KKO/1992/138

1992 false KKO:1992:138 A:n luokse korvausta vastaan astuttamista varten otettu B:n koira oli astutuksen jälkeen kadonnut. Sopimuksesta johtui, että A:n sopimusvelvoitteena oli koiran astuttamisen lisäksi myös huolenpito siitä. Ään. Koiran katoamisen vuoksi A velvoitettiin suorittamaan B:lle, paitsi muuta, myös korvaus saamatta jääneistä pennuista, koska vallinneissa olosuhteissa pentujen syntyminen oli ollut niin todennäköinen seuraus astutuksesta, että pentujen saamatta jääminen oli syy-yhteydessä koiran katoamiseen. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Turun raastuvanoikeudessa B:t ovat 20.2.1990 A:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla lausuneet, että he olivat 8.12.1989 toimittaneet astutettavaksi omistamansa griffon bruxellois -rotuisen narttukoiran, muotovalion Niksulan Emmanuellen, Turusta olevalle A:lle, joka oli koiran ottanut vastaan asianmukaisesti. Koira oli kuitenkin vastaanottajan huolimattomuuden vuoksi päässyt 9.12.1989 karkuun ja lopullisesti hävinnyt. A oli ilmoittanut koiran katoamisesta B:ille vasta 10.12.1989 illalla, jolloin koiran tehokas etsiminen B:iden toimesta oli ollut jo mahdotonta. Koiran katoaminen oli ollut kokonaisuudessaan A:n huolimattomuuden syytä. Koiran häviämisestä oli B:ille aiheutunut menetystä paitsi koiran arvo itsessään myös koiran etsinnän aiheuttamat kulut samoin kuin turhiksi käyneet kulut koiran toimittamisesta Turkuun. Lisäksi B:t olivat menettäneet pentueen, mitä varten koira oli lähetetty Turkuun. Pentueen keskimääräinen koko oli neljä pentua. A ei myöskään ollut noudattanut asianosaisten sopimusta koiran astutuksesta. Sen vuoksi B:t ovat vaatineet, että A velvoitetaan suorittamaan heille haasteen tiedoksiantopäivästä laskettavine 16 prosentin korkoineen: 1) koiran arvona 14 000 markkaa, 2) menetetyn pentueen arvona 13 212,35 markkaa, 3) koiran etsimisestä aiheutuneista kuluista 812,80 markkaa, 4) koiran etsimisestä aiheutuneita puhelinkuluja 200 markkaa ja lehti-ilmoitusmaksuja 886,50 markkaa sekä 5) koiran Turkuun toimittamisesta aiheutuneet kulut 265,65 markkaa. B:t ovat vielä vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Vastaus A on vastustanut kannetta ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Hän ei ollut rikkonut asianosaisten sopimusta. Hän oli noudattanut kaikkea huolellisuutta koiraa hoitaessaan eikä ollut tuottamuksellaan aiheuttanut koiran katoamista. Raastuvanoikeuden päätös 22.5.1990 Asianosaisten sovittua, että A huolehti koiran astuttamisesta, hän oli ottanut koiran haltuunsa täyttääkseen sopimusvelvoitteensa. A oli antanut koiran miehensä ulkoilutettavaksi, jolloin koira oli karannut ja kadonnut. A ei ollut näyttänyt, että koiran ulkoiluttaminen oli tapahtunut asianmukaista huolellisuutta noudattaen taikka että koiran karkaaminen olisi ollut mahdotonta estää. A oli rikkonut koiran astuttamista koskeneen asianosaisten sopimuksen. Oikeuskirjallisuudessa todetun ja oikeuskäytännössä hyväksytyn oikeusohjeen mukaan sopimusrikkomuksen johdosta vahinkoa kärsinyt osapuoli oli sopimuksen rikkojan suoritettavaksi tulevalla vahingonkorvauksella saatettava siihen asemaan, johon hänen sopimuksella olisi pitänyt päästä. Asiassa oli selvitetty kadonneen koiran olleen Suomen muotovalio. Koiralla oli kuitenkin ollut perinnöllinen lonkkadysplasiasairaus, joka oli kysymyksessä olevalle rodulle suhteellisen yleinen. Kadonneen koiran arvoa ei voitu täsmällisesti selvittää. Raastuvanoikeus on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioinut koiran arvoksi esitetyn selvityksen perusteella ja huomioon ottaen arvoa alentavana seikkana koiran lonkkasairauden 6 000 markkaa. A oli väittänyt, ettei astutus tuottanut ehdotonta varmuutta pentujen saamisesta. Koiran joutuminen kateisiin oli kuitenkin astutuksen epäonnistumiseen verrattuna päällimmäinen syy siihen, että B:t olivat menettäneet tavoittelemansa pennut. Tähän nähden ei ollut ollut tarpeellista esittää selvitystä siitä, millä varmuudella astututtaminen tuotti pentuja. B:ille oli aiheutunut vahinkoa A:n syyksi luettavasta pentujen menetyksestä. Pentujen menetyksen johdosta B:iltä oli jäänyt saamatta pentujen myymisestä tuloa. Sen määrästä ei ollut saatavissa näyttöä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla B:ille myyntitulojen menetyksestä aiheutuneen vahingon määrä voitiin vahvistaa oikeuden arvion mukaan. Kysymyksessä olevan koirarodun naaraiden samalla kertaa synnyttämien pentujen määrästä oli esitetty selvitys. Pennuista saamatta jääneen myyntitulon arvion perusteeksi voitiin ottaa olettamus, että kadonnut koira olisi synnyttänyt kolme myytäväksi tulevaa pentua. Pentujen myyntihinnoista esitetyn selvityksen perusteella hinnaksi, jonka B:t yhdestä pennusta olisivat saaneet, oli katsottava vähintään 3 500 markkaa. Asiassa ei ollut näytetty, että B:t olisivat olleet velvolliset sanottuun pentujen määrään nähden suorittamaan A:lle hänen täyttäessään astutusta koskevan sopimuksen enempää kuin 1 400 markan astutusmaksun. Raastuvanoikeus on arvioinut pentujen myyntituloksi, mikä B:iltä oli jäänyt saamatta, 6 500 markkaa. Summaa arvioitaessa oli otettu huomioon odotettavissa ollutta voittoa vähentävinä erinä, jotka B:iden olisi tullut suorittaa ennen kuin heille olisi syntynyt voittoa pentujen myymisestä, astutusmaksu, kustannukset koiran kuljettamisesta B:iden kotipaikkakunnalta astutuspaikkakunnalle ja takaisin, rekisteröintimaksut, pentujen ruokinta- ja lääkekulut, eläinlääkärikulut ja pentujen myynnistä johtuvat ilmoituskulut. Kadonneen koiran etsimisestä johtuneista matkakuluista, puhelinkuluista ja lehti-ilmoituskuluista vaadittuun korvaukseen B:illä ei ollut oikeutta, koska he eivät olleet näyttäneet vaatimukselleen lakiin nojautuvaa perustetta. Mainituilla perusteilla raastuvanoikeus on katsonut A:n velvolliseksi suorittamaan B:ille korvaukseksi kadonneesta koirasta 6 000 markkaa ja pentujen myymisestä saamatta jääneestä voitosta 6 500 markkaa. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten kanteen muutoin, velvoittanut A:n suorittamaan B:ille yhteisesti korvaukseksi Niksulan Emmanuelle -nimisestä koirasta 6 000 markkaa ja koiran pennuista saamatta jääneestä myyntivoitosta 6 500 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.2.1990 lukien, sekä oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 9 497,70 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen 22.5.1990 lukien. Turun hovioikeuden tuomio 30.8.1991 Hovioikeus, jonka ratkaistavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, on katsonut, että B:ille koiran etsimisestä aiheutuneet kulut sekä puhelin- ja lehti-ilmoituskulut olivat johtuneet välittömästi A:n sopimusrikkomuksesta ja tähdänneet vahingon estämiseen. Tämän vuoksi A oli velvollinen korvaamaan kulut. A oli raastuvanoikeudessa myöntänyt lehti-ilmoituskuluista vaaditun määrän 886,50 markkaa sinänsä oikeaksi, mutta kiistänyt sen perusteeltaan. Koiran etsimisestä aiheutuneita kuluja ja puhelinkuluja koskevat vaatimukset A oli kiistänyt sekä perusteiltaan että määriltään. Hovioikeus on arvioinut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla koiran etsimisestä aiheutuneet kulut 500 markaksi ja puhelinkulut 100 markaksi. Muilta osin hovioikeus on hyväksynyt raastuvanoikeuden perustelut. Mainituilla perusteilla hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan B:ille raastuvanoikeuden tuomitsemien määrien lisäksi korvaukseksi lehti-ilmoituskuluista, koiran etsimisestä aiheutuneista kuluista ja puhelinkuluista yhteensä 1 486,50 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.2.1990 lukien. A:n vaatimus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan myös hovioikeudessa on hylätty. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 16.1.1992. A on vaatinut, että kanne hylätään perusteettomana ja että B:t velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. B:t ovat antaneet pyydetyn vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.10.1992 Perustelut A ja B:t ovat sopineet, että B:t toimittavat koiransa junarahtina Turkuun A:lle ja että A huolehtii koiran astuttamisesta korvausta vastaan. Tästä sopimuksesta on johtunut, että A:n velvoitteina on ollut, paitsi koiran astuttaminen, myös huolenpito koirasta sinä aikana, jona se astuttamista varten joutui olemaan A:n luona Turussa, ja koiran palauttaminen astutuksen jälkeen B:ille. Koira on kadonnut raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla sen ollessa sopimuksen mukaisesti A:n luona ja hoidettavana. Siten A ei ole täyttänyt koiran huolenpitoa koskevaa sopimusvelvoitettaan. A ei ole näyttänyt, että tämä on johtunut seikasta, josta hän ei sopimuksen perusteella vastaa. Näin ollen A:n on korvattava sopimusrikkomuksestaan B:ille aiheutunut vahinko. A:n ilmoituksen mukaan koira oli ennen katoamistaan astutettu. Siitä, oliko koira tullut astutuksesta tiineeksi, ei ole saatavissa selvitystä. Koiran tiinehtyminen on kuitenkin ollut sopijapuolten tarkoitus. A on myös ollut griffon bruxellois -rotuisen uroskoiran kasvattaja ja siten alan asiantuntija. Mikään ei viittaa siihen, että astuttaminen olisi epäonnistunut. Näissä olosuhteissa pentujen syntyminen on ollut niin todennäköinen seuraus astutuksesta, että pentujen saamatta jääminen on syy-yhteydessä koiran katoamiseen. Näillä ja muiden korvauserien osalta alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Koska A on hävinnyt asian myös Korkeimmassa oikeudessa, hänen on korvattava B:iden kulut täällä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan B:ille yhteisesti korvaukseksi heidän vastauskuluistaan Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Virkaa toimittava vanhempi oikeussihteeri Leskinen, jonka mietintö muutoin oli Korkeimman oikeuden tuomion mukainen, esitti koiran pennuista saamatta jääneestä myyntivoitosta tuomitun korvauksen sekä oikeudenkäyntikulukorvausten osalta seuraavan mietinnön. B:iden koira on kadonnut astuttamisen jälkeen. Korkein oikeus katsonee, ettei pentueen syntyminen astutuksen seurauksena ole ollut niin todennäköistä, että voitaisiin päätellä B:iden koiran katoamisen perusteella menettäneen pentueen. Siten on jäänyt selvittämättä, että B:ille olisi aiheutunut saamatta jääneistä pennuista muuta korvattavaa vahinkoa kuin se mikä on sisältynyt B:iden koiran arvosta tuomittuun korvaukseen. Näin ollen B:ille ei ole A:n sopimusrikkomuksen perusteella aiheutunut korvattavaa vahinkoa mahdollisesti syntyvien pentujen myymisestä saamatta jääneestä voitosta. Mainituilla perusteilla hovioikeuden tuomiota muutettaneen. A vapautettaneen velvollisuudesta suorittaa B:ille korvausta koiran pennuista saamatta jääneestä myyntivoitosta 6 500 markkaa korkoineen. Muilta osilta hovioikeuden tuomio jätettäneen pysyväksi. Näin ollen oikeudenkäyntikulujen korvausten osaltakaan hovioikeuden tuomiota ei muutettane. B:t velvoitettaneen yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2 500 markalla. Oikeusneuvos Sevon: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Sevon. Oikeusneuvos Lindholm: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota. A:n velvoittamisesta korvaamaan B:iden vastauskulut täällä olen tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Lindholm (eri mieltä), Roos, Suhonen (eri mieltä) ja Sevon (eri mieltä)