KKO/1992/161

1992 false KKO:1992:161 Korkein hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen kaupungin viran täyttämisestä muun muassa sillä perusteella, ettei valittaja A ollut virkaan ansioituneempi niin, että viran täyttäminen olisi aiheuttanut naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun olettaman syrjinnästä sukupuolen perusteella. Ään. Tuo perustelu ei estänyt yleistä tuomioistuinta harkitsemasta, oliko viran täyttämisen seurauksena A:lle suoritettava hyvitystä sukupuoleen perustuvan syrjinnän johdosta. Hyvitystä tuomittiin maksettavaksi. (Vahv. jaosto) L naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8 § 1 mom L naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 11 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Espoon kihlakunnanoikeudessa A on 9.8.1988 tiedoksi annetun haasteen perusteella kertonut, että hän oli vuonna 1987 hakenut avoinna ollutta Espoon kulttuurikeskuksen johtajan virkaa, jonka pätevyysvaatimuksina olivat tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto, hyvä kokemus esimiestehtävissä ja taloudenhoidossa sekä perehtyneisyys hallintoon ja kulttuuritoimintaan. Kulttuurikeskuksen johtokunta oli viran hakijoista antamassaan lausunnossa painottanut, että tehtävään valittavan henkilön tuli tasapainoisesti täyttää kaikki eri pätevyysvaatimukset. Johtokunta oli esittänyt ehdolle kolmea hakijaa, joista yksi oli ollut A. Espoon kaupunginhallitus oli kuitenkin valinnut virkaan valtiotieteen maisteri B:n, jota johtokunta ei ollut esittänyt. A on katsonut, että hänen korkeakoulututkintonsa sisältö vastasi paremmin kuin B:n tutkinto kulttuurikeskuksen johtajalta vaadittavaa koulutusta. A:lle oli vuosien mittaan kertynyt työssään muun muassa taidemuseoiden amanuenssina ja intendenttinä huomattava kokemus esimiestehtävistä, taloudenhoidosta, hallinnosta ja kulttuuritoiminnasta juuri vastaavalta alalta, jolla kulttuurikeskuksen johtaja toimi. Lisäksi hänellä oli hyvä perehtyneisyys kunnallisiin kulttuuritoimiin. B:n perehtyneisyys kulttuuritoimintaan taas oli niin vähäistä, että voitaisiin jopa katsoa, ettei hän täyttänyt edes tätä viran pätevyysvaatimusta. Espoon kaupunginhallitus oli siten valitessaan kulttuurikeskuksen johtajan virkaan B:n toiminut naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasaarvolain) 8 §:n vastaisesti, joten A:lle oli mainitun lain 11 §:n nojalla syntynyt oikeus hyvitykseen. Näillä perusteilla A on vaatinut Espoon kaupungin velvoittamista suorittamaan tasa-arvolain mukaista hyvitystä sukupuoleen perustuvan syrjinnän johdosta ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa, molemmat erät korkoineen. Vastaus Kaupunki on kiistänyt kanteessa esitetyt vaatimukset perusteeltaan ja määrältään sekä vaatinut kanteen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 20.3.1989 Kihlakunnanoikeus on lausunut, että Espoon kaupunginhallitus oli 11.8.1987 äänin 13 - 2 valinnut Espoon kulttuurikeskuksen johtajan virkaan 1.10.1987 lukien B:n. Virkaa oli hakenut myös A. A oli pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausuntoa vaalista. Tasa-arvovaltuutetun 29.2.1988 annetussa lausunnossa oli katsottu, että B:n ja A:n koulutuksen, työkokemuksen ja muiden ansioiden vertailu osoitti, että A:ta oli pidettävä virkaan ansioituneempana kuin nimitettyä B:tä. Uudenmaan lääninoikeus, johon A oli valittanut viran täyttämistä koskevasta päätöksestä, oli päätöksellään 31.3.1988 pysyttänyt kaupunginhallituksen päätöksen. Lääninoikeus oli päätöksensä perusteluissa muun muassa katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi viranhoitoon liittyvät tehtävät ja viran pätevyysvaatimukset kokonaisuudessaan huomioon ottaen ansioituneempi niin, että hänen syrjäyttämisensä vaalissa aiheuttaisi tasaarvolain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun olettaman syrjimisestä sukupuolen perusteella. Korkein hallinto-oikeus oli 2.3.1989 antamallaan päätöksellä jättänyt lääninoikeuden päätöksen pysyväksi. Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että kaupunginhallitus olisi valitessaan kultturikeskuksen johtajan virkaan B:n toiminut tasa-arvolain 8 §:n vastaisesti. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n suorittamaan kaupungille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 5 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.3.1989 lukien. Helsingin hovioikeuden tuomio 12.9.1990 A on saattanut asian hovioikeuden tutkittavaksi toistaen kanteensa ja vaatien korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Kaupunki on vastannut valitukseen vaatien korvausta vastauskuluistaan korkoineen. Tasa-arvolautakunta on hovioikeuden pyynnöstä 1.3.1990 antamassaan lausunnossa katsonut, että ottaen huomioon A:n ja B:n suorittamat tutkinnot, heidän hankkimansa ammattikokemuksen määrän ja laadun, kulttuurikeskuksen johtajan tehtävät kokonaisuudessaan sekä lisäksi työnantajan kulttuurikeskuksen johtajan viran hoidossa tärkeiksi arvioimat hakijoiden tiedot ja taidot A:n ja B:n ansioituneisuudessa ei ollut ollut olennaisia eroja. Työnantajalla oli näin ollen ollut oikeus valita tehtävään parhaaksi katsomansa henkilö. Lausuntonaan tasa-arvolautakunta on esittänyt, ettei A ollut osoittanut olleensa tasa-arvolain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla B:tä ansioituneempi kulttuurikeskuksen johtajan virkaan. Hovioikeus on perusteluinaan lausunut seuraavaa: "Espoon kulttuurikeskuksen johtajanviran pätevyysvaatimukset ja johtajan tehtävät. Viran pätevyysvaatimuksina ovat tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto, hyvä kokemus esimiestehtävissä ja taloudenhoidossa sekä perehtyneisyys hallintoon ja kulttuuritoimintaan. Lisäksi on vaadittu suomen kielen täydellinen hallitseminen ja ruotsin kielen hyvä suullinen taito sekä asianmukaisella kielitodistuksella osoitettu vähintään yhden vieraan kielen hyvä suullinen taito. Kulttuurikeskuksen johtajan tehtävä on - johtaa, kehittää ja valvoa kulttuurikeskuksen ja sen henkilökunnan toimintaa sekä huolehtia siitä, että kulttuurikeskus toimii tehokkaasti, taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti, - huolehtia kulttuurikeskuksen salitilojen ja palveluiden markkinoinnista ottaen huomioon ensisijaisten käyttäjähallintokuntien suunnitelmat ja tarpeet, - huolehtia johtokunnan käsiteltävien asioiden valmistelusta ja päätösten täytäntöönpanosta, - huolehtia johtokunnan hyväksymien perusteiden ja ohjeiden mukaan kulttuurikeskuksen tilojen käytön järjestelyistä ja tilojen käytöstä perittävien maksujen perimisestä, - tehdä johtokunnalle ehdotus toimintasuunnitelmaksi, talousarvioksi, pitkän aikavälin suunnitelmaksi ja kulttuurikeskuksen toimintakertomukseksi, - päättää johtokunnan vahvistamissa rajoissa ja hankintaohjeita noudattaen kulttuurikeskuksen hankinnoista ja suunnittelutehtävistä ja muita palveluja koskevista sopimuksista, - päättää kulttuurikeskuksen henkilökunnan tehtävistä, jollei niistä muutoin ole määrätty, - huolehtia kulttuurikeskuksen toimintaan liittyvästä yhteydenpidosta, yhteistyöstä ja tiedotuksesta, - seurata tilojen yhteiskäyttöä ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin epäkohtien poistamiseksi, - tehdä esityksiä ja aloitteita kulttuurikeskuksen toimintaan liittyvistä asioista ja antaa lausuntoja, tietoja ja selvityksiä kaupunginhallitukselle, kaupunginjohtajalle ja apulaiskaupunginjohtajille, - päättää alaisensa henkilökunnan osalta niistä henkilöstöasioista, jotka eivät kuulu kaupungin muille viranomaisille, - suorittaa muut toimialaansa kuuluvat tehtävät. Kulttuurikeskuksen johtajan alaisuudessa on 26 työntekijää sekä tuntipalkkaista henkilökuntaa. Kulttuurikeskuksessa toimivat kaupungin organisaatioihin kuuluvat työväenopisto, kulttuuritoimisto sekä kaupungin kirjasto ja lisäksi Espoon musiikkiopisto. Kulttuurikeskus toimii ensisijaisesti kulttuurielämän ja esittävän taiteen keskuspaikkana Espoossa. Kulttuuritoiminnalta vapaaksi jääviltä osin kulttuurikeskuksen tiloja markkinoidaan sen profiiliin soveltuviin kokous-, kongressi- ynnä muihin tilaisuuksiin. Jouduttaessa harkitsemaan tilojen luovuttamista eri käyttäjäryhmille asetetaan hakijat tiettyyn järjestykseen ottaen huomioon tilaisuuden tason ja sopivuuden kulttuurikeskuksen kulloiseenkin ohjelmakokonaisuuteen. Kulttuurikeskuksen tiloja ei luovuteta kaupallisten messujen ja myyntinäyttelyjen käyttöön, paitsi jos ne liittyvät järjestettävään tilaisuuteen. Ulkopuolisten järjestämien tilaisuuksien yleisen sopivuuden kulttuurikeskuksen profiiliin ratkaisee kulttuurikeskuksen johtaja. A:n ja B:n opinnot ja työkokemus. Asiassa ei ole esitetty A:n ja B:n hakemusasiakirjoja. Tasa-arvovaltuutetun toimiston toimistopäälliköllä, joka on antanut A:n pyytämän lausunnon tasa-arvovaltuutetun estyneenä ollessa, on ollut käytettävissään myöskin muun muassa nämä asiakirjat. Edellämainitusta lausunnosta ilmenee, että B on ilmoituksensa mukaan suorittanut valtiotieteen kandidaatin tutkinnon vuonna

1. Tutkinnon aineyhdistelmään on kuulunut arvosanat yleisessä valtio-opissa, kansantaloustieteessä, kansainvälisessä oikeudessa ja sosiologiassa. B on oikeutettu toimimaan valantehneenä kielenkääntäjänä saksan kielestä suomen kieleen vuonna 1969 ja vuonna 1960 hän on suorittanut tutkinnon hyvästä suullisesta ja kirjallisesta ruotsin kielen taidosta. Englannin kielen osalta oli hakemukseen lausunnon mukaan liitetty kopio opintokirjan sivusta, jossa on pro exercitio merkintä vuodelta
2. B on toiminut pankkivirkailijana vuosina 1959 -60 noin vuoden ajan. Kaukomarkkinat Oy:n palveluksessa B on ollut hedelmä- ja siirtomaaosastolla myyntityössä vuosina 1960 - 68, josta ajasta samalla alalla toimivan tytäryhtiön johtajana Hampurissa vuosina 1963 -67, Suomen Sokeri Oy:n palveluksessa vuosina 1968 - 86 ensin vientipäällikkönä tehtävänään käynnistää sokerikemiallisten tuotteiden kotimaanmyynti ja vientimarkkinointi, sitten myyntijohtajana Sokeri-kemia Oy:ssä ja viimeksi markkinointipäällikkönä ja prokuristina keskushallinnon sokeriryhmässä ja kansainvälisessä ryhmässä. Maa- ja metsätalousministeriössä hän on ollut elintarviketutkimusprojektin päällikkönä 1.10.1986 - 30.9.
3. Lausunnon mukaan viimeksi mainittu todistus on annettu 21.12.1987, joten se ei ollut voinut sisältyä hakemusasiakirjoihin. Lisäksi B on hakemuksessaan ilmoittanut useita kunnallisia ja muita luottamustoimia. A on, tultuaan hyväksytyksi myös englannin ja saksan kielen kokeessa, suorittanut yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna
4. Tutkintoon on kuulunut arvosanat aikuiskasvatuksessa, taidehistoriassa, sosiologiassa, valtio-opissa sekä aineyhdistelmässä filosofia, logiikka ja tietoteoria. Vuonna 1986 A on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon taidehistoriassa ja aikuiskasvatuksessa. A on saanut vuonna 1973 todistuksen hyvästä suullisesta ja kirjallisesta ruotsin kielen taidosta ja tyydyttävästä suullisesta ja kirjallisesta englannin kielen taidosta. Lisäksi hän on suorittanut arvosanan taiteentutkimuksesssa 1978 ja saavuttanut kansalais- ja työväenopistojen rehtorin kelpoisuuden vuonna 1974 sekä osallistunut muun muassa vuosina 1975 -78 yhteen seminaariin ja kolmelle kurssille kulttuurin, taiteen ja vapaa-ajantoimen alalta. Vuosien 1975 ja 1983 välisenä aikana A on tehnyt hänelle myönnetyillä apurahoilla opintomatkat Unkariin, Englantiin, Belgiaan, Hollantiin, Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan. Lisäksi hän on vuosien 1976 ja 1980 välisenä aikana osallistunut yhteen museoalan pohjoismaiseen kokoukseen ja kahteen Unescon kongressiin. A on ollut valtioneuvoston aikuiskoulutuskomitean sihteerinä vuonna 1973 noin 6 kuukautta, sisäasiainministeriön poliisiosaston tilapäisenä koulutussuunnittelijana vuosina 1973 - 74 noin 10 kuukautta sekä Joensuun kaupungin palveluksessa amanuenssina kulttuurilautakunnan sihteerin tehtävissä 1974 - 78 noin 4 vuotta 5 1/2 kuukautta. Tampereen kaupungin palveluksessa Sara Hildénin taidemuseon amanuenssina A on toiminut vuosina 1978 -80 noin 1 vuoden 8 kuukautta sekä Hämeenlinnan kaupungin taidemuseon intendenttinä 12.5.1980 alkaen eli virkanimityspäätökseen mennessä noin 7 vuotta 3 kuukautta. Asian käsittely kulttuurikeskuksen johtokunnassa ja Espoon kaupunginhallituksessa. Kulttuurikeskuksen johtokunta on antaessaan kaupunginhallitukselle lausunnon viran hakijoista painottanut heidän pätevyytensä arvioinnissa sekä kokemusta johtamistehtävissä että laajaa kulttuuritoiminnan tuntemusta ja kielitaitoa. Johtokunta on katsonut, että kulttuurikeskuksen johtajaksi soveltuu parhaiten henkilö, joka täyttää tasapainoisesti kaikki eri pätevyysvaatimukset ja esittänyt, että johtaja valittaisiin sen nimeämistä kolmesta hakijasta, joista yksi on ollut A. B ei ole ollut näiden joukossa. Kaupunginhallituksen kokouksessa asian esittelijä on katsonut, että soveltuvuutta arvioitaessa on tehtävän hoitamisen kannalta eduksi monipuolinen kokemus esimiestehtävistä, kunnallisen toiminnan tuntemus ja eri kulttuurialojen mahdollisimman laaja tuntemus. Kolmesta johtokunnan esittämästä hakijasta esittelijä on esittänyt virkaan henkilöä, joka ei ole ollut A. Kaupunginhallitus, joka ei ole valinnut tehtävään ketään johtokunnan esittämästä kolmesta hakijasta, on ilmoituksensa mukaan valinnassaan painottanut kokemusta taloudenhoidosta, markkinoinnista ja esimiestehtävistä. Arvioidessaan hakijoiden ansioita kaupunginhallitus on siten katsonut, että B täyttää viran edellyttämät vaatimukset A:ta paremmin, koska hän on toiminut erilaisissa esimies-, talous- ja markkinointitehtävissä vuodesta 1963 alkaen. Tasa-arvolain asianomainen säännös ja hallituksen esitys sen kohdalta. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö. Tasa-arvolakia koskevassa hallituksen esityksessä (n:o 57/1985 vp.) on todettu, että sanotussa säännöksessä edellytetyssä ansiovertailussa on keskeinen merkitys työnantajan mahdollisesti etukäteen vahvistamilla valintaperusteilla ja että yleensä ansiovertailussa on huomionarvoista työnhakijoiden koulutus, aikaisempi työkokemus sekä sellaiset työnhakijan ominaisuudet, tiedot ja taidot, jotka ovat eduksi tehtävän hoitamisessa ja voidaan siten katsoa lisäansioiksi. A:n ja B:n ansioiden vertailu. A:n suorittamien tutkintojen antamaa kokonaispohjaa on pidettävä kulttuurikeskuksen johtajan virkaan sen tehtävät huomioon ottaen paremmin soveltuvana kuin B:n, jonka tutkintoon ei ole sisältynyt kulttuuritoiminnan kannalta merkittäviä aineita lainkaan. Sekä A että B ovat toimineet esimiestehtävissä useiden vuosien ajan. Vaikkakin B:llä on pidempi kokemus esimies- sekä taloudenhoitoon ja markkinointiin liittyvissä tehtävissä, kokemus on hankittu yksityisten yritysten palveluksessa, missä muun muassa markkinointitehtävät ovat erilaiset verrattuina kysymyksessä olevaan virkaan. B:n esimies- ja taloudenhoitotehtävissä hankkiman kokemuksen laajuutta ei asiassa ole selvitetty. A on perehtynyt hallintoon nimenomaan kunnallisissa kulttuuritoimen tehtävissä. Toimiessaan taidemuseon amanuenssina ja intendenttinä yhteensä lähes 13 vuotta hän on hankkinut esimies- ja taloudenhoidon tehtävissä virassa vaadittavaa kokemusta. Viran kelpoisuusvaatimusten ja tehtävänmäärityksen mukaan kulttuurikeskuksen johtajalta edellytetään myös perehtyneisyyttä kulttuuritoimintaan. B on kaupungin ilmoituksen mukaan yli 15 vuoden ajan toiminut kirjaston johtokunnan, koulun kannatusyhdistyksen hallituksen ja koulun johtokunnan jäsenenä tai puheenjohtajana sekä erilaisissa kunnallisissa luottamustehtävissä. Tällainen lähinnä opetustoimen ja kirjastoalan tuntemus ei vastaa A:n kulttuuritoimen alalla hankkimaa monipuolista kokemusta. Viran pätevyysvaatimukset kokonaisuudessaan huomioon ottaen A:ta on edellä kerrotun koulutuksensa, työkokemuksensa ja muiden ansioidensa perusteella pidettävä virkaan ansioituneempana kuin valituksi tullutta B:tä. Menettelyn arviointi. Espoon kaupunki ei ole asiassa voinut osoittaa, että B:n valitsemiseen olisi ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että menettely olisi johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta. Espoon kaupunki on siten rikkonut tasa-arvolain 8 §:ssä tarkoitettua syrjinnän kieltoa ja se on velvollinen maksamaan A:lle hyvitystä sukupuoleen perustuvan syrjinnän johdosta. Loukkauksen laadun mukaisena kohtuullisena hyvityksenä on pidettävä 20 000 markkaa." Edellä olevan perusteella hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttanut A:n suorittamasta kaupungille korvausta oikeudenkäyntikuluista. Kaupunki on velvoitettu suorittamaan A:lle tasa-arvolain mukaisena hyvityksenä 20 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.8.1988 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 7 000 markalla 16 prosentin korkoineen 12.9.1990 lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 12.6.
5. Valituksessaan kaupunki on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen vaatien kaupungin muutoksenhakemuksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.11.1992 Perustelut Korkein hallinto-oikeus on Uudenmaan lääninoikeuden päätöksen hyväksyen perustellut ratkaisunsa hylätä A:n Espoon kaupungin virkanimityspäätöksestä tekemä valitus muun muassa sillä, ettei ollut näytetty A:n olevan virkaan ansioituneempi niin, että hänen syrjäyttämisensä vaalissa aiheuttaisi tasa-arvolain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun olettaman syrjimisestä sukupuolen perusteella. Tämä Korkeimman hallinto-oikeuden perustelu ei ole tässä asiassa sitova eikä siten estä nyt harkitsemasta, onko kaupungin nimitysmenettelyn seurauksena suoritettava A:lle hyvitystä sukupuoleen perustuvan syrjinnän johdosta. Tällä ja muutoin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on päätynyt tuomiolauselmasta ilmenevään ratkaisuun. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Espoon kaupunki velvoitetaan korvaamaan A:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden ratkaisun antamisesta lukien. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Taipale: A on valittanut Espoon kaupunginhallituksen nimityspäätöksestä Uudenmaan lääninoikeuteen, joka on 31.3.1988 antamassaan päätöksessä katsonut jääneen muun muassa näyttämättä, että A olisi viranhoitoon liittyvät tehtävät ja viran pätevyysvaatimukset kokonaisuudessaan huomioonottaen ansioituneempi niin, että hänen syrjäyttämisensä vaalissa aiheuttaisi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun olettaman syrjimisestä sukupuolen perusteella. A on valittaessaan lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaatinut kaupunginhallituksen päätöksen kumoamista edelleen myös naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 1 momentin vastaisena. Korkein hallinto-oikeus on 2.3.1989 antamassaan päätöksessä katsonut, ettei lääninoikeuden päätöksen muuttamiseen ollut syytä. Mainituilla päätöksillä on pääkysymyksenä sitovasti ratkaistu, ettei Espoon kaupunginhallitus ollut rikkonut miesten ja naisten tasa-arvosta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettua syrjinnän kieltoa täyttäessään kulttuuritoimen johtajan virkaa. Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja hylkään A:n kanteen ja vapautan Espoon kaupungin velvollisuudesta suorittaa A:lle hovioikeuden määräämää hyvitystä ja oikeudenkäyntikulujen korvausta. Asian laatuun nähden määrään, että asianosaiset saavat puolin ja toisin kärsiä itse kulunsa. Oikeusneuvos Nikkarinen: A:n valitettua Espoon kaupunginhallituksen nimityspäätöksestä Uudenmaan lääninoikeuteen ja sen hylättyä valituksen A on valittanut lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaatinut kaupunginhallituksen päätöksen kumoamista edelleen myös tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin vastaisena. Korkein hallinto-oikeus hylätessään valituksen on hyväksynyt tältäkin osin lääninoikeuden perustelut ja siis katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi viranhoitoon liittyvät tehtävät ja viran pätevyysvaatimukset kokonaisuudessaan huomioonottaen ansioituneempi niin, että hänen syrjäyttämisensä vaalissa aiheuttaisi edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetun olettaman syrjimisestä sukupuolen perusteella. A:n vaatiessa nyt hyvitystä sillä perusteella, että Espoon kaupungihallitus nimityspäätöstä tehdessään olisi rikkonut tasa-arvolain 8 §:ssä tarkoitettua syrjinnän kieltoa korkeimman oikeuden harkittavaksi on saatettu täsmälleen sama ja samoin perustein ratkaistava syrjinnän kiellon rikkomista koskeva kysymys, jonka korkein hallinto-oikeus on nimityspäätöksestä tehdystä valituksesta antamallaan päätöksellä on ratkaissut. Tämän korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelu ei saavuta sillä tavoin oikeusvoimaa, että se estäisi yleistä tuomioistuinta nyt harkitsemasta, onko kaupungin nimitysmenettelynsä seurauksena suoritettava A:lle hyvitystä sukupuoleen perustuvan syrjinnän johdosta. Harkitessani asiaa pidän kaupunginhallituksen ilmoittamia nimityspäätökseen vaikuttaneita perusteluja hyväksyttävinä. Tämän vuoksi ja muutoin samoin perusteluin kuin korkein hallinto-oikeuskin en katso Espoon kaupunginhallituksen rikkoneen tasa-arvolain 8 §:ssä tarkoitettua syrjinnän kieltoa täyttäessään kulttuuritoimen johtajan virkaa. Päätyminen vastakkaiseen tulokseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun kanssa merkitsisi sitä, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun katsottaisiin perustuvan ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, jolloin se ylimääräisestä muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla olisi purettavissa. Näin en siis päätyessäni edellä sanottuun tulokseen katso asian olevan. Näillä perusteilla kumoan hovioikeuden tuomion ja jätän asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Velvoitan A:n korvaamaan Espoon kaupungin oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa yhteensä 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Nikkarinen (eri mieltä), Lindholm, Roos, Taipale (eri mieltä), Suhonen, Sevon ja Möller sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén