KKO/1991/66

1991 false KKO:1991:66 Osakeyhtiö A:n osakkeenomistajat olivat myyneet osakkeensa osakeyhtiö B:lle. B oli maksanut kauppahinnan pankista ottamallaan luotolla, josta A oli antanut pankille kiinnitysvakuuden. A oli sittemmin asetettu konkurssiin. Konkurssipesä oli lunastanut vakuuden takaisin pankilta maksamalla sen saatavan lyhentämättömänä. A oli näin välikättä hyväksi käyttäen ostanut omia osakkeitaan ja kauppa julistettiin osakeyhtiölain 7 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla pätemättömäksi. OYL 7 luku 1 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Loimaan kihlakunnanoikeudessa Loimaan Nahka Oy:n konkurssipesä on A:ta, B:tä ja C:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Loimaan Nahka Oy:n osakkaat A, B ja C sekä D, joista kukin oli omistanut Loimaan Nahka Oy:n yhteensä 3400 osakkeesta 850 osaketta, olivat kiertääkseen osakeyhtiölain 7 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyä osakeyhtiön omien osakkeiden hankkimiskieltoa käyttäneet välikätenä Loimaalta ollutta Sallo Oy:tä, jonka yhteensä 100 osakkeesta B oli omistanut 50 osaketta, C 49 osaketta sekä A:n, B:n, C:n ja, D:n äiti X yhden osakkeen. Sallo Oy oli ollut niin sanottu uinuva yhtiö. Sen tuloslaskelman mukainen liikevaihto oli ajalla 1.1.-31.12.1984 ollut vain 1.963,06 markkaa ja 31.12.1984 päivätyn taseen mukaiset varat vain 5.592,15 markkaa. Sallo Oy:n 11.1.1985 pidetty ylimääräinen yhtiökokous, jossa olivat olleet saapuvilla kaikki yhtiön osakkeenomistajat, oli päättänyt muuttaa yhtiön yhtiöjärjestystä muun muassa siten, että yhtiö voi omistaa arvopapereita. Ennen yhtiöjärjestyksen muuttamista Sallo Oy:n toimialana oli ollut vain vuotakauppa. B, C ja X olivat 31.1.1985 päivätyllä kauppakirjalla myyneet kaikki Sallo Oy:n osakkeet D:lle yhteensä 5.000 markan kauppahinnasta. A, B ja C olivat sitten 11.4.1985 päivätyllä kauppakirjalla kukin myyneet omistamansa 850 Loimaan Nahka Oy:n osaketta yhteensä 3.000.000 markan kauppahinnasta Sallo Oy:lle. Sallo Oy:llä ei ollut ollut varoja kauppahinnan osittaiseenkaan suorittamiseen. Sen vuoksi Sallo Oy oli 11.4.1985 ottanut Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankilta 2.700.000 markan määräisen lainan. Koska Sallo Oy:llä ei myöskään ollut ollut varoja käytettäväksi lainan vakuudeksi, oli nämä järjestetty siten, että Loimaan Nahka Oy:n silloinen hallitus, johon olivat kuuluneet A, B, C, X ja D, oli kokouksessaan 19.4.1985 päättänyt hakea yhteensä 3.000.000 markan määräiset kiinnitykset erinäisiin Loimaan Nahka Oy:n kiinteistöihin ja luovuttaa kiinnitetyt haltijavelkakirjat Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille Sallo Oy:n saaman lainan vakuudeksi. Vakuutta koskeva panttaussitoumus oli annettu Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille jo 29.3.

1. Samana päivänä kun D oli Sallo Oy:n puolesta nostanut mainitun lainan Säästöpankkien KeskusOsake-Pankilta hän oli tehnyt A:lle, B:lle ja C:lle kullekin kolme 300.000 markan määräistä kahden vuoden määräaikaistalletusta Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankkiin. Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankista saatua lainaa koskevassa lyhennyssitoumuksessa D oli Sallo Oy:n puolesta sitoutunut lyhentämään lainan pääomaa tasalyhennyksinä koronmaksun yhteydessä 900.000 markkaa vuodessa ensimmäisen lyhennyspäivän ollessa 11.4.1986 ja ensimmäisen koronmaksupäivän 11.10.
2. Lainan takaisinmaksuaika oli siten ollut kolme vuotta. Lainaa ei ollut kuitenkaan lainkaan lyhennetty. D oli 30.5.1985 Sallo Oy:n ja Loimaan Nahka Oy:n puolesta allekirjoittanut sulautumissopimuksen, jonka mukaan Loimaan Nahka Oy sulautui Sallo Oy:öön. Sallo Oy:n ja Loimaan Nahka Oy:n hallitukset olivat 2.6.1985 hyväksyneet sulautumisen. Kihlakunnanoikeus oli 3.12.1985 antanut suostumuksensa sopimuksen täytäntöönpanoon. Loimaan Nahka Oy oli vielä maksanut Loimaan Nahka Oy:n osakkeiden kauppahintana C:lle 12.6.1986 100.000 markkaa ja 15.7.1986 100.000 markkaa. Sallo Oy:n yhtiökokous oli 9.12.1985 muuttanut yhtiön toiminimeksi Loimaan Nahka Oy. Kihlakunnanoikeus oli 28.8.1986 asettanut Loimaan Nahka Oy:n konkurssiin. Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki oli 4.2.1987 Loimaan Nahka Oy:n kiinteistöihin kiinnitettyjen velkakirjojen perusteella saanut Loimaan Nahka Oy:n konkurssipesästä maksun 2.700.000 markan lainasta Sallo Oy:lle viivästyskorkoineen ja pankkitakausprovisioista korkoineen niin, että koko maksu oli ollut yhteensä 3.005.785 markkaa. Lopputulos järjestelystä oli ollut, että Loimaan Nahka Oy oli säilynyt Loimaan Nahka Oy:nä, sen osakekanta oli siirtynyt yksin D:n omistukseen ja Loimaan Nahka Oy oli D:n puolesta maksanut yhtiön aikaisemmille osakkeenomistajille A:lle, B:lle ja C:lle ainakin 2.700.000 markkaa yhtiön omista osakkeista. Koska Loimaan Nahka Oy:n osakkeita koskeva kauppa oli tehty osakeyhtiölain 7 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyn kiellon kiertämiseksi, se oli luovutuksena pätemätön. Sen vuoksi konkurssipesä on vaatinut, että kauppa, jolla A sekä B ja C olivat myyneet Loimaan Nahka Oy:n osakkeet Sallo Oy:lle, julistettaisiin pätemättömäksi ja että A, B ja C velvoitettaisiin suorittamaan konkurssipesälle osakkeista saamansa kauppahinta yhteensä 2.900.000 markkaa korkoineen. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 18.5.1989 Kuultuaan A:ta, B:tä ja C:tä kanteesta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A, D, B ja C jotka kaikki olivat keskenään sisaruksia, olivat kukin omistaneet 850 osaketta Loimaan Nahka Oy:n kaikkiaan 3.400 osakkeen osakepääomasta. Loimaan Nahka Oy oli siten ollut niin sanottu perheyhtiö sen osakekannan ollessa kokonaisuudessaan A:n,B:n, C:n ja D:n omistuksessa ja D:n ollessa lisäksi yhtiön toimitusjohtaja. A, B ja C olivat kukin 11.4.1985 päivätyllä kauppakirjalla myyneet omistamansa Loimaan Nahka Oy:n osakkeet 3.000.000 markan kauppahinnasta Sallo Oy:lle, jonka osakekannan kaupantekohetkellä oli omistanut D yksin yhtiön kaikki osakkeet aiemmin omistaneiden B:n, C:n ja X:n myytyä 31.1.1985 Sallo Oy:n kaikki osakkeet D:lle 5.000 markan kauppahinnasta. Sallo Oy:llä ei kaupantekohetkellä ollut ollut sanottavasti varallisuutta, vaan yhtiö oli ollut niin sanottu uinuva yhtiö sen tuloslaskelman osoitettua tilikaudelta 1.1.31.12.1984 ainoastaan 1.963,60 markan liikevaihtoa ja taseen mukaisten varojen ollessa 31.12.1984 vain 5.592,15 markkaa. Sallo Oy oli rahoittanut osakekaupan pääasiallisesti siten, että se oli samana päivänä ottanut kauppahinnan maksua varten 2.700.000 markan luoton Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankilta. Luoton vakuudeksi Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki oli saanut erinäisiin Loimaan Nahka Oy:n kiinteistöihin 23.4.1985 kiinnitetyt kuusi 500.000 markan määräistä velkakirjaa. Päätös velkakirjojen panttauksesta Sallo Oy:n luottojen vakuudeksi oli tehty Loimaan Nahka Oy:n hallituksen kokouksessa 19.4.
3. Loimaan Nahka Oy:n hallituksen oli muodostanut tuolloin X, A, B, C sekä D, joka myös oli ollut hallituksen jäsenenä läsnä panttauspäätöstä tekemässä. D oli lisäksi ollut mainittuun aikaan myös Sallo Oy:n toimitusjohtaja. Säästöpankkien KeskusOsake-Pankki oli saanut kiinnitettyjen velkakirjojen ohella Sallo Oy:lle myöntämästään luotosta vakuudeksi A:lle, B:lle ja C:lle annetut talletustodistukset, minkä lisäksi D oli mennyt Säästöpankkien Keskus-OsakePankille omavelkaiseen takaukseen mainitusta Sallo Oy:n lainasta. Loimaan Nahka Oy ei sitä vastoin ollut saanut mitään vastavakuutta siltä varalta, että sen omaisuuteen kiinnitetyt velkakirjat olisi jouduttu käyttämään sen luoton maksamiseen, jolla Sallo Oy oli rahoittanut mainitun osakekaupan. Sallo Oy oli puolestaan maksanut kauppahinnan osakekaupasta A:lle, B:lle ja C:lle siten, että D oli samana päivänä, kun hän oli nostanut 2.700.000 markan luoton Sallo Oy:n puolesta Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankista, tehnyt A:lle, B:lle ja C:lle Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankkiin kullekin kolme 300.000 markan määräistä kahden vuoden määräaikaistalletusta, joiden eräpäivä oli ollut 11.4.
4. Määräaikaistalletukset oli sitten pantattu Säästöpankkien KeskusOsake-Pankille mainitun Sallo Oy:n luoton vakuudeksi. Loimaan Nahka Oy oli lisäksi 12.6.1986 ja 15.7.1986 maksanut C:lle osakkeiden kauppahintana kumpanakin päivänä erikseen 100.000 markkaa. Loimaan Nahka Oy ja Sallo Oy olivat allekirjoittaneet 30.5.1985 sopimuksen Loimaan Nahka Oy:n sulautumisesta Sallo Oy:öön ja hakeneet sen jälkeen kihlakunnanoikeudelta luvan sopimuksen täytäntöönpanoon. Kihlakunnanoikeus oli myöntänyt luvan sulautumissopimuksen täytäntöönpanoon 3.12.1985 ja yhtiöiden sulautuminen oli rekisteröity joulukuun lopussa
5. Sallo Oy oli 28.8.1986 asetettu kihlakunnanoikeudessa konkurssiin. Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin Sallo Oy:lle antama edellä mainittu luotto oli ollut konkurssin alkaessa kokonaisuudessaan maksamatta ja Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki oli perinyt luoton korkoineen niistä velkakirjoista, jotka Loimaan Nahka Oy oli sille pantannut. Sitä vastoin se ei ollut perinyt saatavaansa panttina olleista A:n, B:n ja C:n talletustodistuksista taikka omavelkaisen takauksen perusteella D:ltä. A:n, B:n ja C:n myymistä Loimaan Nahka Oy:n osakkeista saama kauppahinta oli vastannut osakkeiden käypää arvoa kaupantekohetkellä ja että omistusjärjestelyihin oli ryhdytty tarkoituksena turvata Loimaan Nahka Oy:n tulevaisuus sekä mahdolliset saneeraustoimenpiteet ja että tämä omistussuhteiden muutos yrityksessä oli tehty lähinnä D:n ja rahoittajapankkien intressissä eikä A:n, B:n tai C:n intressissä. Kaupan yhteydessä oli menetelty kuitenkin siltä osin osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 3 ja 5 momentin vastaisesti kuin Loimaan Nahka Oy oli antanut Sallo Oy:n puolesta Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille kiinnitysvakuudet omaisuuteensa siinä tarkoituksessa, että Sallo Oy hankkisi Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankilta luotoksi saamillaan rahoilla Loimaan Nahka Oy:n osakkeita. Vaikka kerrottu menettely oli mainittujen lainkohtien nojalla kiellettyä ja kiellon rikkomisesta oli säädetty rangaistussanktio, ei seurauksena kuitenkaan ollut oikeustoimen pätemättömyys. Kiellon vastaisestikin tehtyyn sopimukseen voivat vedota sekä lainan antanut yhtiö että lainansaaja. Oli kiistatonta, ettei vakuuden antaminen Sallo Oy:n velasta ollut voinut kuulua Loimaan Nahka Oy:n toimialaan. Koska yhtiön kaikki osakkeenomistajat voivat yksimielisesti tehdä yhtiötä sitovasti yhtiön tarkoituksen ja toimialan vastaisiakin päätöksiä ja kun siinä vaiheessa, kun Loimaan Nahka Oy:n hallitus oli antanut suostumuksensa vakuuden antamiseen Sallo Oy:n veloista, D oli ollut Sallo Oy:n toimitusjohtaja ja Sallo Oy oli jo omistanut kaikki Loimaan Nahka Oy:n osakkeet ja D:llä oli asemansa perusteella ollut myös oikeus edustaa Sallo Oy:tä Loimaan Nahka Oy:ssä, jossa Sallo Oy oli ollut osakkeenomistajana ja edustajana, ja kun D oli ollut Loimaan Nahka Oy:n yhtenä hallituksen jäsenenä päättämässä vakuuksien myöntämisestä, tilanne oli muodostunut sellaiseksi, että vakuuden antaminen Sallo Oy:n veloista oli tapahtunut Loimaan Nahka Oy:n kaikkien osakkeenomistajien eli Sallo Oy:n suostumuksella ja sen oli katsottava vastoin osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n sisältämää kieltoakin tehtynä sitovan Loimaan Nahka Oy:tä. Loimaan Nahka Oy:n omaisuuden pantiksi antaminen Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille ei voinut myöskään muodostaa osakeyhtiölain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua omien osakkeiden ostamista, koska Loimaan Nahka Oy ja Sallo Oy eivät vielä tuossa vaiheessa olleet muodostaneet konsernia. Vaikka tilanne olikin myöhemmin muodostunut sellaiseksi, että Loimaan Nahka Oy:n omaisuus tosiasiassa oli tullut käytetyksi sen osakkeiden maksuun, kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei menettely myöskään sinänsä muodostanut osakeyhtiölain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua omien osakkeiden hankkimiskiellon rikkomista, koska tämä oli tapahtunut yksinomaan siten, että Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki oli perinyt saatavansa kiinnitysvakuuksista eikä esimerkiksi takauksen tai niiden panttien perusteella, jotka sillä muutoin oli ollut mainittujen lainojen vakuutena, ja koska Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin menettelyä voitiin pitää luonteeltaan sellaisena, etteivät A, B tai C olleet tosiasiassa omilla toimillaan voineet vaikuttaa siihen ennakolta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen. Turun hovioikeuden tuomio 6.4.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, on todennut, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä selvitetyiksi katsotut tosiseikat pitivät paikkansa. A ja hänen myötäpuolensa olivat kihlakunnanoikeudessa esittäneet, että osakkeiden kauppa oli tehty osana Loimaan Nahka Oy:n omistus- ja organisaatiojärjestelyjä, jotka oli toteutettu yhdessä yhtiön päävelkojien Loimaan Säästöpankin ja Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin kanssa. Neuvotteluihin olivat osallistuneet Loimaan Säästöpankin johto, Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin edustajina lakimies, yritystutkija ja rahoitusjohtaja sekä Loimaan Nahka Oy:n edustajana D. Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin lakimies oli toteuttanut kaikki käytännön toimet. Loimaan Nahka Oy:n hallitusta oli täydennetty Säästöpankkien Keskus-OsakePankin luottamusta nauttivilla ammattijohtajilla, joista toinen oli valittu hallituksen puheenjohtajaksi. Asiakirjoista ilmeni, että viimeksi mainitut henkilöt olivat olleet Loimaan Nahka Oy:n hallituksessa ajan 8.5.1985-9.5.
6. Oli selvitetty, että Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki oli hoitanut laina- ja vakuusjärjestelyt. Sen sijaan ei ollut selvitetty, määräsivätkö A, B, C, D ja X tosiasiallisesti Loimaan Nahka Oy:n asioista kaupantekohetkellä vai oliko määräysvalta pankilla. Kihlakunnanoikeudelle oli esitetty Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin lakiasiainosaston 15.5.1985 päivätty kirje, joka on osoitettu D:lle ja otsikoitu "LOIMAAN NAHKA OY/sulautuminen ja osakekaupat". Kirjeessä oli D:lle lähetetty luonnoksia kirjeessä mainituista asiakirjoista ja annettu ohjeet, miten tuli menetellä. Sallo Oy:n tarkoituksena oli alkuperäisen yhtiöjärjestyksensä mukaan ollut harjoittaa vuotakauppaa. Sallo Oy:n ylimääräinen yhtiökokous oli 11.1.1985 päättänyt muuttaa yhtiöjärjestystä siten, että yhtiö toimialanaan voi myös omistaa erilaisia arvopapereita ja kiinteistöjä. Kauppakirjassa oli maininta, että ostaja maksoi kaupasta aiheutuneen leimaveron. Sallo Oy:llä ei ollut ollut varoja leimaveron maksamiseenkaan. Loimaan Nahka Oy oli lainannut Sallo Oy:lle 48.000 markkaa, jotta Sallo Oy oli 11.6.1985 voinut maksaa sanotun määräisen leimaveron. Loimaan Nahka Oy:llä oli ollut tilikaudelta 1.1-31.12.1984 voittoa 350.137,85 markkaa ja tilikaudelta 1.1.-31.12.1985 tappiota 1.377.667,22 markkaa. Loimaan Nahka Oy:n substanssiarvoksi vuodelta 1984 valmistuneen tilinpäätöksen mukaan oli arvioitu yli 12 miljoonaa markkaa. Ottaen huomioon selvityksen suoritettujen järjestelytoimenpiteiden suunnittelusta ja toteutuksesta, mainitun Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin lakiasiainosaston kirjeen D:lle sekä toimenpiteiden ja oikeustoimien ajallisen läheisyyden hovioikeus on katsonut, että kihlakunnanoikeuden päätöksessään selvitetyksi katsoma toimenpiteiden ja oikeustoimien ketju muodosti yhden kokonaisuuden, joka oli toteutettu seikkaperäisesti ja keskitetysti laaditun suunnitelman perusteella. Ei myöskään ollut luultavaa, että liikeyrityksen toiminnassa kerrottua suuruusluokkaa olevat, noin vuoden aikana toteutettavat toimet suoritettaisiin irrallisina. Tarkastellessaan kysymyksessä olevaa osakkeiden kauppaa edellä selvitetyksi katsomansa kokonaisuuden osasena ja ottaessaan huomioon Sallo Oy:n lähtökohtatilanteen ja heikon taloudellisen aseman sekä Loimaan Nahka Oy:n taloudellisen tilanteen kauppaa tehtäessä hovioikeus on katsonut, että jo alunperin oli ollut tarkoituksena maksaa osakkeiden kauppahinta Loimaan Nahka Oy:n varoista ja että Sallo Oy:tä oli käytetty kaupassa ainoastaan välikätenä. Näin ollen tarkoituksena oli ollut välikäden avulla kiertää osakeyhtiölain 7 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyä omien osakkeiden hankkimiskieltoa. Sallo Oy:n sekä A:n, B:n ja C:n välinen osakekauppa oli edellä mainitun kiellon vastaisena pätemätön. A sekä B ja C olivat velvollisia palauttamaan Loimaan Nahka Oy:n konkurssipesälle kukin osaltaan saamansa kauppahinnan määrän. Määrä oli sekä A:n että B:n osalta 900.000 markkaa ja C:n osalta 1.100.000 markkaa. Sanotuille määrille A ja hänen myötäpuolensa olivat velvollisia maksamaan korkoa haasteen tiedoksiantopäivistä lukien. Sen vuoksi hovioikeus on julistanut Sallo Oy:n sekä A:n, B:n ja C:n välisen 11.4.1985 tehdyn osakkeiden kaupan pätemättömäksi ja velvoittanut A:n, B:n ja C:n palauttamaan Loimaan Nahka Oy:n konkurssipesälle, A ja B kumpikin erikseen 900.000 markkaa 16 prosentin korkoineen, A 6.10.1988 lukien ja B 5.10.1988 lukien, ja C 1.100.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.9.1988 lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja hänen myötäpuolilleen on myönnetty valituslupa 14.8.
7. Konkurssipesä on antanut siltä A:n ja hänen myötäpuoltensa hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.5.1991 Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Mörä, Nybergh, Huopaniemi ja Wirilander