KKO/1991/94

1991 false KKO:1991:94 Tilasta oli vuokrattu asuntotarkoitukseen maa-alue, jolle johti tie tilan tilusten kautta. Tilan omistaja oli ajanut hiekkakuorman tielle siten estäen vuokralaista kulkemasta sillä. Osapuolilla oli erimielisyyttä vuokrasopimuksen voimassaolosta. Siitä huolimatta vuokralaisella katsottiin edelleenkin olleen oikeus käyttää tietä kulkemiseensa vuokra-alueelle, jolla olevaa asuinrakennusta hän oli jatkuvasti hallinnut. Estämällä kulun tiellä maanomistaja oli syyllistynyt rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuun omankädenoikeuteen. RL 16 luku 14 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Lappeen kihlakunnanoikeuden päätös 19.9.1989 Virallisen syyttäjän syytteestä, johon B asianomistajana on yhtynyt, kihlakunnanoikeus on katsonut B:n, todistajana kuullun C:n ja A:n kertomusten perusteella selvitetyksi, että A oli toukokuussa 1989 Taipalsaarella ajanut hiekkakuorman tielle, joka johtaa A:n omistamalla maalla sijaitsevalle, B:n hallinnassa olevalle asuinrakennukselle. Kihlakunnanoikeus on katsonut C:n kertomuksesta ilmenevän, ettei hiekkakasan asettamisella tielle ollut ollut muuta syytä kuin estää B:n kulkeminen hänen hallinnassaan olleelle rakennukselle. Näyttämättä oli jäänyt, että B:lle olisi asian yhteydessä aiheutunut taloudellista vahinkoa. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n omankädenoikeudesta 15 66 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 990 markkaa sekä velvoittanut hänet suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.700 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.9.1989 lukien. Kouvolan hovioikeuden päätös 18.9.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostettua A:n menettelyä ollut pidettävä rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuna omankädenoikeutena tai muunakaan rangaistavana tekona. Sen vuoksi hovioikeus on hylännyt syytteen sekä vapauttanut A:n hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 17.1.1991. B on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.6.1991 Perustelut A on kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla estänyt B:tä kulkemasta puheena olevalla tiellä, joka A:n omistamien tilusten kautta johtaa B:n A:lta asuntotarkoitukseen vuokraamalle alueelle. B ja A ovat erimielisiä siitä, onko B:n asuntoaluetta koskeva vuokrasopimus ollut enää voimassa silloin, kun A esti B:n kulkemisen tiellä. Korkein oikeus katsoo, että B:llä on vuokrasopimusta koskevasta erimielisyydestä huolimatta edelleenkin ollut oikeus käyttää tietä kulkemiseensa vuokra-alueelle, jolla olevaa asuinrakennustaan hän on jatkuvasti hallinnut. Sen vuoksi A ei ole saanut kerrotulla tavalla estää B:n tienkäyttöä. Menettelyllään A on syyllistynyt rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuun omankädenoikeuteen. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan ja kihlakunnanoikeuden päätös jätetään pääasian osalta pysyväksi. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi hänellä jutussa olleista kuluista 3.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Portin, Nybergh, Riihelä ja Ketola