KKO/1991/62

1991 false KKO:1991:62 Asianajaja velvoitettiin korvaamaan vahinko, joka oli aiheutunut hänen päämiehelleen siitä, että tämä asianajajan neuvon ja toiminnan puutteellisuuden vuoksi ei ollut saanut maksua omaisuudesta, jonka asianajaja toimeksiannon nojalla oli myynyt päämiehen puolesta. Kannetta ei ollut nostettava kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä säädetyssä vuoden määräajassa tilityksestä, koska asianajajan tilitys ei ollut koskenut päämiehen vahingonkorvauskanteen perusteena olevaa sopimusta kauppahinnan maksusta. KK 18 luku 9 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Jyväskylän kihlakunnanoikeuden päätös 10.3.1988 Kihlakunnanoikeus on A:n ja B:n C:tä vastaan 24.9.1987 tiedoksi annetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että C oli A:n ja B:n toimeksiannosta saatuaan valtakirjan, jolla nämä valtuuttivat C:n myymään ja luovuttamaan heidän omistamansa avoimen yhtiön tavaravaraston, koneet ja kaluston sekä osakkeet ja osuudet eräälle henkilölle 293.000 markan kauppahinnalla ja muuten parhaiksi katsomillaan ehdoilla, myynyt 23.7.1986 allekirjoitetulla kauppakirjalla tuon omaisuuden mainitusta hinnasta kyseiselle henkilölle perustettavan kommandiittiyhtiön lukuun. Kauppakirjan ehtojen mukaan kauppahinta suoritettiin siten, että ostaja otti vastattavakseen avoimen yhtiön yhteensä 293.000 markan määräiset velat kolmansille. Ostaja ei kuitenkaan ollut ottanut vastattavakseen noita velkoja eikä A:ta ja B:tä ollut vapautettu velkojen maksamisesta, vaan nämä olivat sittemmin maksaneet velkojen lyhennyksiä ja korkoja ja saaneet kehotuksen velkojen loppuosankin maksamiseen. Ostaja oli sittemmin toimitetussa ulosmittausyrityksessä todettu varattomaksi. Kihlakunnanoikeus on katsonut C:n A:n ja B:n asiamiehenä laiminlyöneen näiden oikeuden valvomisen jättäessään varmistamatta sen, että A ja B vapautuivat mainittujen velkojen maksamisesta, mistä näille oli aiheutunut 279.666 markan vahinko. Kanne oli nostettu säädetyssä ajassa, koska C oli toimittanut A:lle ja B:lle tilin asiamiehen toimestaan 10.10.1986 päivätyllä kirjeellä. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut C:n suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti vahingonkorvaukseksi sanotut 279.666 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.9.1987 lukien sekä korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut 6.000 markalla. Vaasan hovioikeuden tuomio 14.6.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C oli saattanut jutun, on todennut C:n 10.10.1986 päivätyllä kirjeellä lähettäneen A:lle ja B:lle laskun asianajotoimestaan. C ei kuitenkaan tällöin ollut palauttanut kaikkia A:lta ja B:ltä tehtävän johdosta saamiaan asiakirjoja, joten C ei ollut vielä tuolloinkaan toimittanut täydellistä tiliä asianajotehtävästään. Kun haaste oli annettu C:lle tiedoksi 24.9.1987, kanne oli nostettu kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä säädetyssä määräajassa. Tällä ja muutoin kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen voimaan. C velvoitettiin korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.500 markalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA C:lle on myönnetty valituslupa 5.11.1990. C on vaatinut hovioikeuden tuomion ja kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. A ja B ovat yhteisesti antaneet heiltä pyydetyn vastauksen. He ovat vaatineet valituksen hylkäämistä ja korvausta vastauskuluistaan. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.5.1991 Perustelut A:n ja B:n vahingonkorvausvaatimus perustuu siihen, ettei C toimiessaan heidän asiamiehenään puheena olevassa kaupassa ollut varmistanut, että A ja B vapautumalla vastaamasta kauppakirjassa mainituista avoimen yhtiön veloista saivat suorituksen sovitusta kauppahinnasta. Kun C:n asiamiehen toimestaan A:lle ja B:lle tilityksenä antama lasku ei ole koskenut sitä, mitä C on kaupassa ostajan kanssa sopinut, eikä vahingonkorvausvaatimuksen peruste siten ole ilmennyt C:n laskusta, kanteen nostaminen ei ole ollut sidottu kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä säädettyyn asiamiehen tilityksen moittimista koskevaan vuoden määräaikaan. Kanne on voitu panna vireille saatavan vanhentumiselle säädetyssä yleisessä kymmenen vuoden määräajassa, jonka kuluessa kanteen vireillepano on tapahtunut. C ei ole ennen kaupan päättämistä ilmoittanut A:lle ja B:lle, etteivät nämä vapautuneet vastaamasta avoimen yhtiön veloista pelkästään sillä, että ostaja otti niistä vastatakseen, vaan että velkavastuusta vapautuminen lisäksi edellytti velkojien suostumusta. Myydessään omaisuuden C ei myöskään ole huolehtinut siitä, että A:n ja B:n asema olisi turvattu joko hankkimalla velkojien suostumus velallisen vaihtumiselle taikka riittävä vakuus kauppahinnan suorittamiselle. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. C velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kustannuksista 1.600 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Mörä, Roos ja Krook