KKO/1991/63

1991 false KKO:1991:63 Ylipainoinen henkilö oli liikennevahingossa saanut vamman polveensa. Kun ylipainoisuuden ei ollut selvitetty pahentaneen vammaa tai olennaisesti vaikeuttaneen sen paranemista, vakuutusyhtiöllä ei ollut perustetta alentaa vamman korvausastetta ylipainoisuuden perusteella. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA A:n kanne Helsingin raastuvanoikeudessa A on kanteessaan ja sitä kehittäessään lausunut, että hän oli 29.11.1985 henkilöauton päälleajon johdosta loukkaantunut saaden polven nivelen sisäisen murtuman. Vakuutusyhtiö B oli liikennevakuutuslain perusteella suorittanut A:lle korvausta liikennevahingon aiheuttamasta 100 prosentin työkyvyttömyydestä 31.12.1987 saakka. Päätöksellään 26.4.1988 yhtiö oli päättänyt maksaa A:lle vain 50 prosentin työkyvyttömyyseläkettä 1.1.1988 alkaen. Koska A oli liikenneonnettomuuden johdosta edelleenkin täysin työkyvytön, hän on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle työkyvyttömyyseläkettä myös 1.1.1988 lähtien 100 prosentin korvausasteen mukaisesti. Vakuutusyhtiön vastaus Yhtiö on huomauttanut, että A:lla oli liitännäissairautena muun muassa liikalihavuus, joka ei johtunut liikennevahingosta. Yhtiön asiana ei ollut korvata A:n muista sairauksista johtuvaa työkyvyttömyyttä. Raastuvanoikeuden päätös 23.2.1989 Raastuvanoikeus on katsonut oikeudelle esitettyjen kahden kirurgian erikoislääkärin lausunnon perusteella selvitetyksi, että A oli liikennevahingossa saamansa vamman vuoksi edelleen täysin työkyvytön. Tämän vuoksi ja kun yhtiöllä ei ollut ollut perustetta alentaa A:n korvausastetta 50 prosenttiin, raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle 1.1.1988 alkaen työkyvyttömyyseläkettä 100 prosentin mukaan vuodelta 1988 lasketusta 5.388,55 markan kuukausityöansiosta ja velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 5.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.2.1989 lukien. Helsingin hovioikeuden tuomio 7.2.1990 Yhtiö on saattanut jutun hovioikeuden tutkittavaksi. Lääkintöhallitus on antanut hovioikeudelle lausunnon. Vakuutusyhtiö ja A ovat antaneet lausunnon johdosta selityksensä. Hovioikeus on lausunut, että lääkintöhallitus oli, yhtyen asiantuntijoidensa lausunnoissa esitettyyn, todennut, että A:n liikennevahingosta johtuvan työkyvyttömyyden osuutta ei ollut pidettävä suurempana kuin 50 prosenttina A:n työkyvyttömyydestä. Myös liikennevahinkolautakunta oli arvioinut liikennevahingosta johtuvan työkyvyttömyyden osuuden 50 prosentiksi. Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut, että vakuutusyhtiö ei ollut liikennevakuutuksen nojalla velvollinen suorittamaan A:lle työkyvyttömyyseläkettä yli 50 prosentin korvausasteen mukaan. Hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja hylännyt kanteen sekä vapauttanut yhtiön velvollisuudesta suorittaa A:lle 1.1.1988 alkaen työkyvyttömyyseläkettä siltä osin kuin korvausaste ylitti 50 prosenttia ja suorittamasta raastuvanoikeuden A:lle maksettavaksi tuomitsemaa oikeudenkäyntikulujen korvausta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 3.5.1990. Valituksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle työkyvyttömyyseläkettä raastuvanoikeuden päätöksen mukaisesti. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan täällä laillisine korkoineen. Yhtiö on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan laillisine korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.5.1991 Perustelut Asiassa ei ole selvitetty A:n ylipainoisuuden pahentaneen hänen liikenneonnettomuudessa saamaansa polvivammaa tai niin olennaisesti vaikeuttaneen sen paranemista, että yhtiöllä olisi ollut perustetta alentaa A:n vamman korvausastetta A:n ylipainoisuuden perusteella. Tuomiolauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Yhtiö velvoitetaan maksamaan A:lle 1.1.1988 alkaen työkyvyttömyyseläkettä 100 prosentin haitta-asteen mukaan. Yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä täällä olleista oikeudenkäyntikuluista 1.600 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Mörä, Nybergh, Ketola ja Huopaniemi