattaviksi. Valtion varoista etukäteen maksetut maaoikeuden istunnon kuulutuskustannukset 217,75 markkaa Tuusulan kunta on velvoitettu korvaamaan valtiolle. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Tuusulan kunnalle on myönnetty valituslupa 14.2.1990. Tuusulan kunta on vaatinut maaoikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin on kysymys rakennuskaavatiealueiden korvattavan pinta-alan määräämisestä ja asian jättämistä tältä osin lunastustoimikunnan päätöksen lopputuloksen varaan. Lisäksi kunta on toistanut maaoikeudessa esittämänsä vaatimuksen maapohjakorvauksen yksikköhinnan alentamisesta. Vielä kunta on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan maaoikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. Pyydetyssä selityksessään Manun Kuljetus Oy on vaatinut valituksen hylkäämistä ja korvausta selityksen antamisesta täällä aiheutuneista kuluistaan. Tuusulan kunta on lisäksi antanut Korkeimman oikeuden kirjaamoon 9.5.1990 postitse saapuneen vastineeksi Manun Kuljetus Oy:n edellä mainittuun selitykseen tarkoitetun kirjoituksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.1.1991 Käsittelyratkaisu Tuusulan kunnan edellä mainittu kirjoitus jätetään huomioon ottamatta, koska sitä ei ole kunnalta pyydetty eikä sen huomioon ottamiseen ole myöskään erityistä syytä. Pääasiaratkaisu Maaoikeuden päätöstä ei muuteta. Asian laadun vuoksi yhtiö saa pitää vahinkonaan sille selityksen antamisesta täällä aiheutuneet kulut. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Mörä, Nybergh, Ketola ja Huopaniemi