KKO/1992/33

1992 false KKO:1992:33 Kysymys siitä, milloin toinen puoliso voidaan velvoittaa suorittamaan puolisolleen elatusapua avioeron jälkeen. AL 48 § 1 mom AL 48 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA A:n vaatimukset Loimaan kihlakunnanoikeudessa Hakiessaan harkinta-ajan jälkeen avioeroa A on vaatinut miehensä B:n velvoittamista suorittamaan hänelle elatusapua ensisijaisesti kertakaikkisena 300.000 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöspäivästä ja toissijaisesti 5.000 markkaa kuukaudessa toistaiseksi. Loimaan kihlakunnanoikeuden päätös 17.10.1990 Kihlakunnanoikeus on todennut, että sen jälkeen, kun puolisot oli tuomittu avioeroon, lähtökohtaisesti kumpikin puoliso vastasi elatuksestaan. Nyt esillä olevassa tapauksessa oli kuitenkin perusteita määrätä elatusapua maksettavaksi A:lle. Hän oli hoitanut puolisoiden yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia koko avioliiton ajan eli vuodesta 1968 olematta työssä kodin ulkopuolella. A:n pitkäaikainen työskentely kotona oli vaikeuttanut hänen työnsaantimahdollisuuksiaan avioeron jälkeen. Hänen saamansa koulutus röntgenhoitajaksi oli tapahtunut useita vuosia sitten, joten oli epävarmaa, saisiko hän koulutustaan vastaavaa työtä. B:n varallisuudesta esitetty selvitys huomioon ottaen hänen oli katsottava kykenevän maksamaan elatusapua. Huomioon ottaen puolisoiden pitkään jatkunut yhteiselämä ja A:n työskentely kodissa oli kohtuullista myös B:n oloihin nähden määrätä hänet maksamaan elatusapua A:lle. Huomioon ottaen A:n henkilökohtainen varallisuus, hänen talletuksensa, osakeomistuksensa, kiinteä omaisuutensa sekä siitä saatava vuokratuotto, hänellä voitiin katsoa olevan uudessa elämäntilanteessa tarvetta tukeen elatusavun muodossa. Hänen henkilökohtainen varallisuutensa oli kuitenkin niin mittava, että kertakaikkinen ja vaaditun suuruinen elatusapu ei ollut puolisoiden olosuhteisiin nähden tarpeen eikä kohtuullinen. Tuomittavalla elatusavulla voitiin tukea A:n siirtymistä työelämään pitkäaikaisen yhteisessä kodissa tapahtuneen työskentelyn jälkeen. A:n, joka oli syntynyt vuonna 1941, ikä ja koulutus huomioon ottaen hänen oli katsottava tarvitsevan elatusapua vain määräaikaisesti. Tällä perusteella kihlakunnanoikeus tuomitessaan A:n ja B:n avioeroon on avioliittolain 48 §:n nojalla velvoittanut B:n suorittamaan A:lle elatusapua 2.500 markkaa kuukaudessa kuukausittain etukäteen 17.10.1990 lukien 17.10.1992 saakka. Turun hovioikeuden tuomio 23.4.1991 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B puolin ja toisin valittamalla olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A omisti yhdessä sisarensa kanssa tilan, jonka 14,65 hehtaarin viljelysmaista oli ilmoitettu saadun vuosittaisena vuokratulona 37.000 markkaa. Toisaalta maatalousyhtymä oli esitetyn selvityksen mukaan ollut vuokralaiselle velkaa usean vuoden aikaisista kunnostus- ja raivaustöistä 45.688 markkaa. A omisti lisäksi 975 kappaletta Lännen Tehtaat Oy:n osakkeita, joiden käyvästä arvosta asianosaiset olivat esittäneet toisistaan poikkeavia arvioita, sekä joitakin Vakuutusosakeyhtiö Sammon osakkeita, joiden arvoksi oli ilmoitettu 350 markkaa kappaleelta. A:lla oli 16.2.1990 ollut määräaikaisella pankkitilillään 43.066,10 markkaa ja karttuvalla talletustilillään 16.582,95 markkaa. Viimeksi mainitut rahat A oli kertonut käyttäneensä jo elantoonsa. B oli ilmoittanut A:n vieneen yhteisestä kodista pois muuttaessaan huonekaluja, arvotauluja, pakettiauton ja muuta irtainta omaisuutta. A oli ilmoituksensa mukaan hankkinut itselleen ja alaikäiselle pojalleen uudeksi kodiksi Äetsästä vuokrahuoneiston, jonka vuokra oli 1.800 markkaa kuukaudessa. Lisäksi hänen oli maksettava huoneiston osalta veden ja sähkön kulutuksesta aiheutuvat maksut. B omisti esitetyn selvityksen mukaan useita tiloja, joiden peltopinta-ala oli yhteensä 83,43 hehtaaria ja metsäpintaala 116,13 hehtaaria. Asianosaiset olivat esittäneet toisistaan poikkeavat arviot maanviljelysmaan tuotosta ja puuston arvosta. Vielä asianosaiset omistivat yhdessä kolme tilaa, yhteispinta-alaltaan noin 70 hehtaaria. B:n jäätyä viljelemään yksin omistamiaan ja asianosaisten yhteisiä tiloja, oli hänen toimeentulonsa turvattu. A oli muutettuaan pois yhteisestä kodista jäänyt työttömänä vaille säännöllistä kuukausituloa. Näissä olosuhteissa ei ollut kohtuullista, että A joutuisi elinkustannustensa kattamiseksi realisoimaan omaisuuttaan. Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla hovioikeus on pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen. Jutun lopputulokseen nähden asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 15.8.1991. A on valituksessaan edelleen vaatinut elatusapua joko 5.000 markkaa kuukaudessa toistaiseksi ja vähintään kuuden vuoden ajaksi tai kertakaikkisena 300.000 markkaa korkoineen. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.3.1992 Perustelut A:n ja B:n tultua tuomituiksi avioeroon A:n voidaan katsoa välittömästi sen jälkeen tarvitsevan elatusapua kihlakunnanoikeuden päätöksessä ja hovioikeuden tuomiossa selostetuista syistä. Niistä suoranaisesti avioliitosta johtuvana ja siten erityisesti ratkaisuun vaikuttavana on pidettävä A:n vieraantumista omasta ammatistaan kodin ja yhteisten lasten hoidon vuoksi pitkäaikaisen avioliiton aikana ja siitä johtuvaa työnsaantimahdollisuuksien heikkenemistä. Hovioikeuden tuomioon otetun selostuksen perusteella A:n ja B:n yksityisestä omaisuudesta sekä heidän yhteisestä omaisuudestaan voidaan päätellä, kun tuo omaisuus pääosaltaan ositukseen saakka on B:n hallinnassa, ettei A ollessaan ilman työtuloja tässä vaiheessa kykene vastaamaan elatuksestaan. Edellä mainituista syistä on siten kohtuullista velvoittaa B, joka on siihen kykenevä, suorittamaan A:lle elatusapua 4.000 markkaa kuukaudessa siihen saakka kunnes A:lla voidaan arvioida olevan mahdollista saada hänelle kuuluva omaisuus hallintaansa ja hänellä on ollut riittävä aika ryhtyä hakeutumaan kodin ulkopuoliseen työelämään eli kihlakunnanoikeuden asettaman ja hovioikeuden hyväksymän määräajan päättymiseen 17.10.1992 asti. Elatusavun vahvistaminen suoritettavaksi kertakaikkisena ei tule kysymykseen kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitusta syystä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B velvoitetaan suorittamaan A:lle elatusapua hovioikeuden tuomitseman määrän asemesta 4.000 markkaa kuukaudessa kuukausittain etukäteen 17.10.1990 lukien 17.10.1992 saakka. Jutun näin päättyessä ja asian laadun vuoksi asianosaisten on itse vastattava heillä täällä olleista kuluista. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Lindholm, Huopaniemi ja Suhonen