1992 false KKO:1992:60 Törkeästä varkaudesta tuomitut A, B ja C olivat tyytyneet kihlakunnanoikeuden päätökseen. Syyttäjän vaadittua hovioikeudessa heidän tuomitsemistaan ankarampiin rangaistuksiin hovioikeus oli tuominnut heidät törkeän varkauden asemesta varkaudesta ja alentanut rangaistuksia. Kun kihlakunnanoikeuden päätös ei perustunut sellaiseen väärään lain soveltamiseen, että ratkaisu olisi pitänyt heidän oikeusturvansa vuoksi oikaista syyttäjän muutoksenhaun johdosta, hovioikeuden lausunto poistettiin ja asia jätettiin kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Ään. Kysymys myös hovioikeuden oikeudesta muuttaa ehdottomaan rangaistukseen tyytyneen rangaistus ehdolliseksi virallisen syyttäjän tuomitun vahingoksi tekemästä muutoksenhakemuksesta ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain lievennyttyä kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamisen jälkeen. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Äänekosken kihlakunnanoikeuden päätös 14.11.1989 Virallisen syyttäjän ja E:n asianomistajana ajamasta syytteestä kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että D oli 20.10.1989 Suolahdessa ollessaan yli 16 vuoden ikäinen yhdessä kahden muun miehen kanssa väkivallalla pakottanut tuolloin 15-vuotiaan E:n avioliiton ulkopuolella tapahtuneeseen sukupuoliyhteyteen mainittujen miesten kanssa kerran sekä itsensä kanssa kahdesti. Sen vuoksi ja kun D oli rikoksen tehdessään viisitoista mutta ei kahdeksaatoista vuotta täyttänyt, kihlakunnanoikeus on rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 §:n 2 momentin, 3 luvun 2 §:n sekä 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut D:n nuorena henkilönä yksin teoin tehdyistä väkisinmakaamisesta ja lapseen kohdistuneesta haureudesta 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta D:n oltua rikosten tutkinnan vuoksi vapautensa menettäneenä 21-22.10.1989 on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty 2 päivää. Sen ohessa D on velvoitettu suorittamaan eräitä korvauksia. Äänekosken kihlakunnanoikeuden päätös 29.12.1989 Virallisen syyttäjän sekä Äänekosken kaupungin ja Äänekosken Voimistelu- ja Urheiluseura Huima r.y:n kohdaltaan asianomistajina ajamasta syytteestä kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A, B, C ja D olivat, paitsi muuta, 7) C 6.7.1989 Suolahdessa tunkeuduttuaan F Ky:n varastoon anastanut sieltä kahdeksan rasiaa suklaakonvehteja, 8) B 9.7.1989 Suolahdessa tunkeuduttuaan kahdella eri kerralla 7 kohdassa mainittuun varastoon anastanut sieltä lasten kumiveneen, makeisia, paristoja, sytyttimiä, ilmakiväärin luoteja ja kynsilakan poistoainetta, 13) C 15.9.1989 Suolahdessa yhdessä erään toisen henkilön kanssa tunkeuduttuaan Lomakeskus Hankala-Camping Ky:n lukitsemattomaan varastoon anastanut sieltä kaksi koria olutta, 15) C 16.9.1989 vastaisena yönä Äänekoskella anastanut Kiinteistö Oy Äänehakan opastekilven ja sen jälkeen yhdessä erään toisen henkilön kanssa sanottua kilpeä murtovälineenä käyttäen tunkeutunut Ääni-Viihde Ky:n liikkeeseen ja anastanut sieltä eri omistajille kuuluneita videofilmejä sekä savukkeita, makeisia ja muuta irtainta omaisuutta ja rahaa eli omaisuutta yhteensä noin 90.000 markan arvosta, 16) B syyskuun lopun ja 21.10.1989 välisenä aikana Suolahdessa murtauduttuaan viidesti Keitele Museo Oy:n museojunaan anastanut sieltä joka kerralla jäätelöä ja tyhjiä juomapulloja, 17) B 2.10.1989 Suolahdessa murtauduttuaan kaupungin koulurakennukseen anastanut sieltä kahvipannun, veitsen, kelloja ja elintarvikkeita sekä rahaa 162 markkaa, 18) B 16.10.1989 Suolahdessa murtauduttuaan G:n kuolinpesän omistamaan taloon anastanut sieltä kolme pulloa alkoholijuomia, taskulampun, kaksi rahalipasta ja 200 markkaa, 19) B 20.10.1989 Suolahdessa murtauduttuaan kaupungin omistamaan Alkulan päiväkotiin anastanut sieltä kaupungin puhelin- ja monistuskassan rahoineen sekä päiväkodin kahvikassasta 90 markkaa, 21) C 21.10.1989 Raahessa murtauduttuaan Raahen Kontti Oy:n omistamassa rakennuksessa olevaan H:n kauppaliikkeeseen yrittänyt anastaa erilaista omaisuutta keräämällä sitä kasseihin noin 990 markan arvosta, 22) D 21.10.1989 Äänekoskella yhdessä erään toisen henkilön kanssa murtauduttuaan kaupungin liikuntataloon anastanut sieltä kaupungille kuuluneen kassakoneen sekä Äänekosken Voimistelu- ja Urheiluseura Huima r.y:n omistamia makeisia, virvoitusjuomia ja rahoja 200 markkaa, 26) B 31.10.1989 Suolahdessa murtauduttuaan 19 kohdassa mainittuun päiväkotiin anastanut sieltä elintarvikkeita, 27) C 6.11.1989 Suolahdessa yhdessä kahden muun henkilön kanssa ilman laillista oikeutta yrittänyt ottaa käyttöönsä Veljekset Simonen Ky:n kuorma-auton ja anastanut autosta taskulampun ja ruuvitaltan, 28) C samana päivänä Suolahdessa yhdessä kahden muun henkilön kanssa ilman laillista oikeutta ottanut käyttöönsä KVL-Yhtiöt Oy:n pakettiauton ja kuljettanut sitä ilman asianmukaista ajokorttia Suolahdessa, Konnevedellä ja Sumiaisissa, 29) C samana päivänä Konnevedellä yhdessä kahden muun henkilön kanssa yrittänyt posti- ja telelaitoksen puhelinautomaattia murtamalla anastaa siitä rahaa, 30) C samana päivänä Sumiaisissa yhdessä kahden muun henkilön kanssa murtautunut I:n omistamaan kioskiin ja anastanut sieltä virvokkeita, makeisia ja jäätelöä, 32) C samana päivänä Sumiaisissa yhdessä kahden muun henkilön kanssa murtautunut Kiinteistö Oy Sumiaisten Suharin omistamassa rakennuksessa olevaan J:n kauppaliikkeeseen ja anastanut sieltä olutta ja savukkeita, 33) B 10.11.1989 Suolahdessa murtautunut kaupungin koulurakennukseen ja anastanut sieltä kassalippaan ja jäätelöä, 34) C 12.11.1989 Suolahdessa yhdessä erään toisen henkilön kanssa eri kerroilla murtanut auki kaksi posti- ja telelaitoksen kirjelaatikkoa sekä anastanut ja myöhemmin hävittänyt niissä olleet noin 20-40 kirjettä, 35) C samana päivänä Suolahdessa yhdessä erään toisen henkilön kanssa murtautunut Kiinteistö Oy Suolahden Keskusraitin omistamassa rakennuksessa oleviin Suolahden nimismiespiirin tiloihin ja anastanut sieltä kahdet käsiraudat ja 100 revolverin patruunaa, 39) B ja C 21.11.1989 Suolahdessa yhdessä tunkeutuneet lukitsemattomasta ovesta E-Osuusliike Ekan tavarataloon ja anastaneet sieltä kaksi koria olutta, C 26.11.1989 vastaisena yönä Suolahdessa yhdessä erään toisen henkilön kanssa 40) ilman laillista oikeutta ottanut käyttöönsä K:n moottoripolkupyörän, 41) ilman laillista oikeutta yrittänyt ottaa käyttöönsä L:n moottoripolkupyörän, 44) ilman laillista oikeutta ottanut käyttöönsä M:n moottoripolkupyörän, 45) ilman laillista oikeutta ottanut käyttöönsä N:n moottoripolkupyörän ja 47) murtautunut Kiinteistö Oy Keiteleentie 2-4:n omistamassa rakennuksessa sijaitsevaan E-Osuusliike Ekan myymälään ja anastanut sieltä korillisen olutta ja kolme kartonkia savukkeita, 49) B 27.11.1989 Suolahdessa murtautunut 35 kohdassa mainittuihin nimismiespiirin tiloihin ja anastanut sieltä metsästyskiväärin, kolme käsitaskuasetta, tarkkuuspistoolin, kaksi pakettia ruutia sekä kiväärin, pienoiskiväärin ja pistoolin panoksia, 50) B 27-29.11.1989 Suolahdessa luvattomasti pitänyt hallussaan 49 kohdassa mainittuja ampuma-aseita ja -tarvikkeita ja ampunut tällöin kaupungin asemakaavaalueella muun muassa metsästyskiväärillä laukauksen kohti Savontien vilkkaasti liikennöityä siltaa ja siten tahallaan aiheuttanut vakavan vaaran useiden henkilöiden hengelle ja terveydelle sekä samalla ampumalla tahallaan vahingoittanut erinäistä Valtionrautateiden ja kaupungin omaisuutta, johon laukaukset olivat osuneet, 51) C 27-29.11.1989 Suolahdessa ottanut B:ltä vastaan 49 kohdassa mainittuja anastetuiksi tietämiään ampuma-aseita, pitänyt niitä luvattomasti hallussaan ja tällöin ampunut kaupungin asemakaava-alueella metsästyskiväärillä laukauksen lämpökeskuksen luota vilkkaasti liikennöidyn Savontien suuntaan ja toisen laukauksen kohti Sääksniementien risteystä, jossa oli tuolloin ollut ihmisiä, sekä pistoolilla Suolahden satamassa neljä laukausta suuntaan, jossa etäämpänä oli ollut asuinrakennuksia ja sairaala, sekä siten tahallaan aiheuttanut vakavan vaaran useiden henkilöiden hengelle ja terveydelle ja samalla ampumalla tahallaan vahingoittanut erinäistä Valtionrautateiden ja kaupungin omaisuutta, johon laukaukset olivat osuneet, ja 52) A, B ja C 28.11.1989 Suolahdessa yhdessä anastaakseen ampuma-aseita ja myydäkseen niitä edelleen murtautuneet 35 ja 49 kohdassa mainitun nimismiespiirin tiloihin ja saaneet sieltä anastetuksi 5-8 kelloa, avaimenperiä, kahdet silmälasit, kaksi lompakkoa, puukon ja 20 markkaa. Sen vuoksi ja koska B, C ja D olivat rikoksensa tehdessään olleet viisitoista mutta eivät kahdeksaatoista vuotta täyttäneitä ja kun varastamisen kohteena oli 15 kohdassa ollut erittäin arvokas omaisuus sekä 49 ja 52 kohdassa aseet ja näissä kohdissa mainittuja varastamisia oli siten, huomioon ottaen myös niihin johtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä törkeinä, kihlakunnanoikeus on, samalla kun se on tuominnut A:n, B:n, C:n ja D:n eräistä muista rikoksista sakkorangaistuksiin, rikoslain 21 luvun 12 §:n, 28 luvun 1 §:n, 2 §:n 1 momentin ja 3 §:n 1 momentin, 32 luvun 1 §:n, 35 luvun 3 §:n, 38 luvun 6 a §:n 2 ja 3 momentin ja 8 §:n, 3 luvun 2 §:n, 4 luvun 1 §:n sekä 7 luvun 1 ja 2 §:n, ampumaaseista ja ampumatarpeista annetun lain 5 §:n ynnä tieliikennelain 102 §:n nojalla tuominnut A:n 52 kohdan osalta törkeästä varkaudesta 7 kuukaudeksi vankeuteen eli, kun tämä ja muut A:lle jutussa tuomitut vankeusrangaistukset eli vangin karkaamisesta tuomittu 1 kuukauden, yksin teoin tehdyistä moottoriajoneuvon luvattoman käyttöönottamisen yrityksestä ja näpistyksestä tuomittu 2 kuukauden, moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönottamisesta tuomittu 3 kuukauden, varkauden yrityksestä tuomittu 1 kuukauden, kahdesta varkaudesta kummastakin tuomittu 2 kuukauden, jatketusta rikoksesta, joka käsittää varkauksia ja oikeudettomia kirjeiden hävittämisiä, tuomittu 4 kuukauden ja varkaudesta tuomittu 4 kuukauden vankeusrangaistus yhdistettiin, vankeuteen 1 vuodeksi 1 kuukaudeksi, B:n nuorena henkilönä 8 ja 16 kohdan osalta kahdesta jatketusta varkaudesta kummastakin 1 kuukaudeksi, 17 kohdan osalta varkaudesta 2 kuukaudeksi, 18, 19 ja 33 kohdassa kerrotuista kolmesta varkaudesta kustakin 1 kuukaudeksi, 26 ja 39 kohdassa mainituista kahdesta varkaudesta kummastakin 15 päiväksi, 49 kohdan osalta törkeästä varkaudesta 8 kuukaudeksi, 50 kohdassa selostetuista yksin teoin tehdyistä ampuma-aserikoksesta, vaaran aiheuttamisesta ja kahdesta vahingonteosta 15 päiväksi sekä 52 kohdan osalta törkeästä varkaudesta 6 kuukaudeksi vankeuteen eli, kun vankeusrangaistukset yhdistettiin, vankeuteen 1 vuodeksi, C:n nuorena henkilönä 7, 13, 39 ja 47 kohdan osalta neljästä varkaudesta kustakin 15 päiväksi, 15 kohdan osalta törkeästä varkaudesta 6 kuukaudeksi, 21 kohdan osalta varkauden yrityksestä 1 kuukaudeksi, 27 kohdassa kerrotuista yksin teoin tehdyistä moottoriajoneuvon luvattoman käyttöönottamisen yrityksestä ja näpistyksestä 1 kuukaudeksi 15 päiväksi, 28 kohdassa selostetuista yksin teoin tehdyistä moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönottamisesta ja ajokortitta ajosta 2 kuukaudeksi, 29 kohdan osalta varkauden yrityksestä 15 päiväksi, 30 ja 32 kohdan osalta kahdesta varkaudesta kummastakin 1 kuukaudeksi, 34 kohdassa kerrotusta jatketusta rikoksesta, joka käsittää varkauksia ja oikeudettomia kirjeiden hävittämisiä, 3 kuukaudeksi, 35 kohdan osalta varkaudesta 3 kuukaudeksi, 40, 44 ja 45 kohdassa mainituista kolmesta moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönottamisesta kustakin 20 päiväksi, 41 kohdan osalta moottoriajoneuvon luvattoman käyttöönottamisen yrityksestä 15 päiväksi, 51 kohdassa selostetuista yksin teoin tehdyistä varastetun tavaran kätkemisestä, ampuma-aserikoksesta, vaaran aiheuttamisesta ja kahdesta vahingonteosta 20 päiväksi sekä 52 kohdan osalta törkeästä varkaudesta 6 kuukaudeksi vankeuteen eli, kun vankeusrangaistukset yhdistettiin, vankeuteen 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi ja D:n 22 kohdan osalta nuorena henkilönä varkaudesta 3 kuukaudeksi vankeuteen. A:lle, B:lle ja C:lle tuomituista yhdistetyistä rangaistuksista, heidän oltuaan rikostensa tutkinnan vuoksi vapautensa menettäneinä, A:n 1-28.12.1989, B:n 29.11-28.12.1989 ja C:n 18.9, 7.11 sekä 29.11-28.12.1989, on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty, A:n osalta 28 ja B:n kohdalta 30 päivää sekä C:n osalta 1 kuukausi 2 päivää. Sen ohessa kihlakunnanoikeus on velvoittanut A:n, B:n, C:n ja D:n suorittamaan eräitä korvauksia. Muutoksenhaku Vaasan hovioikeudessa Virallinen syyttäjä ja D hakivat valittamalla muutosta hovioikeudessa ja vaativat muun ohella, syyttäjä kihlakunnanoikeuden 29.12.1989 julistamalla päätöksellä A:lle, B:lle ja C:lle tuomittujen rangaistusten korottamista ja D kihlakunnanoikeuden 14.11.1989 julistamalla päätöksellä tuomitun rangaistuksen alentamista sekä sen ja kihlakunnanoikeuden 29.12.1989 julistamalla päätöksellä tuomitun vankeusrangaistuksen määräämistä ehdollisiksi. Vaasan hovioikeuden päätös 5.10.1990 Hovioikeus, joka on ottanut kihlakunnanoikeuden 14.
- ja 29.12.1989 ratkaisemat jutut yhdessä käsiteltävikseen, on A:ta, B:tä ja C:tä koskevilta osilta lausunut, ettei kihlakunnanoikeuden 29.12.1989 julistaman päätöksen 52 kohdassa A:n, B:n ja C:n syyksi luettua varastamista ollut pidettävä törkeänä varkautena vaan varkautena. Sen vuoksi hovioikeus on, kihlakunnanoikeuden päätöstä virallisen syyttäjän valituksesta vastaajien eduksi muuttaen, rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n, B:n ja C:n heidän syykseen sanotun kohdan osalta luetun rikoksen ja siitä tuomitun rangaistuksen asemesta, A:n varkaudesta 3 kuukaudeksi sekä B:n ja C:n kummankin varkaudesta nuorena henkilönä 2 kuukaudeksi vankeuteen. Sanotut rangaistukset sekä edellä selostetut A:lle, B:lle ja C:lle jutussa tuomitut kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan jääneet vankeusrangaistukset on yhdistetty A:n osalta 10 kuukaudeksi, B:n kohdalta 11 kuukaudeksi ja C:n osalta 1 vuodeksi 20 päiväksi vankeutta. Yhdistetyistä rangaistuksista on kihlakunnanoikeuden toteamien vapaudenmenetysten johdosta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla kunkin kohdalla tehty kihlakunnanoikeuden määräämä vähennys. D:n osalta hovioikeus on siten muuttanut kihlakunnanoikeuden 29.12.1989 julistamaa päätöstä, että D:lle 22 kohdan osalta nuorena henkilönä tehdystä varkaudesta tuomittu rangaistus on alennettu 2 kuukaudeksi vankeutta. Sanottu rangaistus ja D:lle jutussa nuorena henkilönä yksin teoin tehdyistä väkisinmakaamisesta ja lapseen kohdistuneesta haureudesta tuomittu kihlakunnanoikeuden 14.11.1989 julistaman päätöksen varaan jäänyt 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus on yhdistetty 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi 20 päiväksi vankeutta, josta on kihlakunnanoikeuden toteaman vapaudenmenetyksen johdosta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty kihlakunnanoikeuden vähentämät 2 päivää. Harkitessaan tuomitsemiensa rangaistusten ehdollisuutta hovioikeus on todennut, että ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se on 1.1.1990 voimaan tulleessa laissa, alle kahdeksantoistavuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Painavat syyt eivät vaatineet B:n ja C:n tuomitsemista ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Sen vuoksi hovioikeus on, kihlakunnanoikeuden päätöstä virallisen syyttäjän muutoksenhakemuksesta tältä osin muuttaen, määrännyt, että B:lle ja C:lle tuomitut yhdistetyt vankeusrangaistukset olivat ehdollisia 5.10.1990 alkanein ja 30.6.1992 päättyvin koetusajoin. Ehdolliset rangaistukset voitiin määrätä pantaviksi täytäntöön, jos B tai C tekivät koetusaikana rikoksen, josta heidät tuomittiin vankeusrangaistukseen. D oli alle 18-vuotiaana kahdesti tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Viimeksi hänet oli tuomittu ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella ehdottomaan oheissakkoon. Kun D ei ollut piitannut aikaisemmin tuomituista rangaistuksista, vaan osoittanut uusilla teoilla, että hän aikoi jatkaa rikollista toimintaansa, painavat syyt vaativat, että hänelle nyt uusista alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista tuomittu yhdistetty vankeusrangaistus määrättiin ehdottomaksi. Muilta osin hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätökset voimaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 26.2.
- Korkein oikeus on 5.3.1991 antamallaan välipäätöksellä määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä D:lle tuomitun vankeusrangaistuksen osalta saanut toistaiseksi panna täytäntöön tai, mikäli täytäntöönpano oli jo alkanut, ettei sitä ollut jatkettava. Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A, B ja C tuomitaan kihlakunnanoikeuden 29.12.1989 julistaman päätöksen 52 kohdassa heidän syykseen lukeman menettelyn osalta rangaistukseen törkeästä varkaudesta ja että kihlakunnanoikeuden heille tältä osin määräämiä rangaistuksia korotetaan. Lisäksi syyttäjä on vaatinut yhdistetyn vankeusrangaistuksen määräämistä B:n ja C:n osalta ehdottomaksi. D on pyytänyt, että hänelle nuorena henkilönä yksin teoin tehdyistä väkisinmakaamisesta ja lapseen kohdistuneesta haureudesta tuomittua rangaistusta alennetaan ja että yhdistetty vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi. A ja B yhteisesti sekä C ovat vastanneet virallisen syyttäjän valitukseen. Virallinen syyttäjä on vastannut D:n muutoksenhakemukseen. Asianomistajat E, Äänekosken kaupunki ja Äänekosken Voimistelu- ja Urheiluseura Huima r.y. eivät ole käyttäneet niille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.5.1992 Perustelut Kihlakunnanoikeuden 29.12.1989 julistaman päätöksen 52 kohdassa A:n, B:n ja C:n syyksi luetun törkeän varkauden tekoaikana voimassa olleen rikoslain 28 luvun 2 §:n mukaan varastamisen katsominen törkeäksi varkaudeksi riippui siitä, oliko varastamista huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Kihlakunnanoikeuden teonkuvauksesta ilmenee muun muassa, että kysymyksessä olevaan rikokseen ryhdyttiin ampuma-aseiden anastamisen ja niiden edelleen myymisen tarkoituksessa ja että anastusrikos suoritettiin poliisiaseman sisätiloihin murtautuen. Lain edellyttämää varastamisen törkeysasteen kokonaisharkintaa suorittaessaan kihlakunnanoikeus on erityisesti sen vuoksi, että rikokseen ryhdyttiin ampuma-aseiden anastamisen tarkoituksessa, päätynyt siihen, että kysymyksessä oli törkeä varkaus siitäkin huolimatta, ettei ampuma-aseiden anastaminen sillä kertaa onnistunut asehuoneen oven ollessa, toisin kuin kihlakunnanoikeuden päätöksen 49 kohdassa mainitussa tilaisuudessa, lukittuna. A, B ja C ovat tyytyneet kihlakunnanoikeuden päätökseen. Virallinen syyttäjä on hovioikeudessa tältä osin vaatinut vain vastaajille tuomittujen rangaistusten korottamista. Kihlakunnanoikeuden päätös, jolla A, B ja C on tuomittu rangaistukseen törkeästä varkaudesta, ei edellä olevan mukaisesti perustu sellaiseen väärään lain soveltamiseen, että ratkaisu vastaajien tyytymisestä huolimatta olisi heidän oikeusturvansa vuoksi oikaistava virallisen syyttäjän vastaajien vahingoksi tekemän muutoksenhaun johdosta. Hovioikeuden ei niin ollen olisi tullut kihlakunnanoikeuden A:n, B:n ja C:n syyksi 52 kohdassa lukeman törkeän varkauden asemesta tuomita heitä rangaistukseen varkaudesta eikä alentaa kihlakunnanoikeuden määräämiä rangaistuksia. Toisaalta ei ole aihetta korottaa kihlakunnanoikeuden määräämiä rangaistuksia virallisen syyttäjän muutoksenhakemuksen johdosta. B ja C ovat tyytyneet kihlakunnanoikeuden 29.12.1989 julistamaan päätökseen myös siltä osalta kuin heille tuomitut yhdistetyt vankeusrangaistukset on määrätty ehdottomiksi. Sen vuoksi hovioikeuden ei olisi tullut virallisen syyttäjän vastaajien vahingoksi tekemän muutoksenhakemuksen johdosta myöskään muuttaa sanottuja rangaistuksia ehdollisiksi, vaikka ehdollisesta rangaistuksesta annettua lakia on kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamisen jälkeen voimaan tulleella lailla lievennetty hovioikeuden päätöksessä mainitulla tavalla. Harkitessaan D:lle jutussa tuomitun yhdistetyn rangaistuksen ehdollisuutta Korkein oikeus toteaa, että D on aikaisemmin kahdesti tuomittu rangaistukseen alle 18-vuotiaana tekemistään rikoksista. Kysymyksessä ovat olleet etupäässä moottoriajoneuvon luvattomat käyttöönottamiset ja liikennerikkomukset, joita ei voida pitää erityisen vakavina rikoksina ja joista D:lle on tuomittu lyhyehköt ehdolliset vankeusrangaistukset sekä jälkimmäisellä kerralla hovioikeuden mainitsema ehdoton oheissakko. Noiden rangaistusten koetusajat ovat päättyneet jo ennen tässä jutussa D:n syyksi luettujen rikosten tekemistä. Asiakirjoista ilmenee, että D on 9.10.1990 valmistunut Äänekosken Ammattioppilaitoksen rakennustekniikan peruslinjalta talonrakentajaksi ja että hän on 6.8.1990 lukien ollut vakinaisessa työsuhteessa. Korkein oikeus katsoo sen vuoksi, ettei D:n kohdalla ole ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:n 2 momentissa edellytettyjä painavia syitä hänelle tuomitun yhdistetyn vankeusrangaistuksen määräämiseksi ehdottomaksi. Ehdollinen rangaistus yksinään on kuitenkin tässä tapauksessa riittämätön seuraamus. Päätöslauselma Hovioikeuden lausunto, jonka mukaan A, B ja C on tuomittu kihlakunnanoikeuden 29.12.1989 julistaman päätöksen 52 kohdan osalta kihlakunnanoikeuden heidän syykseen lukeman törkeän varkauden ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta, A varkaudesta 3 kuukaudeksi sekä B ja C kumpikin varkaudesta nuorena henkilönä 2 kuukaudeksi vankeuteen poistetaan ja asia jätetään tältä sekä A:lle, B:lle ja C:lle jutussa tuomittujen rangaistusten yhdistämistä koskevalta osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Lisäksi poistetaan hovioikeuden lausunto B:lle ja C:lle tuomitun yhdistetyn rangaistuksen ehdollisuudesta. Mainittujen vastaajien on siten suoritettava, A:n 1 vuoden 1 kuukauden, B:n 1 vuoden ja C:n 1 vuoden 2 kuukauden ehdoton yhdistetty vankeusrangaistus, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla kunkin kohdalla tehtävä kihlakunnanoikeuden määräämä vähennys. D:n osalta hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että hänelle jutussa tuomittu 1 vuoden 6 kuukauden 20 päivän yhdistetty vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi koetusajaksi, joka alkaa Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä ja päättyy 31.12.
- Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos D koetusaikana tekee rikoksen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen. Ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella D tuomitaan 60:een 30 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.800 markkaa. Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Hovioikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskeva määräys kumotaan. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Nuorempi oikeussihteeri Landsdorff esitti D:n osalta Korkeimman oikeuden päätöslauselman mukaisen mietinnön ja lausui muilta osin seuraavaa: A, B ja C ovat tyytyneet kihlakunnanoikeuden heille törkeästä varkaudesta tuomitsemiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Oikeuskäytännössämme tavanomaisoikeudellisesti noudatetun reformatio in peius -oikeusohjeen mukaan muutoksenhakutuomioistuin ei voi muutoksenhakijan valituksesta muuttaa alemman oikeuden ratkaisua hänen vahingokseen. Virallisen syyttäjän asemaa ei kuitenkaan tässä suhteessa voida rinnastaa esimerkiksi rikosasian vastaajan asemaan. Syyttäjän tehtävänä on myös valvoa rikosasian lainkäytön asianmukaisuutta ja rikosjutun vastaajan oikeussuojan toteutumista oikeudenkäynnissä. Siten muutokset, jotka muutoksehakutuomioistuin tässä tarkoituksessa tekee alemman oikeuden päätökseen, eivät koidu virallisen syyttäjän tai valtion vahingoksi riippumatta siitä kenen muutoksenhakemuksen johdosta sanotut muutokset tehdään. Kihlakunnanoikeus on, soveltaen A:lle, B:lle ja C:lle syyksi luetun teon tekoaikana voimassa ollutta rikoslain 28 luvun 2 §:ää todennut, että anastamisen kohteena olivat ampuma-aseet ja että anastamista, rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen, oli pidettävä törkeänä. Vastaajien kertomuksista ilmenee, että ampuma-aseiden anastamisaikeista luovuttiin, kun lukitun asehuoneen avainta ei löytynyt. Lopulta anastuksen kohteeksi jäi ainoastaan vähempiarvoinen omaisuus. Anastamista ei näin ollen rikoksesta ilmenevät seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen selvästikään voida pitää törkeänä. Näillä perusteilla hovioikeus on voinut myös virallisen syyttäjän A:n, B:n ja C:n vahingoksi tekemästä valituksesta tuomita heidät kihlakunnanoikeuden heidän syykseen lukeman törkeän varkauden asemesta varkaudesta kihlakunnanoikeuden heille määräämiä rangaistuksia alempiin rangaistuksiin. Samasta syystä hovioikeus on voinut soveltaa 1.1.1990 voimaan tulleella lailla muutettua ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:n 2 momenttia ja määrätä B:lle ja C:lle tuomitut yhdistetyt vankeusrangaistukset ehdollisiksi. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, ettei A:ta, B:tä ja C:tä koskevalta osalta ole syytä hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen. Oikeusneuvos Nikkarinen: A:n, B:n ja C:n syyksi 52 kohdassa luetun törkeän varkauden osalta päädyn samoilla perusteluilla kuin enemmistö ja lisäksi sen vuoksi, että sovelletun rikoslain 28 luvun 2 § on ollut muuttamattomana voimassa hovioikeuden päätöstä annettaessa, Korkeimman oikeuden päätöslauselmasta ilmenevään lopputulokseen sekä rangaistusten että A:lle, B:lle ja C:lle jutussa tuomittujen rangaistusten yhdistämistä koskevalta osalta. Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain muuttamisesta 17.11.1989 annetulla 1.1.1990 voimaan tulleella lailla on sanotun lain 1 §:n 2 momenttia muutettu siten, että alle kahdeksantoistavuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Kun juttu virallisen syyttäjän valituksesta on ollut myös B:lle ja C:lle, jotka heidän syykseen luetut rikokset tehdessään eivät olleet täyttäneet kahdeksaatoista vuotta, tuomittavaa rangaistusseuraamusta koskevalta osalta vireillä hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös on annettu sanotun lainmuutoksen voimaantulon jälkeen katson, että hovioikeuden on tullut harkita B:lle ja C:lle tuomittujen yhdistettyjen rangaistusten ehdollisuutta päätöstä annettaessa voimassa olleen lain mukaan. Samoin kuin hovioikeus päädyn katsomaan, etteivät painavat syyt vaadi B:n ja C:n tuomitsemista ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Sen vuoksi määrään B:n 1 vuoden ja C:n 1 vuoden 2 kuukauden yhdistetyt vankeusrangaistukset hovioikeuden päätöksessä määrätyin tavoin ehdollisiksi 5.10.1990 alkanein ja 30.6.1992 päättyvin koetusajoin. Harkitsessani D:lle jutussa tuomitun yhdistetyn rangaistuksen ehdollisuutta otan huomioon enemmistön tavoin D:n aikaisempaa rikollisuutta koskevat tosiasiat ja hänen henkilöönsä liittyvät nyt kysymyksessä olevien rikosten tekemisen jälkeen ilmaantuneet seikat. Katson kuitenkin, että pelkästään niiden perusteella kysymystä ei voida ratkaista vaan sanottuja tosiasioita ja seikkoja vastaan on punnittava hänen syykseen nyt luettujen rikosten vakavuutta ja seuraamuksia sekä yhteiskunnallista merkitystä. D on yhdessä kahden häntä nuoremman pojan kanssa hänen syykseen luetuin tavoin väkisinmaannut juopumuksensa vuoksi avuttomassa tilassa olleen itseään puolustamaan kykenemättömän 15-vuotiaan asianomistajan huvipaikalla olosuhteissa, jotka ovat olleet omiaan loukkaamaan asianomistajan ihmisarvoa ja saattamaan hänet häpeälliseen asemaan. Nuoruudestaan huolimatta D:n on täytynyt käsittää tekonsa merkitys ja seuraamukset. Asianomistaja on väkisinmakaamisen johdosta tullut raskaaksi ja hänelle on jouduttu suorittamaan raskauden keskeytys, josta hänelle on aiheutunut myös henkistä kärsimystä. Näissä olosuhteissa D:n tekoa on pidettävä seuraamuksiltaan ja yleisen turvallisuuden takaamisen kannalta yhteiskunnalliselta merkitykseltään siinä määrin vakavana, että rangaistusjärjestelmän uskottavuuden ylläpitäminen vaatii suhtautumaan siihen ankarammin kuin tuomitsemalla yleisesti vain varotukseksi mielletty ehdollinen rangaistus. Siihen liitettävää oheissakkoakaan en voi pitää riittävänä rangaistuksena. Näillä perusteilla päädyn katsomaan kuten hovioikeuskin, että painavat syyt Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluissa mainituista D:n henkilöön liittyvistä teon jälkeen ilmaantuneista seikoista huolimatta vaativat D:lle, joka jo kahdesti aikaisemmin on tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen, tuomitun yhdistetyn vankeusrangaistuksen määräämistä ehdottomaksi. Sen vuoksi en muuta D:lle tuomittua rangaistusta koskevalta osalta hovioikeuden päätöstä. Oikeusneuvos Jalanko: D:lle tuomitun rangaistuksen ehdollisuuden osalta olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Nikkarinen. Muilta osin olen enemmistön kannalla. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko (eri mieltä), Nikkarinen (eri mieltä), Lindholm, Krook ja Raulos