KKO/1992/164

1992 false KKO:1992:164 Yksityistien osakkaiden toimivaltaan ei kuulunut tiekunnan kokouksessa tehdä päätöstä, jolla tieosakkailta kiellettiin tien käyttö ravivalmennukseen. L yksityisistä teistä 64 § ASIAN KÄSITTELY TIEKUNNAN KOKOUKSESSA JA TIELAUTAKUNNASSA Rajalahden yksityistien tiekunnan 1.12.1989 pidetyssä vuosikokouksessa oli päätetty kieltää tiekunnan tien käyttö ravivalmennukseen. A ja B ovat tieosakkaina Ypäjän kunnan tielautakunnassa vaatineet tiekunnan päätöksen kumoamista, koska päätöstä ei ollut tehty laillisessa järjestyksessä kun ääniä ei ollut laskettu yksityisistä teistä annetun lain 66 §:n 1 momentin mukaisesti, eikä tien käyttöä saanut kieltää tieosakkaalta. Tielautakunta, kuultuaan tiekunnan hoitokunnan puheenjohtajaa C:tä, on päätöksessään 12.3.1990 katsonut, ettei tiekunnalla yksityisistä teistä annetun lain 10 ja 80 §:n mukaan ollut oikeutta kieltää tieosakkailta A:lta ja B:ltä hevosajoneuvolla kulkemista Rajalahden yksityistiellä, ja sen vuoksi kumonnut tiekunnan päätöksen. ASIAN KÄSITTELY ETELÄ-SUOMEN MAAOIKEUDESSA JA MAAOIKEUDEN PÄÄTÖS 22.4.1991 C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M ja N ovat yhteisesti valittaneet maaoikeuteen vaatien tielautakunnan päätöksen kumoamista ja asian jättämistä tiekunnan päätöksen varaan. Maaoikeus, kuultuaan A:ta, joka on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen, ja tielautakunnan varapuheenjohtajaa, on todennut, että tieoikeus voitiin yksityisistä teistä annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan perustaa kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten, jos muutkin tuossa lainkohdassa säädetyt edellytykset olivat olemassa. Maaoikeus on katsonut, että lainkohdassa tarkoitettuun tarkoituksenmukaiseen käyttöön liittyvinä kulkuyhteyksinä oli pidettävä kiinteistölle ja sieltä pois sekä kiinteistön eri osien välillä tapahtuvia kulkemista ja kuljetuksia, jotka voivat tapahtua jalan tai ajoneuvoilla, muiden muassa hevosajoneuvoilla. Hevostalouden harjoittamisen osalta tieoikeutta voitiin siten käyttää esimerkiksi rehujen ja lannan ajoon, hevosten kuljetukseen ja asiakasliikenteeseen. Tien käyttäminen ravihevosten valmentamiseen ja siihen rinnastettavaan ulkoiluttamiseen oli sellaista erityistoimintaa, jonka harjoittamiseen tieoikeus ei oikeuttanut. Näillä perusteilla maaoikeus on kumonnut tielautakunnan päätöksen ja jättänyt asian tiekunnan päätöksen lopputuloksen varaan sekä hylännyt A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. A on velvoitettu korvaamaan valtiolle maaoikeuden istunnon kuulutuskustannukset 220,50 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 18.12.

1. Muutoksenhakemuksessaan A ja B ovat vaatineet, että tiekunnan päätös kumotaan joko pätemättömänä tai lainvastaisena. Lisäksi he ovat vaatineet, että C ja hänen myötäpuolensa maaoikeudessa velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa sekä heidän yhteiset kulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. Rajalahden yksityistien tiekunta erikseen ja C ja hänen myötäpuolensa yhteisesti ovat antaneet pyydetyt vastaukset. A ja B ovat 8.
2. ja 27.8.1992 toimittaneet tänne lisäkirjoitukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.11.1992 Käsittelyratkaisu A:n ja B:n tänne muutoksenhaun määräajan jälkeen toimittamat lisäkirjoitukset jätetään huomiotta, koskei niiden huomioon ottamiseen ole erityisiä syitä. Pääasiaratkaisu Perustelut Yksityisistä teistä annetun lain 64 §:n 2 momentin 11 kohdan mukaan tieosakkaat voivat tiekunnan kokouksessa lain 80 §:n 1 momentin mukaisesti kieltää tiekunnan tien käytön niiltä, joilla ei ole oikeutta tiehen. Hoitokunta voi lain 67 §:n 8 kohdan mukaan kieltää rakenteeltaan heikentyneen tien kuntoa vaarantavan käytön myös tieosakkailta, mutta vain tilapäisesti, joko toistaiseksi tai määräajaksi. Yksityisistä teistä annetussa laissa ei ole säännöstä, joka oikeuttaisi tiekunnan kokouksen pysyvästi kieltämään tieosakkailta määrätynlaisen moottori- tai hevosajoneuvoilla tapahtuvan tien käytön. Tällaisen tieoikeuden rajoittamista tarkoittavan kiellon antaminen ei myöskään ole lain 64 §:n 1 momentissa tarkoitettu tienpitoa, tieoikeuden myöntämistä, tiemaksuja ja tiekunnan taloutta muuten taikka tiekunnan hallintoa koskeva asia, josta tieosakkaat tuon lainkohdan mukaan voivat päättää tiekunnan kokouksessa. Näin ollen Rajalahden yksityistien osakkaiden toimivaltaan ei ole kuulunut päättää, että tien käyttö ravivalmennukseen on kielletty myös tieosakkailta. Tuomiolauselma Rajalahden yksityistien käytön kieltämistä koskevalta osalta maaoikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään tielautakunnan päätöksen lopputuloksen varaan. Kuulutuskustannusten korvaamista koskevalta osalta maaoikeuden päätös jää pysyväksi. Asian laadun vuoksi A ja B saavat itse vastata kuluistaan jutussa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Lindholm, Roos, Suhonen ja Sevon