KKO/1991/93

1991 false KKO:1991:93 Puolisoilla, jotka olivat Suomen kansalaisia, oli viimeksi ollut samaan aikaan kotipaikka Ruotsissa, missä mies edelleen asui. Raastuvanoikeus oli tuomitessaan asianosaiset avioeroon uskonut puolisoiden lapsen huollon vaimolle ja velvoittanut miehen suorittamaan lapselle elatusapua. Mies vaati hovioikeudessa elatusavun alentamista. Elatusapua koskeva lausuma poistettiin ja sitä koskeva vaatimus jätettiin avioliittoa ynnä muuta koskevan 6.2.1931 tehdyn pohjoismaisen sopimuksen 7 ja 8 artiklan nojalla tutkimatta. L Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Tukholmassa 6.2.1931 tehdyn avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälisyksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen hyväksymisestä sekä sanotun sopimuksen täytäntöönpanosta - sopimuksen 7 ja 8 artikla ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kemin raastuvanoikeuden päätös 27.7.1989 Raastuvanoikeus oli tuomitessaan asianosaiset avioliittolain 25 §:n 1 momentin ja 26 §:n 2 momentin nojalla avioeroon ja määrätessään heidän alaikäisen lapsensa C:n B:n huoltoon, velvoittanut A:n suorittamaan elatusapua C:lle. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 23.5.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian hänen maksettavakseen määrätyn elatusavun osalta, on perusteluissaan lausunut: "Asiakirjoista ilmenee, että A ja B:n, jotka molemmat ovat Suomen kansalaisia, viimeinen yhteinen kotipaikka on ollut Ruotsissa ja että A asuu edelleen Ruotsissa. Siten Kemin raastuvanoikeus ei Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Tukholmassa 6.2.1931 tehdyn avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen 7 ja 8 artiklojen mukaisesti ole ollut toimivaltainen tuomioistuin nyt kyseessä olevan elatusapuvaatimuksen johdosta. Raastuvanoikeuden olisi niin ollen tullut jättää vaatimus tutkittavaksi ottamatta." Näillä perusteilla hovioikeus on poistanut raastuvanoikeuden elatusapua koskevan lausunnon ja jättänyt elatusapuvaatimuksen tutkimatta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa om myönnetty 17.10.1990. B on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan. A on antanut vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.6.1991 Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan asianajaja Z:lle palkkioksi B:n avustamisesta täällä 1.000 markkaa, mikä jää valtion vahingoksi. Asian laadun vuoksi A saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Ådahl, Riihelä, Lindholm ja Suhonen