KKO/1991/89

1991 false KKO:1991:89 Työntekijän vuosilomasaatava vanheni vuosilomalain 15 §:n mukaan kahden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma tai osa siitä oli annettu tai olisi tullut antaa tai jonka aikana osa lomakorvauksesta oli maksettu tai olisi tullut maksaa. VuosilomaL 15 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Porin raastuvanoikeudessa Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. on Keskusosuuskunta Hankkijalle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään lausunut, että sähköasentajat Jyrki G, Aimo H, Antti H, Antti K, Reijo H, Kimmo L, Juhani L, Antti L, Auno L, Jari N, Timo N, Antti S, Sulo V, Pentti L, Immo O, Reino J, Jukka K, Heikki V, Kimmo V, Pauli H, hannu H, Eino H, Tuure J, Esko L, Asko H, Timo M, Olli N, Esko P, Pentti P, Veli R, Vesa Y, Kari R, Ilpo S, Erkki S ja Pekka S olivat 21.7.1982 tehneet työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetun työsuhdetta koskevan työmaasopimuksen osuuskunnan kanssa öljynporauslautta Glomar Arctic I:n sähköasennustöistä Porissa. Asennustyöt oli aloitettu 12.8.

1. Työn tilaajan Rauma Repola Oy:n irtisanottua kaikki öljynporauslautan sähköistyksen alihankintasopimukset osuuskunta oli irtisanonut työmaasopimuksen 12.10.
2. Työt olivat päättyneet 20.10.
3. Työntekijät olivat siirtäneet sanottuun työsuhteeseen perustuvat saatavansa yhdistykselle. Turun hovioikeus oli 12.9.1986 antamallaan tuomiolla velvoittanut osuuskunnan suorittamaan yhdistykselle työntekijöille aikaisemmin maksettujen urakkapalkkojen lisäksi 179.416,76 markkaa korkoineen. Koska hovioikeuden päätöksellä työntekijöiden palkat oli vahvistettu suuremmiksi kuin mitä työnantaja oli maksanut, työntekijöillä oli oikeus saada korotettua palkkaa vastaavat korotukset myös vuosilomapalkan ja lomaltapaluurahan osalta. Sähköasennusalan työehtosopimuksen (1.3.1981-28.2.1983) 16 §:n mukaan vuosiloma oli ollut 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Vuosilomalain 16 §:n 4 momentin ja 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajalla oli oikeus antaa 24 lomapäivää ylittävä osa vuosilomasta ennen seuraavan vuoden lomakauden alkua. Näin ollen osuuskunnan olisi pitänyt antaa lomanmääräytymisvuoden 1.4.1982-31.3.1983 vuosiloma viimeistään huhtikuussa
4. Vuosilomalain 15 §:ssä säädetty kahden vuoden kanneaika tuli laskea tämän mukaisesti vuoden 1984 päättymisestä. Kanne oli pantu vireille vuoden 1986 aikana. Jyrki G:n, Antti H:n, Hannu H:n, Eino H:n, Aimo H:n, Reino J:n, Antti K:n, Jukka K:n, Auno L:n, Pentti L:n, Esko L:n, Kimmo L:n, Antti L:n, Timo M:n, Timo N:, Esko P:n, Pentti P:n, Veli R:n, Kari R:n, Ilpo S:n, Erkki S:n, Antti S:n, Sulo V:n ja Vesa Y:n lomapalkkasaatavat lomaltapaluurahoineen olivat yhteensä 25.875,45 markkaa. Reijo H:n, Juhani L:n, Jari N:n, Olli N:n, Immo O:n, Pekka S:n, Heikki V:n, Kimmo V:n, Pauli H:n, Tuure J:n ja Asko H:n saatavat olivat yhteensä 6.564,55 markkaa. Sen vuoksi yhdistys on vaatinut, että osuuskunta velvoitetaan suorittamaan sille vuosilomapalkkoina ja lomaltapaluurahoina yhteensä 32.440 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.10.1986 lukien ja korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut jutussa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta. Vastaus Kanteesta kuultuna osuuskunta on lausunut, että niillä työntekijöillä, joiden työsuhde oli päättynyt jo vuonna 1983 tai vuosiloma oli kokonaisuudessaan pidetty sanottuna vuonna, ei ollut oikeutta vaadittuihin vuosilomasaataviin, koska saatavat olivat vanhentuneet. Haaste oli annettu tiedoksi osuuskunnalle 23.12.1986 eli näiden työntekijöiden osalta kahden vuoden vanhentumisajan jälkeen. Osuuskunta on myöntänyt, että vuosilomasaatavat eivät olleet vanhentuneet Jyrki G:n, Antti H:n, Aimo H:n, Reino J:n, Antti K:n, Auno L:n, Esko L:n, Antti L:n, Esko P:n, Pentti P:n, Veli R:n, Kari R:n, Erkki S:n, Antti S:n ja Sulo V:n yhteensä 3.260,46 markan saatavien osalta. Porin raastuvanoikeuden päätös 29.11.1989 Raastuvanoikeus on katsonut, että saatavien vanhentuminen tuli ratkaista työneuvoston raastuvanoikeuden pyynnöstä antaman lausunnon mukaisesti. Työneuvosto oli lausunnossaan katsonut, että vuosilomasaatava vanhenee kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma tai osa siitä oli annettu tai olisi tullut antaa tai jonka aikana lomakorvaus oli maksettu tai olisi tullut maksaa. Yhdistys ja osuuskunta olivat myöntäneet, että mikäli asia ratkaistiin työneuvoston lausunnon mukaisesti seuraavat työntekijät olivat oikeutettuja korvauksiin: Jyrki G 423,74 markkaa, Antti H 247,48 markkaa, Aimo H 422,75 markkaa, Reino J 224,67 markkaa, Antti K 188,11 markkaa, Auno L 251,92 markkaa, Esko L 203,92 markkaa, Antti L 241,19 markkaa, Esko P 134,48 markkaa, Pentti P 191,76 markkaa, Veli R 207,08 markkaa, Kari R 127,48 markkaa, Erkki S 242,05 markkaa, Antti S 78,06 markkaa ja Sulo V 75,77 markkaa. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hyläten muiden työntekijöiden palkkasaataviin perustuvat vaatimukset velvoittanut osuuskunnan suorittamaan yhdistykselle 3.260,46 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 22.12.1986 lukien. Raastuvanoikeus on hylännyt yhdistyksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, koska yhdistys oli vain osittain voittanut jutun. Turun hovioikeuden tuomio 7.9.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. oli saattanut jutun, on lausunut, että vuosilomalain 15 §:ää oli työneuvoston lausunnon mukaisesti tulkittava niin, että vuosilomasaatava vanhenee kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma tai osa siitä oli annettu tai olisi tullut antaa tai jonka aikana lomakorvaus oli maksettu tai olisi tullut maksaa. Kanteessa mainittujen työntekijöiden lomakorvaukset olivat siten rauenneet lukuunottamatta Jyrki G:n, Antti H:n, Aimo H:n, Reino J:n, Antti K:n, Auno L:n, Esko L:n, Antti L:n, Esko P:n, Pentti P:n, Veli R:n, Kari R:n, Erkki S:n, Antti S:n ja Sulo V:n vuosilomakorvauksia vuoden 1984 aikana pidetyistä lomista eli yhteensä 3.260,46 markan osalta. Vuosilomalain 9 §:n 2 momentin mukaan lomakorvaus on maksettava viimeistään lomakauden päättyessä. Raastuvanoikeuden päätöksessä selostettu työntekijäin lisäpalkkaan oikeuttava Turun hovioikeuden tuomio oli annettu 12.9.1986, jolloin viimeistään oli selvinnyt vuosilomakorvauksen perusteena olleen palkan määrä. Yhdistys on vaatinut maksettaviksi tuomituille vuosilomakorvauksille viivästyskorkoa 12.10.1986 lukien. Kun mainitut saatavat olivat tuolloin olleet maksettaviksi erääntyneitä, korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa vaaditusta ajankohdasta 12.10.1986 lukien. Hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että siinä tuomitulle 3.260,46 markan määrälle on maksettava korkoa 16 prosenttia 12.10.1986 lukien. Asianosaisten vaatimukset saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan on asian sekavuuden ja epätietoisuuden vuoksi hylätty. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y:lle on myönnetty valituslupa 24.1.
5. Valituksessaan yhdistys on vaatinut, että sen kanne hyväksytään kokonaisuudessaan ja osuuskunta velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen. Keskusosuuskunta Hankkija on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.6.1991 Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. velvoitetaan suorittamaan Osuuskunta Hankkijalle korvaukseksi sillä Korkeimmassa oikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Portin, Nybergh, Riihelä ja Ketola