KKO/1992/16

1992 false KKO:1992:16 A vaati valtion omistaman moottoriajoneuvon kuljettajaa B:tä vastaan ajetussa liikennerikosjutussa B:ltä korvausta sillä perusteella, että A:n auto oli B:n menettelyn johdosta vaurioitunut. Korvausvaatimus jätettiin tutkimatta, koska valtiokonttorin ei ollut näytetty kieltäytyneen korvaamasta A:n autolle aiheutuneita vahinkoja. LiikVakL 1 § LiikVakL 12 § LiikVakL 21 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Hollolan kihlakunnanoikeuden päätös 21.9.1989 Virallisen syyttäjän syytteestä, johon A on asianomistajana yhtynyt, kihlakunnanoikeus on katsonut B:n tunnustuksen perusteella selvitetyksi, että B oli kuljettaessaan tie- ja vesirakennuslaitoksen omistamaa erikoisautoa 16.8.1988 Hollolassa tiellä numero 4 lähtenyt etumerkein varustetussa risteyksessä risteysalueella vastaantulevan liikenteen kaistaa käyttäen ohittamaan edellään ajanutta ajoneuvoyhdistelmää. Silloin auton lavalla pultein kiinnitettynä ollut hydrauliikkaöljysäiliö oli irronnut ja pudonnut tielle. Säiliöstä oli valokuvista päätellen ja poliisin tapahtumapaikalla ja osallisena olleesta ajoneuvosta tekemien havaintojen perusteella valunut öljyä. Erään toisen ajoneuvon kuljettaja oli siirtänyt säiliön välittömästi pois ajoradalta. B oli pysäyttänyt kuljettamansa auton ja peruuttanut sen linja-autoseisakkeelle. Hän ei kuitenkaan ollut heti ryhtynyt varottamaan muuta liikennettä tiellä olleesta öljystä. Paikalle oli tullut C:n kuljettama, A:n omistama pakettiauto. C oli jarruttanut autoa. Ilmeisesti tiellä olleen öljyn vuoksi auto oli silloin lähtenyt luisuun ja törmännyt edellään risteykseen tulleen D:n omistaman ja E:n kuljettaman vasemmalle kääntymistä varten pysähtyneenä olleen henkilöauton perään. Törmäyksen jälkeen C:n kuljettama auto oli suistunut risteyksen jälkeen oikealle tieltä. A:n ja D:n autot olivat vaurioituneet. A:lle oli aiheutunut asiasta bonusmenetystä. Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen selvittämättä, että C olisi syyllistynyt asiassa tieliikennelain säännösten vastaiseen menettelyyn ja siten liikenteen vaarantamiseen. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on hyläten syytteen liikenteen vaarantamisesta C:tä vastaan tieliikennelain 18 §:n 2 momentin, 62 §:n 2 momentin ja 98 §:n nojalla tuominnut B:n liikenteen vaarantamisesta 12:een 66 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 792 markkaa sekä velvoittanut hänet suorittamaan A:lle liikenne- ja autovakuutusten bonusten menetykset 3.077,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.5.1989 lukien, autovakuutuksen omavastuuosuuden 500 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.10.1988 lukien sekä oikeudenkäyntikulut 200 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.9.1989 lukien. Vaatimukset Kouvolan hovioikeudessa B on valituksessaan katsonut, että hän oli syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen vain suorittamalla ohituksen etumerkein varustetussa risteyksessä liikennesääntöjen vastaisesti, ja vaatinut, että hänet tuomitaan kihlakunnanoikeuden määräämän 12 päiväsakon sijasta 8 päiväsakon rangaistukseen ja että syyte hylätään enemmälti. Lisäksi B on vaatinut, että hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta A:lle. Hovioikeuden päätös 6.11.1990 Asianomistaja E oli oikeudessa henkilökohtaisesti kuultuna kertonut nähneensä tiellä tumman, selvästi havaittavissa olevan läikän. Poliisi oli kolarin jälkeen tarkastanut C:n kuljettaman auton. Auton alustassa oli ollut todettavissa öljyroiskeita ja alahelma oli ollut öljyisen tuntuinen. Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut tiellä olleen öljyä, jonka vuoksi C:n kuljettama auto oli joutunut sivuluisuun kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituin seurauksin. Hovioikeus on näillä perusteilla jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. B on velvoitettu suorittamaan C:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 900 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.11.1990 lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 10.4.1991. Valituksessaan B on vaatinut hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätösten kumoamista tuomittujen vahingonkorvausten ja hänen suoritettavakseen määrättyjen oikeudenkäyntikulujen osalta sekä ensisijaisesti A:n vahingonkorvausvaatimusten tutkimatta jättämistä ja toissijaisesti niiden hylkäämistä. Lisäksi B on vaatinut, että hänen suoritettavakseen kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa määrätyt oikeudenkäyntikulut poistetaan ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa. A, C, D, E ja valtiokonttori eivät ole antaneet näiltä valituksen johdosta pyydettyjä vastauksia. Tiehallitus on antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.2.1992 Perustelut A on vaatinut B:ltä liikennevakuutuslain 12 §:ssä tarkoitettua korvausta. Tämän pykälän 2 momentissa säädetään, että pykälässä mainittua korvausvaatimusta älköön otettako tutkittavaksi, ellei näytetä, että vakuutusyhtiö, joka on vastuussa vahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. Kieltäytymisestään vakuutusyhtiön on annettava kirjallinen todistus. Liikennevakuutuslain 21 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain säännökset liikennevahingosta vakuutusyhtiölle syntyvistä velvollisuuksista ja oikeuksista koskevat vastaavasti valtiota. B:n kuljettama erikoisauto, josta tielle valuneen öljyn vuoksi A:n omistama auto on joutunut sivuluisuun kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituin seurauksin, on ollut tiehallituksen omistama. Koska A ei ole näyttänyt valtiokonttorin valtion varoista suoritettavia liikennevahinkokorvauksia hoitavana viranomaisena kieltäytyneen korvaamasta hänen autolleen aiheutuneita vahinkoja, A:n vahingonkorvausvaatimukset jätetään liikennevakuutuslain 12 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan tuomittujen vahingonkorvausten osalta. A:n korvausvaatimukset jätetään tutkimatta ja B vapautetaan vahingonkorvausvelvollisuudesta A:lle. Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Asian laadun vuoksi B saa itse vastata hänelle jutusta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Portin, Tulenhemo-Takki, Taipale ja Wirilander