KKO/1992/125

1992 false KKO:1992:125 Syytetty oli syyllistynyt huumausaineiden salakuljetukseen tuomalla maahan huumeita, jotka hän oli kätkenyt kehoonsa. Hän ei ollut velvollinen korvaamaan valtiolle rikoksen selvittämiseksi suoritetusta röntgentutkimuksesta aiheutuneita kustannuksia, kun tällaisten rikostutkimuskulujen korvausvelvollisuudesta ei ollut laissa eri säännöstä. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Turun raastuvanoikeuden päätös 7.8.1990 Virallisen syyttäjän kaupunginviskaali Aarni Numerlan syytteestä raastuvanoikeus on lausunut, että A oli 4.1.1990 Turussa tuonut luvattomasti maahan 13,19 grammaa jauhetta, joka oli sisältänyt huumausaineeksi luettavaa amfetamiinia. Sen vuoksi raastuvanoikeus on huumausainelain 5 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n huumausaineen salakuljetuksesta 32 päiväsakkoon, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty A:n vapaudenmenetysaikaa (4.1.1990) vastaavat 2 päiväsakkoa, jolloin A:n suoritettavaksi on jäänyt 30:tä 20 markan määräistä päiväsakkoa vastaavat 600 markkaa. Lisäksi raastuvanoikeus on tuominnut A:n menettämään valtiolle takavarikoidun huumausainetta sisältäneen jauheen. Turun hovioikeuden päätös 16.10.1991 Virallisen syyttäjän saatettua jutun hovioikeuden tutkittavaksi ja vaadittua A:lle tuomitun rangaistuksen koventamista ja tämän velvoittamista korvaamaan valtiolle esitutkinnassa aiheutuneet röntgentutkimuskulut 123 markkaa, hovioikeus on lausunut, että A oli ilmoittanut nähneensä aluksella, jolla hän saapui Suomeen, kun eräs henkilö aluksen käymälässä oli kätkenyt käymälän kattoon paketin, jonka A oli ottanut haltuunsa uskoen sen sisältävän kannabista. A:n kertomusta ei voitu pitää epäuskottavana, eikä jutussa ollut esitetty näyttöä siitä, että A olisi ollut tietoinen salakuljettamansa aineen olleen amfetamiinia. A:n rangaistus oli mitattava sen syyllisyyden mukaan, jota kyseisen suuruisen kannabiserän salakuljettaminen osoitti. Raastuvanoikeuden määräämä rangaistus oli oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Raastuvanoikeudelle annetuista asiakirjoista kävi ilmi, että A:lle oli suoritettu röntgentutkimus sen selvittämiseksi, salakuljettiko hän kehoonsa kätkettynä huumausainetta. Tutkimuksen suorittaminen oli tosin ollut tarpeellinen rikoksen selvittämiseksi. Rikostutkinta tapahtui kuitenkin pääsääntöisesti yhteiskunnan varoin. Rikoksentekijä ei ollut velvollinen maksamaan häneen kohdistuneen rikostutkinnan aiheuttamia menoja, ellei laissa niin ollut erikseen säädetty. Nyt puheena olevan laatuisten kulujen korvaamisesta ei ollut tuollaista säännöstä. Sen vuoksi näitä kuluja ei ollut määrättävä rikoksentekijän korvattavaksi. Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 13.2.1992. Virallinen syyttäjä on valituksessaan toistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.9.1992 Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Tuleheimo-Takki ja Krook sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén