KKO/1992/139

1992 false KKO:1992:139 Konkurssivelkoja oli velkojainkokouksessa äänestänyt uskotun miehen ja toimitsijamiehen palkkiosta tehtyä päätöstä vastaan, mutta ei ollut heti ilmoittanut tyytymättömyyttä siihen. Velkojan valitus velkojainkokouksen päätöksestä jätettiin viran puolesta tutkimatta. KS 84 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin raastuvanoikeuden päätös 7.5.1991 Raastuvanoikeus on lääninveroviraston Suomen Yhdyspankki Oy:tä ja asianajaja A vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että Helsingistä olevan Mehiläishoitajien Hunajaosuuskunnan konkurssipesän lopettamista tarkoittavassa velkojainkokouksessa 21.12.1990 oli päätetty vahvistaa konkurssipesän uskottuna miehenä ja toimitsijamiehenä toimineen A:n palkkioksi 154 000 markkaa. Velkojista oli päätöstä kannattanut Suomen Yhdyspankki Oy ja vastustanut lääninverovirasto, joka oli esittänyt kohtuulliseksi palkkioksi 100 000 markkaa. Palkkiota määrättäessä oli käytetty ohjeena Suomen Asianajajaliiton palkkiosääntöä siten, että palkkio oli määräytynyt pesän bruttovarallisuuden 1 457 602,69 markan perusteella. Pesä käsitti muun muassa kiinteistön, joka toimitsijamiehen toimesta oli myyty 1 200 000 markan kauppahinnasta. Kiinteistön muodostaessa suurimman osan pesän rahaksimuuttoarvosta, konkurssipesän hoidon oli katsottava aiheuttaneen pesän omaisuuden rahaksimuuttoarvoon nähden oleellisesti tavallista vähemmän työtä. Raastuvanoikeus on sen vuoksi viitaten asianajajaliiton vahvistamien asianajopalkkioiden määräämisperusteiden 11 kohdan 2 kappaleeseen kumonnut velkojainkokouksen päätöksen siltä osin kuin palkkioksi oli määrätty enemmän kuin lääninveroviraston hyväksymät 100 000 markkaa sekä velvoittanut A:n korvaamaan lääninverovirastolle sille jutun vuoksi olleet oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen 7.5.1991 lukien. Huomioon ottaen jutun lopputulos ja Suomen Yhdyspankki Oy:n asema asiasta päätettäessä, pankki sai kärsiä sillä jutun vuoksi olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Vaatimukset Helsingin hovioikeudessa Suomen Yhdyspankki Oy ja A ovat valittamalla hakeneet muutosta vaatien, että kanne hylätään ja että lääninverovirasto velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Lääninverovirasto on vastannut valitukseen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. Hovioikeuden päätös 30.10.1991 Hovioikeus on todennut, että konkurssisäännön 79 §:n mukaan tuomioistuin ratkaisee uskotun miehen ja toimitsijamiehen palkkiota koskevan erimielisyyden. Noudatettavasta menettelystä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä konkurssisäännön 84 §:ssä säädetään. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan velkojalla tai velallisella, joka velkojainkokouksessa oli päätöstä tehtäessä läsnä, eikä heti siitä ole ilmoittanut tyytymättömyyttä ei sittemmin ole puhevaltaa päätöstä vastaan. Lääninverovirasto ei esitetyn selvityksen mukaan ollut ilmoittanut tyytymättömyyttä velkojainkokouksen päätökseen eikä virasto myöskään ollut päätöksen johdosta ilmoittanut ja merkityttänyt eriävää mielipidettä velkojainkokouksen pöytäkirjaan. Koska kysymyksessä oli ollut velkojainkokous, jossa A:lle konkurssipesän hoidosta maksettavaksi tuleva palkkio oli lopullisesti vahvistettu, hovioikeus on katsonut, että lääninverovirasto oli laiminlyömällä konkurssisäännön 84 §:n 2 momentin mukaisen tyytymättömyyden ilmoittamisen menettänyt puhevaltansa velkojainkokouksen päätöstä vastaan. Sen vuoksi raastuvanoikeuden ei olisi tullut ottaa kannetta tutkittavakseen. Tämän takia hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja jättänyt lääninveroviraston kanteen tutkimatta sekä velvoittanut lääninveroviraston suorittamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle ja A:lle yhteiseksi korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 5 000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 11.2.1992. Uudenmaan lääninverovirasto on valituksessaan vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että juttu jätetään raastuvanoikeuden päätöksen varaan sekä että Suomen Yhdyspankki Oy ja A velvoitetaan korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut korkoineen. Suomen Yhdyspankki Oy ja A ovat antaneet yhteisen vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.10.1992 Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Nikkarinen, Roos, Taiple, Sevon ja Tulokas