KKO/1992/6

1992 false KKO:1992:6 Työntekijän nilkka oli nyrjähtänyt hänen ollessaan menossa toukokuussa työtauolla ikkunasta kattotasanteelle. Nyrjähtämisen katsottiin sattuneen työstä johtuneissa olosuhteissa, kun työntekijä ei ollut saanut tauon aikana esteettömästi poistua työpaikaltaan ja työntekijät olivat työnantajan tieten aurinkoisina kevät- ja kesäpäivinä yleisesti viettäneet työtaukonsa elpymiseen ja eväiden syömiseen k.o. tasanteella, johon työtilasta pääsi vain ikkunan kautta. TapVakL 4 § 1 mom 2 a kohta ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Keskinäisen yhtiön Teollisuusvakuutuksen päätös 16.8.1989 A on vaatinut vakuutusyhtiöltä korvausta nilkkansa nyrjähtämisestä, joka oli työtapaturmana sattunut A. Ahlström Osakeyhtiön työssä 24.5.1989, kun hän oli ollut menossa ikkunasta kattotasanteelle aurinkoon eväitä syömään ja pudottautunut ikkunalaudalta 1-1,5 metriä alempana olevalle tasanteelle. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen, koska tapaturma ei ollut kohdannut A:ta A. Ahlström Osakeyhtiön työssä eikä sellaisissa siitä johtuvissa olosuhteissa, että sitä olisi ollut pidettävä tapaturmavakuutuslain 4 §:ssä tarkoitettuna työtapaturmana. Tapaturmalautakunnan päätös 9.11.1989 Tapaturmalautakunta, jossa A oli hakenut muutosta, on todennut, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A oli vahingoittunut mennessään työpaikkansa ikkunasta ulos katolle aurinkoon eväitä syömään ruokatauon aikana. Asiakirjoista ilmeni, että työpaikalla oli järjestetty ateriointimahdollisuus ruokalassa. Tapaturmalautakunta on katsonut, ettei A ollut tapaturman sattuessa ollut työssä eikä siitä johtuvissa tapaturmavakuutuslain 4 §:ssä tarkoitetuissa työstä johtuvissa olosuhteissa, vaan että tapaturma oli sattunut lähinnä vapaa-ajan vietoksi katsottavan toiminnan yhteydessä. Tapaturmalautakunta on sen vuoksi hylännyt valituksen. Vakuutusoikeuden päätös 30.10.1990 Vakuutusoikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on lausunut, ettei A:lle 24.5.1989 sattunut tapaturma ollut kohdannut häntä työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa, joten kysymyksessä ei ollut tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen oikeuttava työtapaturma. Tämän vuoksi vakuutusoikeus on tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin nojalla pysyttänyt tapaturmalautakunnan päätöksen. VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN, VAATIMUKSET JA VÄLITOIMI Valituslupa on myönnetty 18.4.1991. A on vaatinut vakuutusoikeuden päätöksen kumoamista ja korvausta työtapaturmasta. Vakuutuslaitos on antanut siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.1.1992 Perustelut Tapaturma on sattunut työaikana 20 minuutin tauolla, jona A ei ole saanut esteettömästi poistua työpaikaltaan. Työpaikalla on ollut sekä ruokala että ruokailupöytä. Kevät- ja kesäkuukausina työntekijät ovat kuitenkin työnantajan tieten aurinkoisina päivinä yleisesti viettäneet työtaukonsa elpymiseen ja myös eväiden syömiseen kattotasanteella, johon A oli ollut laskeutumassa tapaturman sattuessa ja johon työtilasta pääsi vain ikkunan kautta. Näissä olosuhteissa tapaturma on kohdannut A:ta työstä johtuneissa olosuhteissa työpaikalla ja A:lla on tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin 2 a kohdan nojalla oikeus saada vakuutusyhtiöltä korvausta tuosta työtapaturmasta. Päätöslauselma Vakuutusoikeuden ja tapaturmalautakunnan päätökset kumotaan. Keskinäinen yhtiö Teollisuusvakuutus määrätään tapaturmavakuutuslain nojalla suorittamaan A:lle lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeudelle tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Roos, Krook ja Raulos