KKO/1992/39

1992 false KKO:1992:39 Työnantaja oli työsuhteen kestäessä pidättänyt osan työntekijän palkkasaatavasta palkan ulosmittauksessa annetun maksukiellon perusteella ja suorittanut pidätetyn määrän ulosottomiehelle lähes neljä kuukautta työsuhteen päättymisen jälkeen. Palkasta pidätetty osa katsottiin työntekijän työsuhteesta johtuvaksi saatavaksi, jonka maksaminen oli viivästynyt työsuhteen päättyessä työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla. Työntekijällä oli siten oikeus odotusajan palkkaan. TSL 22 § 5 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa A on Kuopion Ilmastointieristys Oy:lle 2.8.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kertonut, että hän oli ollut yhtiön palveluksessa eristäjänä työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetussa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 18.4.-10.7.

1. A:n työsuhteen ehdot olivat määräytyneet Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisen peltialan yleiseksi katsottavan valtakunnallisen työehtosopimuksen mukaan. A:n palkaksi oli sovittu 34 markkaa tunnilta. Yhtiö oli laiminlyönyt suorittaa A:lle ajalta 26.6.-10.7.1989 palkkana 77 tunnilta 34 markan tuntiansion mukaan 2.618 markkaa sekä palkkana 50 prosentilla korotettuun palkkaan oikeuttavasta ylityöstä 8,5 tunnilta 51 markan tuntiansion mukaan 433,50 markkaa ja 100 prosentilla korotettuun palkkaan oikeuttavasta yli- ja sunnuntaityöstä 12 tunnilta 68 markan tuntiansion mukaan 816 markkaa. Lisäksi yhtiö oli pidättänyt A:lta yhden viikon palkan 1.360 markkaa. Yhtiö oli vielä laiminlyönyt maksaa hänelle vuosilomakorvauksena kuudelta päivältä 272 markan päiväpalkan mukaan 1.632 markkaa ja päivärahoina 14 päivältä yhteensä 2.338 markkaa. Koska työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus oli työsuhteen päättyessä viivästynyt, A:lla oli oikeus saada odotusajan palkkana kuudelta päivältä 272 markan päiväpalkan mukaan 1.632 markkaa. Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle edellä mainitut saatavat yhteensä 10.829,50 markkaa 16 prosentin korkoineen työsuhteen päättymisestä 10.7.1989 lukien, mistä määrästä saatiin kuitenkin vähentää yhtiön hänelle 18.7.1989 suorittamat 1.840,65 markkaa. Yhtiön vastaus Yhtiö on lausunut, että se oli maksanut A:lle kaikki hänelle kuuluvat palkat ja vuosilomakorvauksen. A ei ollut tehnyt ylitöitä, joten hänellä ei ollut oikeutta ylityökorvauksiin. Yhtiö oli matkatöiden osalta korvannut A:lle kaikki hänelle aiheutuneet ylimääräiset kulut, joten A:lla ei tällä eikä muullakaan perusteella ollut oikeutta päivärahaan. Koska työsuhteen päättyessä A:n työsuhteesta johtuvat saatavat eivät olleet viivästyneet, A:lla ei ollut myöskään oikeutta odotusajan palkkaan. Tämän vuoksi yhtiö on vastustanut kannetta. Raastuvanoikeuden päätös 8.12.1989 Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli ollut yhtiön palveluksessa eristäjänä työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetussa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 18.4.-10.7.1989 ja tehnyt tuona aikana työtä yhteensä 496 tuntia, mihin tuntimäärään sisältyi 50 prosentilla korotettuun palkkaan oikeuttavaa ylityötä 8,5 tuntia sekä 100 prosentilla korotettuun palkkaan oikeuttavaa yli- ja sunnuntaityötä 12 tuntia. A:n tuntipalkaksi oli sovittu 34 markkaa. Yhtiö oli maksanut A:lle koko työsuhteen ajalta palkkaa, ottaen huomioon, ettei yhtiö ollut näyttänyt suorittaneensa ulosottoviranomaiselle A:n palkasta pidättämiään 920,32 markkaa, 16.873,68 markkaa ja vuosilomakorvausta 1.468,80 markkaa eli yhteensä 18.342,48 markkaa, vaikka A:lle olisi pitänyt maksaa palkkaa 475,5 tunnilta 34 markan mukaan tunnilta 16.167 markkaa, 8,5 tunnilta 51 markan mukaan tunnilta 433,50 markkaa ja 12 tunnilta 68 markan mukaan tunnilta 816 markkaa sekä mainittu vuosilomakorvaus eli yhteensä 18.885,30 markkaa. Lisäksi yhtiö oli maksanut A:lle päivärahaa 930 markkaa. Jutussa oli jäänyt näyttämättä, että A:n ja yhtiön väliseen työsuhteeseen olisi ollut sovellettava peltialan työehtosopimusta tai että päivärahan maksamisesta olisi sovittu, joten A:lla ei ollut oikeutta enempään päivärahaan. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle maksamatta jääneenä palkkana 542,82 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.7.1989 lukien ja työsuhteesta johtuvien saatavien suorituksen viivästyttyä työsuhteen päättyessä odotusajan palkkana kuudelta päivältä 272 markkaa päivältä eli 1.632 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 2.8.1989 alkaen. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.2.1991 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja yhtiö valittamalla olivat saattaneet jutun, on lausunut, että hovioikeudelle esitetyn selvityksen mukaan Kuopion kaupunginvoudin toimitettua A:n palkan ulosmittauksen yhtiö oli sille 22.6.1989 annetun maksukiellon nojalla 3.11.1989 suorittanut ulosottomiehelle A:n palkasta pidättämänsä 920,32 markkaa. Koska yhtiö oli muutoin raastuvanoikeuden toteamin tavoin maksanut kaikki A:n palkkasaatavat, A:lla ei työsuhteen päättyessä ollut enää ollut yhtiöltä työsuhteesta johtuvia saatavia. Sen vuoksi hovioikeus on hylännyt koko kanteen ja vapauttanut yhtiön velvollisuudesta suorittaa A:lle raastuvanoikeuden tuomitsemia palkkasaatavia. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 7.5.
2. Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä siten, että alunperin vaaditusta 10.829,50 markan määrästä saatiin vähentää, paitsi jo raastuvanoikeudessa vähennettäviksi myönnetyt 1.840,65 markkaa, myös ulosottomiehelle suoritetut 920,32 markkaa, joten lopullinen vaatimus oli 8.068,53 markkaa 10.7.1989 lukien laskettavine korkoineen. Yhtiö ei ole antanut siltä pyydettyä vastausta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.3.1992 Perustelut Kuopion kaupunginvoudin toimitettua 22.6.1989 A:n palkan ulosmittauksen ja kiellettyä sen perusteella yhtiötä maksamasta A:n palkan ulosottokelpoista osuutta muulle kuin ulosottomiehelle yhtiö on 3.11.1989 suorittanut ulosottomiehelle A:lle maksettavasta palkasta pidättämänsä osuuden 920,32 markkaa. A:n työsuhde yhtiöön on lakannut 10.7.
3. Työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaan, jos työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä viivästyy, työntekijällä on oikeus saada täysi palkka enintään kuudelta odotuspäivältä. Säännöksen tarkoituksena on turvata, että työnantaja työsuhteen päättyessä viivytyksettä suorittaa kaikki työsuhteesta johtuneet saamiset. Ulosottomiehen toimittama ulosmittaus ja maksukielto eivät ole vaikuttaneet yhtiön velvollisuuteen työnantajana suorittaa A:n työsuhdesaamiset viivytyksettä. A on säilyttänyt omistusoikeutensa myös ulosmitattuun osaan palkkasaamistaan. Mainitun säännöksen soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko työsuhdesaaminen suoritettava välittömästi työntekijälle itselleen vai työntekijän lukuun jollekin kolmannelle henkilölle, kuten nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa asianomaiselle ulosottomiehelle. Molemmissa tapauksissa työntekijä on saanut työsuhdesaamisensa hyväkseen vasta maksun tapahduttua. Kun A:n työsuhteesta johtuvien saamisten suorittaminen on A:n työsuhteen päättyessä viivästynyt enemmänkin kuin kuusi päivää, yhtiön on suoritettava A:lle palkka kuudelta odotuspäivältä. A:n päiväpalkan määrä on 272 markkaa. Muuta syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen ei ole. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle odotusajan palkkana kuudelta päivältä 272 markkaa päivältä eli 1.632 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 2.8.1989 lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Lindholm, Krook ja Raulos