KKO/1992/124

1992 false KKO:1992:124 Metsästysrikkomus oli tehty käyttämällä sellaista haulikkoa, jonka käyttö metsästykseen oli metsästyslain 42 §:n 3 momentin nojalla kielletty. Haulikko tuomittiin metsästyslain 64 b §:n 1 momentin nojalla kiellettynä pyyntilaitteena valtiolle menetetyksi. (Vahv. jaosto) MetsästysL 42 § 3 mom MetsästysL 64 b § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kajaanin kihlakunnanoikeuden päätös 15.3.1989 Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä lausunut selvitetyksi, että A oli 25.9.1988 Sotkamon kunnassa käyttänyt metsästykseen haulikkoa, joka oli voitu ladata useammalla kuin kahdella patruunalla. Asetta oli pidettävä metsästyslain 64 b §:n 1 momentin mukaisena kiellettynä pyyntilaitteena, sillä metsästyslain 6 luvussa, jossa tällaisen aseen käyttäminen oli kielletty metsästyksessä, säädettiin mainitun luvun otsakkeen mukaan nimenomaan kielletyistä pyyntineuvoista ja -tavoista. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on metsästyslain 21 §:n, 42 §:n 3 momentin sekä 64 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 2 momentin nojalla tuominnut A:n metsästysrikkomuksesta 5:een 20 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 100 markkaa. Metsästykseen käytetty puoliautomaattihaulikko on metsästyslain 64 b §:n 1 momentin nojalla tuomittu valtiolle menetetyksi. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 6.9.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut selvitetyksi, että A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotussa tilaisuudessa kulkenut metsässä tarkoituksenaan metsästää lintuja mukanaan kytkemättömänä ollut koira ja haulikko, jonka saattoi ladata useammalla kuin kahdella patruunalla. Haulikon patruunapesässä ei ollut ollut patruunoita, vaan patruunat olivat olleet lippaassa, eikä asetta näin ollen ollut vielä ladattu. Koska koira oli ollut kytkemättömänä ja A:lla oli ollut tarkoituksena käyttää haulikkoa metsästykseen, metsästyksen oli kuitenkin katsottava alkaneen. A oli siten syyllistynyt kihlakunnanoikeuden hänen syykseen lukemaan metsästysrikkomukseen. Metsästyslain 64 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettiin kielletystä aseesta tai muusta kielletystä pyyntilaitteesta. Säännöksen sanamuodon oli katsottava osoittavan, että myös aseet kuuluivat metsästyslain 64 b §:n 1 momentissa tarkoitettuihin pyyntilaitteisiin. Näillä ja kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on metsästyslain 42 §:n 3 momentin ja 64 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 15.1.1991. A on vaatinut, ettei haulikkoa tuomita menetetyksi. Virallinen syyttäjä on antanut valituksen johdosta pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.9.1992 Perustelut Metsästyslain 64 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan metsästysrikkomukseen syyllistyy muun muassa se, joka käyttää metsästyksessä kiellettyä asetta tai muuta kiellettyä pyyntilaitetta. Lain 64 b §:n 1 momentin mukaan 64 §:ssä tarkoitettuun metsästysrikkomukseen syyllistynyt on tuomittava menettämään valtiolle metsästyksessä käyttämänsä kielletyt pyyntilaitteet tai niiden arvo. A on syyllistynyt metsästysrikkomukseen käyttämällä sellaista haulikkoa, jonka käyttö metsästykseen on metsästyslain 42 §:n 3 momentin nojalla kielletty. A:n haulikko on siten kiellettynä pyyntilaitteena tuomittava valtiolle menetetyksi. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Salervo, Ailio, Jalanko, Nikkarinen, Lindholm, Roos, Taipale, Suhonen, Wirilander ja Sevon