1992 false KKO:1992:63 Tekijänoikeuden koruun, jolla sen tekijä oli osallistunut suunnittelukilpailuun, ei katsottu yksin palkinnon perusteella siirtyneen kilpailun järjestäjälle. Kysymys myös tekijän nimen ilmoittamisesta korun myynnin yhteydessä (tekijän moraaliset oikeudet). TekijänoikeusL 3 § 1 mom TekijänoikeusL 27 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kimmo Virkkusen kanne Helsingin raastuvanoikeudessa Kimmo Virkkunen on Kalevala Koru Oy:lle 1.3.1989 tiedoksi annetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään kertonut, että hän oli osallistunut Kalevala Koru Oy:n Lahden taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksessa toimivan kultaseppäkoulun oppilaille julistamaan korukilpailuun, jonka tavoitteena oli ollut saada ideoita sarjatuotantoon soveltuvista kultaseppäalan laadukkaista nuorisokoruista sarjoissa A hopeakorut ja B pronssikorut. Kilpailuaika oli päättynyt 29.11.1982 ja palkintolautakunta oli kokouksessaan 14.2.1983 päättänyt palkita parhaana B-sarjan ehdotuksena Virkkusen "Töyri-korun" 2.000 markan määräisellä sarjan ensimmäisellä palkinnolla. Virkkunen oli sittemmin tehnyt Kalevala Koru Oy:n kanssa 2.8.1984 päivätyn, mallien käyttölupaa koskevan sopimuksen, jolla hän oli luovuttanut Kalevala Koru Oy:lle yksinoikeuden tuotteiden valmistuksessa ja myynnissä käyttää hyväkseen suunnittelemiaan malleja eli koru- ja käyttöesineitä, pienoisveistoksia ja mahdollisia muita tuotteita, mistä Kalevala Koru Oy sitoutui maksamaan royaltina kolme prosenttia mallien mukaisten sarjavalmistettujen tuotteiden liikevaihtoverottomasta tehtaan tukkuhinnasta. Sopimuksen 4 kohdan mukaan suunnittelijan mahdolliset tekijänoikeudet siirtyivät valmistajalle käyttöluvan osoittamassa laajuudessa. Irtisanomisajaksi oli molemminpuolisesti sovittu kolme kuukautta. Virkkunen oli sittemmin irtisanonut sopimuksen, joka sen johdosta oli lakannut viimeistään 17.1.
- Virkkunen on edelleen kertonut, että Kalevala Koru Oy oli vuodesta 1983 lähtien valmistanut Töyri-riipusta maksamatta siitä mitään tekijänoikeuslain ja puheena olevan sopimuksen mukaisia korvauksia. Lisäksi Kalevala Koru Oy oli Töyri-riipuksia myydessään laiminlyönyt Virkkusen nimen ilmoittamisen hyvän tavan edellyttämällä tavalla. Vielä Virkkunen on ilmoittanut, ettei hänelle sopimuksen irtisanomisen jälkeen ollut luovutettu Töyri-koruun ja Color Match -korusarjaan liittyviä ykköskappaleita ja niiden valmistukseen käytettäviä tarvikkeita. Näillä perusteilla Virkkunen on vaatinut tekijänoikeuslakiin ja sopimukseen perustuvana korvauksena Töyri-riipuksen valmistamisesta 1.784,22 markkaa vuodelta 1983, 5.079,01 markkaa vuodelta 1984, 6.119,92 markkaa vuodelta 1985, 7.117,29 markkaa vuodelta 1986, 7.534,85 markkaa vuodelta 1987, 9.208,01 markkaa vuodelta 1988 ja 10.000,00 markkaa vuodelta 1989 16 prosentin korkoineen 30.
- lukien kultakin vuodelta sekä Virkkusen nimen ilmoittamatta jättämisestä tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin vastaisesti Töyri-korun myynnin yhteydessä 1.200.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien. Edelleen Virkkunen on vaatinut sen vahvistamista, että Töyri-korun ja Color Match -koruihin liittyvät ykköskappaleet, muottikumit, keramiikkaosien ykköskappaleet ja muottikipsit sekä alihankintavalussa käytettävät muottikumit kuuluvat täydellä omistusoikeudella Virkkuselle sekä yhtiön velvoittamista heti palauttamaan niiden hallinta ja velvoittamista maksamaan korvauksena siitä, että mainitut esineet eivät olleet olleet elinkeinotoiminnassa Virkkusen käytettävissä, 30.000 markkaa kuukaudessa haasteen tiedoksiantopäivästä esineiden hallinnan palauttamispäivään. Vielä Virkkunen on vaatinut, että yhtiö tekijänoikeuslain 58 §:n nojalla velvoitetaan luovuttamaan Virkkuselle sopimuksen voimassaolon jälkeen ja siis tekijänoikeuslain vastaisesti valmistetut, varastossaan olevat Töyri-korut ja että niiden lunastushinnaksi vahvistetaan pronssikorun osalta 20 markkaa ja hopeakorun osalta 29,50 markkaa. Virkkunen on lisäksi vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. Kalevala Koru Oy:n vastine Kalevala Koru Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Perusteluina Kalevala Koru Oy on lausunut, että korusuunnittelukilpailu oli ollut Kalevala Koru Oy:n silloisen toimitusjohtajan ideoima. Hänellä oli ollut myös hallussaan kilpailutöiden lunastamista koskevat asiakirjat, jotka kuitenkin olivat kadonneet. Kalevala Koru Oy:n henkilökunnan mielestä oli selvää, että yhtiö kilpailuehtojen mukaan ja maksamalla palkinnon oli lunastanut tekijänoikeuden voittaneisiin kilpailutöihin. Näin ollen sopimus 2.8.1984 ei koskenut Töyri-riipusta, vaan muita Virkkusen suunnittelemia malleja, joihin kuului Töyripöytäkoriste. Tästä oli Kalevala Koru Oy:n mielestä osoituksena 23.3.1988 päivätty muistio Virkkusen ja Kalevala Koru Oy:n suunnitteluyhteistyöstä. Tekijän nimen ilmoittamisen osalta Kalevala Koru Oy on viitannut siihen, että Virkkusen nimi oli tuotu esiin sekä lehtiartikkeleissa että myyntiesitteissä, ja siihen, ettei 2.8.1984 tehdyssä sopimuksessakaan ollut edellytetty suunnittelijan nimen ilmoittamista muissa yhteyksissä kuin lehtimainonnassa. Vielä Kalevala Koru Oy on huomauttanut, että alkuperäisen mukaisena tehtyä Töyri-riipusta oli myyty erittäin vähän ja että koru oli alkanut menestyä myynnissä vasta sen jälkeen, kun eräs yhtiön palveluksessa ollut suunnittelija oli muotoillut uudelleen linnun metalliosan, korjannut sen kiinnitystä ja keksinyt ryhtyä valmistamaan lintua saven osalta eri väreissä. Korvausvaatimusten määrien osalta Kalevala Koru Oy on viitannut siihen, että Virkkuselle oli vuosien 1984 ja 1989 välisenä aikana maksettu sopimuksen mukaisia royaltimaksuja yhteensä 3.365,50 markkaa. Mikäli Virkkusella olisi ollut oikeus royaltiin Töyri-riipuksen osalta, korvauksen määrä vuosilta 1983-1988 olisi ollut 36.843,30 markkaa. Korujen valmistuskustannukset olivat pronssisen riipuksen osalta 24,27 markkaa ja hopeisen osalta 45,70 markkaa. Helsingin raastuvanoikeuden päätös 21.9.1989 Kimmo Virkkunen oli osallistunut Kalevala Koru Oy:n Lahden kultaseppäkoulun oppilaille julistettuun korukilpailuun, jonka tavoitteena oli ollut saada ideoita sarjatuotantoon soveltuvista kultaseppäalan laadukkaista nuorisokoruista sarjoissa A hopeakorut ja B pronssikorut. Kilpailuaika oli päättynyt 29.11.1982 ja palkintolautakunta oli 16.2.1983 päivätyn kokouspöytäkirjan mukaan päättänyt palkita parhaana B-sarjan ehdotuksena Virkkusen "Töyrikorun" 2.000 markan määräisellä sarjan ensimmäisellä palkinnolla. Mainittuna päivänä päivätyn kokouspöytäkirjan mukaan Kalevala Koru Oy oli päättänyt lunastaa B-sarjan ensimmäisen palkinnon saaneen ehdotuksen "prototyyppinä malliksi". Virkkunen oli sittemmin tehnyt Kalevala Koru Oy:n kanssa 2.8.1984 päivätyn, mallien käyttölupaa koskevan sopimuksen, jolla Virkkunen oli luovuttanut Kalevala Koru Oy:lle yksinoikeuden tuotteiden valmistuksessa ja myynnissä käyttää hyväkseen "seuraavia suunnittelemiaan malleja" eli koru- ja käyttöesineitä, pienoisveistoksia ja mahdollisia muita tuotteita, mistä Kalevala Koru Oy oli sitoutunut maksamaan royaltina kolme prosenttia mallien mukaisten sarjavalmistettujen tuotteiden liikevaihtoverottomasta tehtaan tukkuhinnasta. Sopimuksen 4 kohdan mukaan suunnittelijan mahdolliset tekijänoikeudet siirtyivät valmistajalle käyttöluvan osoittamassa laajuudessa. Irtisanomisajaksi oli molemminpuolisesti sovittu kolme kuukautta. Mitä ensiksi tuli kysymykseen siitä, oliko asianosaisten välillä 2.8.1984 tehty mallien käyttölupaa koskeva sopimus koskenut riidanalaista Töyri-riipusta, raastuvanoikeus on katsonut 23.3.1988 pidetystä Virkkusen ja Kalevala Koru Oy:n välistä suunnitteluyhteistyötä koskevasta muistiosta, jossa Virkkunen oli ehdottanut riipuksen 3001 (Töyri) ottamista mukaan 2.8.1984 tehdyn royaltisopimuksen piiriin, mutta mihin ehdotukseen Kalevala Koru Oy ei ollut suostunut, käyvän ilmi, että näin ei ollut asianlaita. Kysymykseen, oliko Kalevala Koru Oy, järjestäessään syksyllä 1982 kultaseppäkoulun oppilaille, jollainen Kimmo Virkkunen tuohon aikaan oli ollut, korukilpailun ja lunastaessaan Virkkusen voittaneen B-sarjan ensimmäisen palkinnon saaneen ehdotuksen prototyyppinä malliksi, saanut tai hankkinut myös tekijänoikeuden Töyri-riipuksiin, oli raastuvanoikeuden käsityksen mukaan, huomioon ottaen erityisesti todistajien Braggen, Lindströmin, Weckströmin ja Waseniuksen todistajanlausunnot, vastattava myönteisesti. Näin ollen ja kun jutussa esitetyssä tekijänoikeusneuvoston lausunnossa, jossa riidanalaista Töyri-riipusta sinänsä oli pidetty tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena, ei ollut otettu kantaa pääkysymykseen eli tekijänoikeuden siirtymiseen ja kun toisaalta oli näytetty, että korukilpailun voittanutta Virkkusen Töyri-riipusta oli toisen suunnittelijan toimesta paranneltu ja jopa muuteltu Virkkusen siihen reagoimatta, raastuvanoikeus siihenkin nähden, ettei Virkkunen vuosien 1983-1988 välisenä aikana, jolloin Töyri-riipuksen valmistus ja myynti Kalevala Koru Oy:n toimesta oli ollut täydessä käynnissä, ollut esittänyt sen suhteen tekijänoikeudellisia tai muitakaan vaatimuksia ennen 23.3.1988, on todennut, että tekijänoikeus Töyri-riipukseen oli siirtynyt Kalevala Koru Oy:lle syksyllä 1982 pidetyn korukilpailun seurauksena. Sen vuoksi raastuvanoikeus on, samalla kun Virkkunen yhtiön kanteesta on velvoitettu myöntämisensä perusteella maksamaan Kalevala Koru Oy:lle sen laskusaatava 10.502,52 markkaa 16 prosentin korkoineen sitä vastaan, että Kalevala Koru Oy luovuttaa Virkkuselle Color Match -korusarjan muotit, hylännyt Virkkusen kanteen kokonaan. Virkkunen on velvoitettu korvaamaan Kalevala Koru Oy:n oikeudenkäyntikulut 20.000 markalla 16 prosentin korkoineen 21.9.1989 lukien. Helsingin hovioikeuden tuomio 26.6.1991 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Virkkunen oli valittamalla saattanut jutun toistaen raastuvanoikeudessa esittämänsä vaatimukset sekä vaatien korvausta oikeudenkäyntikuluistaan myös hovioikeudessa, on todennut, että Virkkunen ei ollut näyttänyt, etteikö Kalevala Koru Oy olisi ilmoittanut hänen nimeään Töyri-korun myynnin yhteydessä sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Tällä ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi. Virkkunen on velvoitettu suorittamaan Kalevala Koru Oy:lle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 16.10.
- Virkkunen on valituksessaan uudistanut kanteensa ja vaatinut kulujensa korvaamista kaikkien oikeusasteiden osalta korkoineen. Kalevala Koru Oy on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluista. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.5.1992 Perustelut Virkkunen on suunnittelemallaan Töyri-riipuksella voittanut Kalevala Koru Oy:n järjestämän korusuunnittelukilpailun pronssikorujen ensimmäisen palkinnon 2.000 markkaa. Lisäksi palkintolautakunnan kokouksen pöytäkirjan mukaan ehdotus on päätetty ottaa tai lunastaa prototyyppinä malliksi. Koru on sellainen teos, johon Virkkusella sen luojana on tekijänoikeus. Korusuunnittelukilpailua koskeneessa kilpailukutsussa ei ollut mainittu, että tekijänoikeus kilpailuun osallistuvaan tai siinä palkittavaan tai lunastettavaan koruun siirtyisi kilpailun järjestäjälle. Siitä ei kilpailua julistettaessa ollut ilmoitettu osallistujille muullakaan tavalla. Tämän vuoksi Töyri-korun palkitseminen ja lunastaminen ei ole merkinnyt sitä, että tekijänoikeus siihen olisi siirtynyt Kalevala Koru Oy:lle. Yhtiö ei liioin ole näyttänyt, että olisi olemassa yleisesti noudatettu tapa, jonka mukaan tekijänoikeus kilpailussa palkittuun koruun siirtyisi osaksikaan kilpailun järjestäjälle. Tekijänoikeuden siirtyminen kokonaan tai osittain on siten kilpailun ratkaisun yhteydessä jäänyt eri sopimuksen varaan. Virkkunen on vuoden 1983 aikana tehnyt Kalevala Koru Oy:lle Töyri-riipuksesta mallikappaleen. Tältä osalta hänelle maksettu korvaus on koskenut suoritettua työtä. Kalevala Koru Oy ei sen ohella ole suorittanut Virkkuselle korvausta tekijänoikeuden siirtymisestä. Siirtymistä koskevaa kirjallista sopimusta ei ole esitetty. Kalevala Koru Oy ei ole muullakaan tavoin näyttänyt, että asianosaiset olisivat sopineet tekijänoikeudesta Töyririipukseen muutoin kuin seuraavassa kappaleessa kerrotaan. Virkkunen on vuodesta 1983 lähtien sallinut Kalevala Koru Oy:n valmistaa Töyri-korua ja edistänyt korun valmistusta tekemällä siihen tarpeellisia muutoksia. Käyttöoikeuden ehdoista ei tuossa vaiheessa ole keskusteltu. Virkkusen ja Kalevala Koru Oy:n välillä on 2.8.1984 solmittu mallien käyttölupaa koskeva sopimus. Sopimuksen mukaan Virkkunen luovutti Kalevala Koru Oy:lle yksinoikeuden tuotteiden valmistuksessa ja myynnissä käyttää hyväkseen Virkkusen suunnittelemia koru- ja käyttöesineiden malleja. Malleja voitiin muuttaa tai täydentää ainoastaan suunnittelijan suostumuksella. Royaltyna valmistajan tuli maksaa suunnittelijalle kolme prosenttia mallien mukaan sarjavalmistettujen tuotteiden liikevaihtoverottomasta tehtaan hinnasta. Töyri-riipusta tai muitakaan yksilöityjä malleja ei mainita sopimuksessa. Sitä niin ollen ei ole suljettu pois sopimuksen soveltamisalasta. Muuta Töyri-riipusta koskevaa sopimusta ei ole tehty. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asianosaisten kesken on Töyri-riipuksen osalta noudatettava 2.8.1984 solmittua sopimusta. Virkkusella on siten oikeus saada edellä mainittu royalty Töyri-korun valmistamisesta ja myymisestä. Virkkusen vaatimukset vuosilta 1983-1988 vastaavat Kalevala Koru Oy:n laskelmia sopimuksen mukaisista royalteista. Kalevala Koru Oy ei ole kiistänyt Virkkusen vaatimusta määrältään myöskään vuoden 1989 osalta. Virkkusen ja Kalevala Koru Oy:n välillä tehty sopimus on tammikuussa 1989 lakannut olemasta voimassa Virkkusen irtisanottua sen lokakuussa
- Sopimuksen mukaan valmistus tuli lopettaa heti sopimuksen lakatessa ja sopimuksen perusteella valmistettujen korujen myynti saattaa loppuun 12 kuukauden kuluessa sopimuksen lakkaamispäivästä. Kun Kalevala Koru Oy:llä ei siten ole oikeutta enää valmistaa ja myydä Virkkusen suunnittelemaa korua, yhtiö on tekijänoikeuslain 58 §:n mukaan velvollinen luovuttamaan Virkkuselle sen hallussa vielä olevat korut valmistuskustannuksia vastaavasta korvauksesta. Muun selvityksen puuttuessa vahvistetaan valmistamiskustannusten määräksi pronssiriipuksen osalta 24 markkaa 27 penniä ja hopeariipuksen osalta 45 markkaa 70 penniä. Koska mallien käyttölupaa koskeva sopimus ei irtisanomisen johdosta ole enää voimassa, Kalevala Koru Oy on velvollinen palauttamaan Virkkuselle tälle kuuluvat korujen mallikappaleet ja korujen valmistuksessa käytettävät esineet. Jutussa ei ole selvitetty, millaista vahinkoa olisi koitunut Virkkuselle siitä, että nuo esineet ovat olleet yhtiön hallussa. Mitä tulee Virkkusen nimen mainitsemiseen Töyri-korun yhteydessä, Korkein oikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin mukaan, kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Kalevala Koru Oy on maininnut Virkkusen Töyri-korun suunnittelijana kilpailun tuloksia julkistettaessa, alan liikkeisiin ja myymälöihin lähetetyissä myyntikansioissa ja esitteissä sekä muussakin yhtiön toimintaa ja tuotteita koskevassa tiedottamisessa ja mainonnassa. Virkkunen on katsonut, että lain säännöksen mukaan hänen nimensä olisi mainittava jokaisen yleisön saataviin saatetun kappaleen yhteydessä. Jutussa esitetty selvitys osoittaa, että korualalla taiteilijan nimen ilmoittamistapa vaihtelee. Hyvin tunnetun taiteilijan nimi liitetään yleensä jokaiseen koruun tai ainakin ilmoitetaan korun myyntipakkauksessa. Näin saatetaan joissakin liikkeissä tehdä kaikkien taiteilijoiden osalta. Toisaalta jutussa ei ole näytetty, että tämä olisi yksinomainen tai edes yleinen tapa. Asianosaisten 2.8.1984 tekemä sopimus ei edellytä nimen kappalekohtaista ilmoittamista. Näin ollen Virkkusella ei ole oikeutta vahingonkorvaukseen tältä osin mainitsemallaan perusteella. Kalevala Koru Oy häviää Korkeimmassa oikeudessa ja on velvollinen korvaamaan Virkkusen oikeudenkäyntikulut jutussa. Korvauksen kohtuullista määrää harkittaessa Korkein oikeus ottaa huomioon, että Virkkusen kannetta ei hyväksytä kaikilta osin ja että Kalevala Koru Oy on raastuvanoikeudessa voittanut oman kanteensa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Virkkunen vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Kalevala Koru Oy:lle maksettavaksi tuomittuja korvauksia oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeuden osalta 20.000 markkaa ja hovioikeuden osalta 1.000 markkaa korkoineen. Kalevala Koru Oy velvoitetaan suorittamaan Virkkuselle mallien käyttöä koskevaan sopimukseen perustuvana korvauksena Töyri-riipuksesta 1.784,22 markkaa vuodelta 1983, 5.079,01 markkaa vuodelta 1984, 6.119,92 markkaa vuodelta 1985, 7.117,29 markkaa vuodelta 1986, 7.534,85 markkaa vuodelta 1987, 9.208,01 markkaa vuodelta 1988 sekä 10.000 mk vuodelta 1989 eli yhteensä 46.843,30 markkaa, kaikki edellä mainitut määrät 16 prosentin korkoineen kunkin vuoden kesäkuun 30 päivästä lukien. Kalevala Koru Oy velvoitetaan palauttamaan Virkkuselle Töyri- ja Color Match -korujen ykköskappaleet ja muottikumit, keramiikkaosien ykköskappaleet ja muottikipsit sekä alihankintavalussa käytettävät muottikumit sekä luovuttamaan hänelle varastossa olevat Töyri-korut valmistuskustannuksia vastaavasta hinnasta, joksi pronssikorun osalta vahvistetaan 24,27 markkaa ja hopeakorun osalta 45,70 markkaa. Kalevala Koru Oy velvoitetaan suorittamaan Virkkuselle korvaukseksi hänellä jutussa olleista kuluista 10.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Portin, Riihelä, Tulenheimo-Takki ja Raulos