1992 false KKO:1992:62 Koskiensuojelulaissa tarkoitetussa korvaustoimituksessa oli määrätty suoritettavaksi korvausta vesivoiman käytön estymisestä. Korkein oikeus katsoi, ettei tälle korvaukselle ollut maksettava korkoa. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus Kemijoki Oy on 23.1.1987 annetun koskiensuojelulain säännöksiin viitaten pyytänyt Lapin läänin maanmittauskonttorilta, nykyisin Rovaniemen kartasto- ja tietopalvelutoimisto, että se määräisi suoritettavaksi sanotussa laissa tarkoitetun Auttijoen vesistöä koskevan korvaustoimituksen. Hakemuksen johdosta vireille tullut korvaustoimitus nro 304894-6 on lopetettu 24.8.
- Toimituksen suorittanut kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (lunastuslaissa) tarkoitettu lunastustoimikunta on määrännyt valtion maksamaan Kemijoki Oy:lle Auttinkönkään tilan RN:o 291 omistajana korvaukseksi vesivoiman käytön estymisestä 310.600 markkaa 6 prosentin korkoineen koskiensuojelulain voimaantulosta 1.2.1987 alkaen. Vaatimukset maaoikeudessa Kemijoki Oy on katsonut, että kysymyksessä oli korvauksen maksun viivästyminen, sekä sen vuoksi vaatinut toimituksessa määrätylle korvaukselle maksettavaksi korkolain mukaista 16 prosentin viivästyskorkoa 1.2.1987 lukien. Lisäksi yhtiö on vaatinut valtion velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa 2.000 markalla. Vesi- ja ympäristöhallitus on vaatinut, että toimituksessa korvaukselle maksettavaksi määrätty korko poistetaan, koska koron määrääminen ei tässä tapauksessa perustunut lakiin. Pohjois-Suomen maaoikeuden päätös 20.3.1990 Maaoikeus, joka on kuullut toimituksen suorittaneen lunastustoimikunnan puheenjohtajana ollutta toimitusinsinööriä, on todennut, että koskiensuojelulain 4 §:n mukaan määrättiin kysymyksessä oleva, lain 2 §:ssä tarkoitettu korvaus siinä järjestyksessä kuin lunastuslaissa oli säädetty. Koskiensuojelulaissa ei ollut muuta lausuttu. Sen valmistelutöissä oli sanottu, että korvauksista määrättäisiin lunastuslaissa säädettyä menettelyä noudattaen. Sen vuoksi maaoikeus on katsonut, että muiden kuin koskiensuojelulain 2 §:ssä tarkoitettujen korvausten perusteiden osalta oli noudatettava lunastuslain säännöksiä, muun muassa sen 95 §:ssä olevaa määräystä koron suorittamisesta. Auttijoen rakentaminen ei kuitenkaan ollut ollut ajankohtainen ennen toimituksen suorittamista. Rakentamiskiellosta johtuvaa vahinkoa ei siten tosiasiallisesti ollut syntynyt. Sen vuoksi ja koskei myöskään vesialueen omistajalle aikaisemmin kuulunut mahdollisuus saada vesilain edellyttämässä järjestyksessä rakentaa voimalaitoksia Auttijokeen ollut siirtynyt lunastajalle ja kun määrätty korvaus vastasi täyttä korvausta lunastuspäätöksen ajankohtana, maaoikeus on katsonut, ettei ollut perustetta suorittaa lunastuskorvaukselle korkoa. Maaoikeus on poistanut korvaukselle maksettavaksi määrätyn koron. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Kemijoki Oy:lle on myönnetty valituslupa 2.11.
- Valituksessaan yhtiö on vaatinut, että vesivoiman käytön estymisestä maksettavalle korvaukselle on määrättävä korkoa 16 prosenttia koskiensuojelulain voimaantulosta 1.2.1987 lukien. Mikäli katsotaan, ettei korvaukselle voida maksaa korkolain mukaista korkoa, yhtiö on vaatinut, että korkoa määrätään maksettavaksi 6 prosentin mukaan 1.2.1987 lukien. Lisäksi yhtiö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan maaoikeudessa 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen maaoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien ja oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa oikeudessa. Vesi- ja ympäristöhallitus on antanut pyydetyn vastauksen vaatien valituksen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.5.1992 Perustelut Koskiensuojelulaissa ei ole säännöstä siitä, että laissa tarkoitetulle korvaukselle vesivoiman käytön estymisestä olisi maksettava korkoa, eikä lakia koskevassa hallituksen esityksessäkään (25/86) ole käsitelty korkokysymystä. Koskiensuojelulain nojalla ei tälle korvaukselle voida määrätä maksettavaksi korkoa. Koskiensuojelulain 4 §:n mukaan määrätään korvaus vesivoiman käytön estymisestä siinä järjestyksessä kuin lunastuslaissa on säädetty. Koskiensuojelulakiin perustuvassa korvaustoimituksessa ei sovelleta lunastuslakia sen aineellisoikeudellisten säännösten, vaan ainoastaan siinä säädetyn menettelyn osalta. Koska puheena olevan korvauksen maksaminen perustuu koskiensuojelulakiin, ei sille voida määrätä suoritettavaksi korkoa lunastuslain nojalla. Koskiensuojelulaissa tarkoitetun edunmenetyksen yhteydessä ei myöskään ole tapahtunut sellaista ennakkohaltuunottoa, mitä tarkoitetaan lunastuslain koronmaksua koskevassa 95 §:ssä ja mistä alkaen korkoa voitaisiin määrätä maksettavaksi. Toimituksen asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan ympäristöministeriö on lunastuslain 52 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen toimituksen lopettamisen jälkeen suorittanut puheena olevan korvauksen Kemijoki Oy:lle. Näin ollen ei korvaukselle voida määrätä maksettavaksi korkoa toimituksen lopettamisestakaan lukien. Tämä korvaus ei myöskään ole sellaista rahavelkaa, jolle valtion olisi korkolain nojalla maksettava korkoa. Tuomiolauselma Maaoikeuden päätöksen lopputulos jätetään pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Riihelä, Ketola, Tulenheimo-Takki ja Taipale