1992 false KKO:1992:195 Yhtiön työntekijälleen A:lle ottama toimihenkilövakuutus, jonka ylläpitämisestä oli sovittu työsopimuksessa, oli muuttunut vapaakirjaksi yhtiön jouduttua konkurssiin. Vapaakirjan mukaan edunsaajina olivat A säästösumman osalta, joka maksettiin vakuutusajan päättyessä, ja vakuutuksenottaja kuolemantapaussumman osalta, joka maksettiin A:n kuollessa vakuutusaikana. Vain vakuutuksenottajana olleen yhtiön konkurssipesällä oli oikeus määrätä vakuutuksen takaisinostoarvon nostamisesta, johon tarvittiin kuitenkin vakuutussopimuslain 108 §:n 2 momentin nojalla A:n suostumus. VakuutussopimusL 108 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Kuusamon kihlakunnanoikeudessa A ja hänen vaimonsa X sekä heidän lapsensa Y ja Z ovat Koillismaan Rakennus Oy:n (rakennusyhtiö) konkurssipesää ja sen toimitsijamiehiä asianajaja B:tä, pankkilakimies C:tä ja varatuomari D:tä sekä Keskinäistä Vakuutusyhtiötä Kalevaa (vakuutusyhtiö) vastaan ajamassaan kanteessa lausuneet, että A oli ollut työsuhteessa rakennusyhtiöön. Yhtiö oli ottanut A:lle toimihenkilövakuutuksen nro 2038204 0 vakuutusyhtiöstä ja työsopimuksessa sitoutunut pitämään vakuutuksen voimassa. Rakennusyhtiö oli asetettu konkurssiin 17.6.
- Pesänhoitajat olivat lukeneet toimihenkilövakuutuksen pesän omaisuudeksi, vaikka A oli ilmoittanut pesälle, että oikeus vakuutukseen kuului hänelle. Pesänhoitajien kanssa oli sovittu, että vakuutuksen suhteen ei tehdä mitään, ennen kuin oli selvitetty, kenelle vakuutus kuului. A oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle oikeudestaan vakuutukseen ja vaatinut muun ohella vakuutusyhtiötä pidättäytymään maksamasta vakuutuksen takaisinostoarvoa pesälle. Sovitusta huolimatta konkurssipesä oli lakkauttanut vakuutuksen. Vakuutusyhtiö oli suorittanut takaisinostoarvon pesälle tämän vaatimuksesta. Vakuutuslautakunta oli todennut A:n pyynnöstä 4.9.1987 antamassaan lausunnossa, että vakuutuksenottajalla ei ollut ollut työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen oikeutta ilman vakuutetun suostumusta ryhtyä toimenpiteeseen, joka supistaisi tämän oikeutta. Lautakunta oli katsonut, että vakuutuksenantajalla ei ollut oikeutta suorittaa takaisinostoarvoa konkurssipesälle. Tämän jälkeen A oli pyytänyt konkurssipesää ja vakuutusyhtiötä saattamaan vakuutuksen tai ehdoiltaan vastaavan vakuutuksen voimaan. Tämä tarkoitti sitä, että vakuutuksen takaisinostoarvo palautettaisiin vakuutusyhtiöön. Konkurssipesä ei ollut reagoinut asiaan. Vakuutusyhtiö oli asettanut sellaisia ehtoja, joita A ei ollut voinut hyväksyä. Kun A tässä tilanteessa olisi joutunut hakemaan perheensä turvaksi uuden vakuutuksen, jonka ehdot olivat yhtä edulliset, A:n olisi pitänyt maksaa takaisinostoarvon 55 216,40 markan lisäksi korot ja muuttuneiden verotussäännösten vuoksi joko kertasuorituksena 3 187 000 markkaa tai vuosittain suuremman vakuutusmaksun. Konkurssipesän ja vakuutusyhtiön menettelystä oli aiheutunut A:lle ja hänen perheelleen edunsaajana tuntuva vahinko. Sen vuoksi A ja hänen perheensä ovat vaatineet, että oikeus vakuutusyhtiön antaman vakuutuskirjan nro 2038204 0 sisältämään toimihenkilövakuutukseen vahvistetaan kuuluvaksi A:lle ja että rakennusyhtiön konkurssipesä ja sen pesänhoitajat B, C ja D sekä vakuutusyhtiö velvoitetaan yhteisvastuullisesti saattamaan lakkauttamansa vakuutus tai ehdoiltaan vastaavanlainen vakuutus voimaan sellaisena kuin se oli ennen vakuutuksen lakkauttamista ja takaisinostoarvon nostamista tai suorittamaan vakuutuksen takaisinostoarvo 55 216,40 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.7.1986 lukien ja vielä korvaamaan A:n ja tämän perheen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Kannetta kehittäessään A ja hänen perheensä ovat vaatineet, että A:lla vahvistetaan olevan määräysoikeus vakuutukseen. Vastaus Rakennusyhtiön konkurssipesä ja sen toimitsijamiehet sekä vakuutusyhtiö ovat vastustaneet kannetta ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Vastaajat ovat todenneet, että mainittu toimihenkilövakuutus oli 10.5.1988 saatettu voimaan vakuutuksen numeroa ja vakuutuskirjaa myöten samanlaisena kuin aikaisemminkin. Kihlakunnanoikeuden päätös 27.2.1989 A:n kanne oli perustunut siihen, että rakennusyhtiön konkurssipesä oli lakkauttanut A:n toimihenkilövakuutuksen ja vakuutusyhtiö oli suorittanut takaisinostoarvon konkurssipesälle. A oli katsonut, että menettelyllään konkurssipesä, sen toimitsijamiehet ja vakuutusyhtiö olivat aiheuttaneet A:lle ja hänen perheelleen tuntuvan vahingon. Tämän jälkeen Rovaniemen hovioikeus, jonka tutkittavaksi oli valittamalla saatettu Kuusamon kihlakunnanoikeuden päätös 5.10.1987 rakennusyhtiön konkurssissa riitautettujen A:n työpalkkasaatavien vahvistamista koskevassa asiassa, oli tuomiossaan 23.3.1988 nro 1555/87 todennut muun muassa, ettei vakuutusyhtiöllä edunsaajamääräyksen peruuttamattomuussitoumuksesta johtuen ollut ollut oikeutta suorittaa vakuutuksen takaisinostoarvoa rakennusyhtiön konkurssipesälle. A:lla ei ollut ollut toimihenkilövakuutukseen perustuvaa saatavaa konkurssiin asetetulta rakennusyhtiöltä, vaan tuo saatava oli kohdistunut vakuutusyhtiöön. Sen vuoksi hovioikeus oli sanotussa tuomiossaan kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen A:lle konkurssipesän varoista maksettavaksi määrättyä toimihenkilövakuutuksen takaisinostoarvoa koskevalta osalta ja hylännyt kanteen tältä osalta. A:n toimihenkilövakuutus oli 10.5.1988 saatettu uudelleen voimaan saman sisältöisenä ja määräisenä kuin aikaisemminkin. Keskusverolautakunta oli ennakkotietopäätöksessään 24.10.1988 ilmoittanut, että uudelleen voimaan saatettu toimihenkilövakuutus oli verotuksellisesti katsottava otetuksi 3.11.
- Kihlakunnanoikeus on todennut, että kanteen ensisijainen vaatimus oli vastaajien toimesta täytetty 10.5.
- Rakennusyhtiö oli toimihenkilövakuutuksen ottamisen jälkeen asetettu konkurssiin. Konkurssipesä ei ollut velvollinen jatkamaan toimihenkilövakuutuksen maksamista. Kun kanteen ensisijainen vaatimus oli täytetty, A:lle ei enää aiheutunut vahinkoa. Toimihenkilövakuutuksen ehtojen 8.
- kohdan mukaan voimassa oleva vakuutus voitiin pyynnöstä muuttaa vapaakirjaksi, jos vakuutuksen vapaakirjan määrä oli vähintään 500 markkaa. Ehtojen 8.
- kohdan mukaan vakuutetulle, joka halusi kokonaan luopua vakuutusturvastaan, suoritettiin vaadittaessa vakuutuksen mahdollinen takaisinostoarvo. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt vaatimuksen vakuutuksen saattamisesta uudelleen voimaan aiheettomana ja vakuutuksen takaisinostoarvon suorittamista koskevan vaatimuksen perusteettomana. Koska A:n toimihenkilövakuutus oli saatettu uudelleen voimaan haasteen tiedoksiantamisen jälkeen ja kun asia oli ollut siinä määrin epätietoinen ja sekava, että A:lla oli ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, kumpikin osapuoli sai itse kärsiä kulunsa. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 16.7.1991 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja hänen myötäpuolensa olivat saattaneet jutun, on todennut, että kihlakunnanoikeus ei ollut päätöksessään lausunut A:n vaatimuksesta, että hänellä vahvistettaisiin olevan määräysoikeus vakuutukseen. Hovioikeus on viivytystä välttääkseen ottanut vaatimuksen suoraan tutkittavakseen. Oikeus määrätä vakuutuksesta kuului vakuutussopimuslain 108 §:n mukaan vakuutuksenottajalle tämän kuolemaan asti. Tätä vakuutuksenottajan oikeutta rajoitti mainitun pykälän 2 momentin määräys olla ryhtymättä ilman edunsaajan suostumusta toimenpiteeseen, joka supistaisi edunsaajan oikeutta, jos vakuutuksenottaja oli edunsaajalle sitoutunut pitämään edunsaajamääräyksen voimassa. Nyt kyseessä olevassa vakuutuksessa oli vakuutuksenottajana rakennusyhtiö, joka siten oli oikeutettu lakkaamiseensa asti määräämään vakuutuksesta. Rakennusyhtiön oikeutta rajoitti kuitenkin sanottu vakuutussopimuslain 108 §:n 2 momentti. Koska A ei ollut vakuutuksenottaja, ei hänellä miltään osin ollut oikeutta määrätä vakuutuksesta rakennusyhtiön ollessa olemassa. Vakuutuksenantaja oli velvollinen maksamaan vakuutuksesta sen takaisinostoarvon, kun vakuutus lakkautettiin. Kun A ei ollut oikeutettu määräämään vakuutuksen lakkauttamisesta, ei hän myöskään voinut vaatia takaisinostoarvon maksamista itselleen rakennusyhtiön ollessa olemassa. Vakuutusehdoissa ei ollut säännöksiä esimerkiksi siitä, kenelle siirtyi oikeus määrätä vakuutuksesta, kun vakuutuksenottajayhtiö, joka oli eri henkilö kuin edunsaaja, purettiin. Ottaen huomioon kysymyksessä olevan vakuutuksen tarkoituksen hovioikeus on katsonut, että sellaisessa tapauksessa määräysoikeuden oli katsottava siirtyneen edunsaajalle. Muilta osin hovioikeus on hyväksynyt kihlakunnanoikeuden perustelut. Mainituilla perusteilla hovioikeus on vahvistanut, että A:lla on oikeus määrätä kyseisestä toimihenkilövakuutuksesta sen jälkeen kun rakennusyhtiö on konkurssin päätyttyä katsottava puretuksi. Muilta osin hovioikeus ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta. A, X, Y ja Z, jotka olivat vain vähäisessä määrin voittaneet juttunsa, on velvoitettu yhteisvastuullisesti maksamaan korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa rakennusyhtiön konkurssipesälle, B:lle, C:lle ja D:lle yhteisesti 1 000 markkaa ja vakuutusyhtiölle niinikään 1 000 markkaa, kummankin määrän 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja vakuutusyhtiölle on myönnetty valituslupa 29.7.
- Kysymys valitusluvan myöntämisestä X:lle, Y:lle ja Z:lle on siirretty ratkaistavaksi valitusten käsittelyn yhteydessä. A on valituksessaan vaatinut, että Korkein oikeus, muuttaen hovioikeuden tuomiota ja vapauttaen hänet velvollisuudesta korvata vastapuolten oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa, vahvistaa oikeuden toimihenkilövakuutukseen kuuluvaksi A:lle vakuutussopimuksen syntymisestä lukien. Lisäksi hän on vaatinut, että vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle vakuutuksen takaisinostoarvo 55 216,40 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.7.1986 lukien ja että vakuutusyhtiö, rakennusyhtiön konkurssipesä, B, C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kaikissa oikeusasteissa korkoineen. Vakuutusyhtiö on vaatinut, että Korkein oikeus, muuttaen hovioikeuden tuomiota, vahvistaa, ettei A:lla ole hovioikeuden lausumalla tavalla oikeutta määrätä kyseisestä toimihenkilövakuutuksesta vaan että määräysvalta muun muassa vakuutuksen lopettamisen ja takaisinostoarvon nostamisen osalta kuuluu rakennusyhtiön konkurssipesälle. Lisäksi vakuutusyhtiö on vaatinut, että A perheineen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen. A perheinen yhteisesti ja vakuutusyhtiö ovat jo valituslupahakemuksia käsiteltäessä antaneet pyydetyt vastaukset A:n perheineen vaatiessa samalla korvausta vastauskuluistaan korkoineen. Rakennusyhtiön konkurssipesä, B, C ja D eivät ole antaneet pyydettyä vastausta A:n ja hänen perheensä valituslupahakemuksen johdosta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.12.1992 Päätös valituslupahakemukseen X:lle, Y:lle ja Z:lle ei myönnetä valituslupaa. Hovioikeuden tuomio jää siis heidän osaltaan pysyväksi. Käsittelyratkaisu A:n vaatimus oikeudesta toimihenkilövakuutukseen siltä osalta kuin on vaadittu vahvistettavaksi oikeus siihen hänelle kuuluvaksi vakuutuksen syntymisestä lukien jätetään vasta täällä tehtynä tutkimatta. Pääasiaratkaisu Perustelut Rakennusyhtiö on solminut vakuutusyhtiön kanssa A:ta koskevan toimihenkilövakuutussopimuksen. Rakennusyhtiötä on siten vakuutussopimuslain 2 §:n 2 momentin nojalla pidettävä vakuutuksenottajana. Kun rakennusyhtiö on asetettu konkurssiin, vakuutuksenottajan oikeudet kuuluvat konkurssipesään ja puhevaltaa niiden suhteen käyttää konkurssihallinto. Konkurssipesän jätettyä enemmät vakuutusmaksut suorittamatta toimihenkilövakuutus on muuttunut vapaakirjaksi. Vapaakirjaan sisältyvät säästösumma, joka maksetaan vakuutetulle eli A:lle 1.11.2010, mikäli hän on tuolloin elossa, ja kuolemantapaussumma, joka maksetaan vakuutuksenottajalle eli tässä tapauksessa rakennusyhtiön konkurssipesälle, mikäli A kuolee vakuutusaikana eli ennen 1.11.
- Oikeus määrätä henkivakuutuksesta kuuluu vakuutussopimuslain 108 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenottajalle sillä edunsaajan hyväksi säädetyllä rajoituksella, joka ilmenee pykälän 2 momentista. Asiassa ei ole selvitetty, että rakennusyhtiö taikka sen konkurssipesä olisi siirtänyt oikeutensa määrätä vakuutuksesta A:lle. Myöskään kyseisen toimihenkilövakuutuksen vakuutusehdoista yleisesti tai vakuutusehtojen 8.
- kohdasta erityisesti ei ole johdettavissa, että vakuutuksenottajan oikeus määrätä vakuutuksesta olisi siirtynyt A:lle tämän esittämällä tavalla. Konkurssipesällä on siten oikeus määrätä siitä, vaaditaanko vakuutusyhtiötä suorittamaan vakuutuksen takaisinostoarvo. Tätä oikeutta kuitenkin rajoittaa vakuutussopimuslain 108 §:n 2 momentin säännös, koska A:ta koskevaan työsopimukseen on otettu ehto vakuutuksen ylläpitämisestä. Näin ollen konkurssipesällä ei ole ilman A:n suostumusta oikeutta vaatia vakuutusyhtiötä maksamaan vakuutuksen takaisinostoarvoa. A:lla ei puolestaan ole vakuutuksenottajalle annettavan suostumuksen lisäksi muuta määräysvaltaa vakuutukseen eikä siten oikeutta vaatia takaisinostoarvoa maksettavaksi. Tästä seuraa, ettei vakuutusta eikä sen takaisinostoarvoa voida vahvistaa kuuluvaksi A:lle tämän tarkoittamalla tavalla. Konkurssipesä ja A voivat ainoastaan keskenään sopimalla saada vakuutuksen lakkaamaan ja vaatia vakuutuksen takaisinostoarvoa. Rakennusyhtiön lopettamisella ei ole oikeudellista merkitystä asiassa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Tuomiosta poistetaan lausuma siitä, että A:lla on oikeus määrätä kyseisestä toimihenkilövakuutuksesta sen jälkeen kun Koillismaan Rakennus Oy on konkurssin päätyttyä katsottava puretuksi. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. A:n pääasiaa koskevat vaatimukset on siten hylätty. Asian laadun vuoksi Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva saa pitää sillä muutoksenhausta täällä aiheutuneet kulut vahinkonaan. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Taipale, Sevon ja Tulokas