KKO/1992/152

1992 false KKO:1992:152 Kun säätiön omistamalle ja ylläpitämälle kansanopistolle ei ollut lainsäädännössä annettu oikeutta kantaa ja vastata omasta puolestaan, vain säätiö omistajana saattoi olla asianosaisena opistoa koskevissa oikeudenkäyntiasioissa. Opistoa vastaan nostettu kanne jätettiin asianosaiskelpoisuuden puuttumisen vuoksi tutkimatta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa A on B-opiston rehtorille C:lle 4.2.1991 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli työskennellyt B-opiston palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa siivoojana ja keittiöapulaisena yli kuuden vuoden ajan. B-opisto oli 15.6.1990 irtisanonut A:n työsuhteen päättymään 31.10.

1. Syyksi työsuhteen päättämiseen opisto oli ilmoittanut tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Työsuhteen päättämiseen ei kuitenkaan ollut ollut työsopimuslain edellyttämiä perusteita. Sen vuoksi A on vaatinut, että B-opisto velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi laittomasta irtisanomisesta 18 kuukauden palkkaa vastaavat 114 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. B-opiston vastaus C B-opiston rehtorina on vaatinut, että kanne jätettäisiin tutkimatta, sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. B-opisto ei ollut oikeushenkilö, joka voitaisiin haastaa vastaajaksi. B-opisto oli B:n Säätiön ylläpitämä kansanopisto. Opisto ei omistanut mitään, vaan kaikki sen varat omisti säätiö. Raastuvanoikeuden päätös 8.4.1991 Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B:n Säätiö ylläpiti B-opisto nimistä kansanopistoa. Näin ollen B:n Säätiö vastasi B-opistoa koskevissa asioissa. A oli haastanut vastaajaksi pelkästään B-opiston ja haaste oli annettu tiedoksi opiston rehtorille C:lle. B-opistoa ja C:tä ei voitu pitää vastaajina jutussa, jossa A vaati taloudellisia etuja. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. A on velvoitettu suorittamaan C:lle B-opisto nimisen kansanopiston rehtorina oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 1 500 markkaa. Turun hovioikeuden päätös 3.9.1991 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että B-opistoa ylläpitävä B:n Säätiö oli kansanopiston puolesta tehdyn työsopimuksen perusteella A:n työnantaja. B-opisto ei ollut itsenäisesti oikeutettu käyttämään puhevaltaa sanottuun työsopimukseen perustuvassa riita-asiassa. B-opistoon kohdistettuna kannetta ei siten voitu tutkia. Muilta osin hovioikeus on hyväksynyt raastuvanoikeuden perustelut. Hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, jättänyt A:n B-opisto nimistä kansanopistoa vastaan esittämän kanteen tutkimatta. A:n vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan on hylätty. A on velvoitettu suorittamaan B-opistoa hovioikeudessa edustaneelle C:lle korvaukseksi tämän vastauskuluista hovioikeudessa 800 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 9.1.
2. A on vaatinut raastuvanoikeuden ja hovioikeuden päätösten kumoamista ja kanteensa hyväksymistä tai jutun palauttamista raastuvanoikeuteen. Lisäksi A on vaatinut, että B-opisto velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen kaikissa oikeusasteissa. C B-opiston rehtorina on antanut pyydetyn vastauksen. C on vaatinut muutoksenhakemuksen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan hänen vastauskulunsa korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.10.1992 Perustelut Kansanopistojen valtionavusta annetun asetuksen 1 §:n mukaan opetusministeriö vahvistaa kansanopiston työohjelman, johon tulee sisältyä muun muassa tieto opiston omistajasta. Opetusministeriön 6.3.1985 B-opiston työohjelman vahvistamisesta antaman päätöksen mukaan B:n Säätiö omistaa ja ylläpitää B-opisto nimistä kansanopistoa. Kansanopistojen valtionavusta annetuissa laissa ja asetuksessa opistolle ei ole annettu oikeutta kantaa ja vastata omasta puolestaan. Näin ollen asianosaisena B-opistoa koskevissa oikeudenkäyntiasioissa voi olla vain opiston omistaja B:n Säätiö eikä B-opistolla ole oikeudenkäynnissä asianosaiskelpoisuutta. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan korvaamaan C:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antamisesta lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Nikkarinen, Roos, Taipale ja Suhonen