§:n, 230 §:n 3 ja 6 momentin sekä 231 §:n ja rikoslain 21 luvun 9 ja 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä merilain säännösten rikkomisesta, kuudesta kuolemantuottamuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 60:een 122 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 7.320 markkaa, sekä B:
§:n ja 231 §:n sekä rikoslain 21 luvun 9 ja 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla yksin teoin tehdyistä merilain säännösten rikkomisesta, kuudesta kuolemantuottamuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 60:een 72 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 4.320 markkaa. Turun hovioikeuden päätös 10.9.1990 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muiden muassa A ja B olivat saattaneet jutun vaatien syytteen hylkäämistä, on nyt kysymyksessä olevilta kohdin lausunut seuraavaa. Tosiseikasto Karelian lastaus oli tapahtunut raastuvanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla. Sääkannelle oli lastattu 15 konttia, joista oli muodostettu lohkoja siten, että kolme konttia oli vierekkäin laivan pituussuunnassa, näiden takana oli muutaman metrin väli ja sen jälkeen oli viisi konttia vierekkäin pituussuunnassa, kansirakenteiden ja savupiippujen väliin oli muodostettu lohko, jossa oli yhteensä kuusi konttia, kolme vierekkäin ja kaksi peräkkäin. Niiden takana oli yksi kontti poikittain. Aluksen kannessa ei ollut erityisiä konttien kiinnityspisteitä, joihin kontit voidaan kiinnittää lukoilla. Kontit oli kiinnitetty kanteen koukuilla niin sanottuihin elefantinjalkakiinnityspisteisiin, joihin kiinnitys on tehtävä elefantinjalkakiinnikkeillä. Konttien alle oli sijoitettu lautoja. Kontit oli kiinnitetty kummastakin päästä, mutta koska kontit sijoitettiin epäsymmetrisesti, kiinnityspisteitä oli vähemmän käytettävissä ja ne eivät sijainneet kiinnittämistä ajatellen parhaissa mahdollisissa paikoissa. Kuuden kontin lohkoon sijoitetut kontit oli kiinnitetty vain toisesta päästään muttei lohkon keskeltä. Pääkannella peräosaan oli sijoitettu neljä tiilillä lastattua lauttavaunua siten, että kummallekin puolelle oli jäänyt vapaata tilaa. Alaruumaan lastattuja lauttavaunuja oli sijoitettu osaksi siten, että niiden viereen oli jäänyt vapaata tilaa. Lauttavaunut oli kiinnitetty vain toisesta päästään taikka toisiinsa. Lauttavaunuille sijoitettu lasti oli kiinnitetty vaunuihin ylivedetyillä kettingeillä tai ylivedetyllä remmillä. B oli valvonut lastauksen ja lastin kiinnittämisen ja A oli aluksen päällikkönä hyväksynyt sen. Karelia oli raastuvanoikeuden selostamalla tavalla Gotlannin ja Gotska Sandön välisellä merialueella joutunut ennusteita vastanneissa sääolosuhteissa kovaan merenkäyntiin. Tuolloin lasti oli alkanut siirtyä, minkä seurauksena alus oli kallistunut. Kallistuma yhdessä voimakkaan merenkäynnin kanssa oli aiheuttanut, että yhä enemmän lastia oli siirtynyt ja lasti oli alkanut siirtyä myös konttien sisällä. Tällöin alus oli saanut erittäin suuren kallistuman, joka enimmillään kallistusmittarista tehdyn havainnon mukaan oli ollut 55 astetta. Alus oli rullannut merenkäynnissä jo ennen lastin siirtymistä. Karelia ja sen tyyppiset alukset ovat alttiita rullaamaan sivumyötäisessä aallokossa. Aluksen voimakas kallistuminen oli johtanut toisen koneen pysähtymiseen ja toisen toimintahäiriöön, mistä kaikesta oli seurannut, että alusta ei enää voinut ohjata. Aluksen ollessa hyvin voimakkaasti kallistuneena A aluksen päällikkönä oli antanut käskyn poistua alukselta. Oikeudellinen arviointi Aluksen matkakohtaisesta merikelpoisuudesta huolehtiminen, johon kuuluu sen varmistaminen, ettei lasti aluksen matkaan, vuodenaikaan ja odotettavissa olevaan säähän nähden pääse siirtymään, on lastauksen valvojan ja päällikön tärkeimpiä merenkulullisia velvollisuuksia. Lastin kiinnittäminen edellä selostetulla tavalla ei ollut tapahtunut siten, että olisi varmistettu, ettei lasti aluksen matkaan, vuodenaikaan ja odotettavissa olevaan säähän nähden pääse siirtymään. Se seikka, että alus saattaa olla lastattuna samalla tavoin kuin aluksia useasti tai yleensä lastataan, ei vapauta velvollisuudesta huolehtia siitä, että lasti ei pääse siirtymään. Jutussa ei ole osoitettu, että siinä linjaliikenteessä, jossa Karelia oli kyseisellä matkalla, olisi muodostunut lastin kiinnittämisen varmistamista koskevia kirjallisesti vahvistettuihin ohjeisiin tai määräyksiin perustuvaa käytäntöä. Karelia ei lastin kiinnittämiseen tarkoitettujen varusteiden osalta vastannut tuossa linjaliikenteessä tavanomaisesti käytettyjen alusten varustelua. Lastin kiinnittäminen edellä kerrotulla ja raastuvanoikeuden selostamalla tavalla ei ole ollut riittävää sen varmistamiseksi, ettei lasti siirtyisi kyseisellä matkalla odotettavissa olleissa sääolosuhteissa, jotka sitten vallitsivatkin lastin siirtymishetkellä. B on siten lastauksen valvojana ja A hyväksyessään aluksen päällikkönä lastauksen laiminlyöneet huolehtia siitä, että alus oli aiottuun matkaan, vuodenaikaan ja odotettavissa oleviin sääolosuhteisiin nähden merikelpoinen sen suhteen, ettei lasti pääsisi siirtymään. Jutussa ei ole osoitettu, että Kareliaa olisi kohdannut sellainen tavanomaista suurempi murtuva aalto, joka olisi ollut niin poikkeuksellinen, ettei sellaisen kohtaamista olisi voinut ennalta arvata huomioon ottaen alueelle annetun sääennusteen. Lastin alkuperäinen siirtyminen oli johtunut siitä, että se oli edellä sanotulla tavalla huonosti kiinnitetty, ja lastin siirtyminen on siten ollut B:n ja A:n laiminlyöntien seuraus. Toisen koneen sammuminen ja toisen toimintahäiriö oli osaksi saattanut johtua raastuvanoikeuden päätöksessä selostetusta pallouimurin puuttumisesta, mutta koneiden toimintahäiriötä ei kuitenkaan olisi aiheutunut ilman lastin siirtymisen aiheuttamaa kallistumaa, joten sekä toisen koneen pysähtyminen että toisen toimintahäiriö ovat olleet B:n ja A:n laiminlyöntien seuraus. Alukselta poistuminen oli johtunut aluksen kallistumisesta ja toisen koneen pysähtymisestä sekä toisen toimintahäiriöstä, joten myös aluksesta poistuminen on ollut seuraus B:n ja A:n ylläkerrotusta laiminlyönnistä. Rangaistuksen mittaaminen Rangaistuksen mittaamisessa ankaroittavana tekijänä on otettu huomioon, että B:n ja A:n laiminlyönnit koskevat erästä tärkeimmistä matkakohtaiseen merikelpoisuuteen liittyvistä velvollisuuksista, ja lieventävänä, että lastaus oli suoritettu siten, kuin alus aikaisemmin oli lastattu vastaaville matkoille, joilla vahinkoja ei ollut heidän tietämänsä mukaan aiheutunut. Jälkimmäinen seikka on otettu huomioon A:n osalta myös rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna erityisenä syynä tuomita sakkorangaistus merilain 230 §:n 6 momentissa säädetyn vankeusrangaistuksen asemesta. Sen vuoksi hovioikeus on, samalla kuin syyte kuudesta kuolemantuottamuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta kummankin osalta hylättiin, tuominnut A:
§:n sekä 230 §:n 3 ja 6 momentin sekä rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla 22.3.1986 tehdystä merilain säännösten rikkomisesta 30:een 122 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3.660 markkaa ja B:
§:n ja 231 §:n nojalla 22.3.1986 tehdystä merilain säännösten rikkomisesta 30:een 72 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2.160 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 20.3.1991. He ovat vaatineet syytteen hylkäämistä. Virallinen syyttäjä ja asianomistaja, Maarianhaminasta oleva Rederiaktiebolaget Hildegaard sekä raastuvanoikeudessa kuultavina olleet vakuutusyhtiöt, Tukholmasta Ruotsissa oleva Hansa Sjöförsäkringsaktiebolag ja Malmöstä Ruotsissa oleva Försäkrings AB Skandia yhteisesti ovat vastanneet A:n ja B:n yhteiseen hakemukseen. Syyttäjä ja vakuutusyhtiöt ovat vaatineet hovioikeuden päätöksen pysyttämistä ja asianomistaja valitusten hyväksymistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.6.1992 Perustelut Oy Bore Line Ab oli maaliskuussa 1986 matkarahdannut m/s Karelian korvaamaan telakalle joutunutta alustaan Göteborgin/Helsingborgin ja Suomen välisessä linjaliikenteessä. Ensimmäisen matkan m/s Karelia oli tehnyt Göteborgista Helsinkiin. Sen jälkeen alus oli palannut Göteborgiin ja lähtenyt sieltä nyt kysymyksessä olevalle matkalle Helsingborgin kautta Turkuun. Osa aluksen lastista oli otettu Göteborgista, mutta pääosan lastista alus oli ottanut Helsingborgista. Oy Bore Line Ab:n käyttämät ruotsalaiset ahtausliikkeet olivat suorittaneet aluksen lastauksen ja lastin kiinnittämisen. Työ oli tehty Oy Bore Line Ab:n kysymyksessä olevalla linjalla noudatetun tavan mukaan. Merionnettomuuden syyksi on esitetty erittäin voimakasta merenkäyntiä ja sen yhteydessä laivan perään osunutta poikkeuksellisen suurta murtoaaltoa, joka olisi aiheuttanut aluksen kallistumisen ja lastin siirtymisen. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin jääneen näyttämättä, että m/s Kareliaa olisi kohdannut sellainen tavanomaista suurempi murtuva aalto, joka sääennusteita vastanneissa sääolosuhteissa olisi ollut niin poikkeuksellinen, ettei sellaisen kohtaamista olisi voinut ennalta arvata. Aluksen lastaaminen ja lastin kiinnittäminen samalla tavoin kuin aluksia useasti tai yleensä huomautuksitta lastataan on seikka, jolla on merkitystä arvioitaessa, onko aluksen päällystö huolehtinut velvollisuuksistaan aluksen matkakohtaisen merikelpoisuuden varmistamiseksi. M/s Karelian lastauksen ja lastin kiinnityksen suhteen Oy Bore Line Ab:n linjaliikenteessä muodostuneen lastaustavan noudattaminen ei kuitenkaan yksin ole ollut riittävää, koska Oy Bore Line Ab:n kysymyksessä olevassa linjaliikenteessä käyttämät muut alukset ovat olleet uudempia eikä m/s Karelia vastannut varustelultaan näitä aluksia. Matkalle odotettavissa olleet vaikeat sääolosuhteet ja tiedossa ollut m/s Karelian alttius varsinkin sivumyötäiselle aallokolle olisivat edellyttäneet erityistä huomiota lastin kiinnittämiseen. A ja B ovat hovioikeuden päätöksessä lausutuin tavoin laiminlyöneet varmistua siitä, että aluksen lastin kiinnittäminen oli suoritettu sellaisella tavalla, ettei lasti aluksen matkaan, vuodenaikaan ja odotettavissa olevaan säähän nähden pääse siirtymään. Merilain 43 § koskee aluksen päällikön velvollisuuksia, minkä vuoksi lainkohtaa ei voida soveltaa B:n osalta. Näillä ja muutoin hovioikeuden lausumilla perusteilla ei ole syytä hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muutoin kuin B:n menettelyyn sovellettavan lainsäännöksen osalta. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Esittelijäneuvos Johansson: Korkein oikeus lausunee perusteluina ja päätöslauselmana seuraavaa. Perustelut Aluksen lastauksen ja lastin kiinnittämisen olivat suorittaneet Oy Bore Line Ab:n käyttämät ruotsalaiset ahtausliikkeet. Työ oli tehty yhtiön kysymyksessä olevalla liikennelinjalla RoRo-liikenteessä noudatetun käytännön mukaisesti. Niinpä meriasiantuntijoiden lausunnossa todetaan, että lastin kiinnitys oli selvästi vastannut vallitsevaa tapaa myös huomioon ottaen aluksen rakenne ja sen ominaisuudet sekä liikennealue ja vuodenaika. Edelleen m/s Karelian tutkintalautakunnan tutkintaselostuksessa todetaan, että lastauksessa ja sen valvonnassa oli menetelty pääasiassa siten kuin kyseisellä linjalla näytti yleensä olleen tapana. M/s Karelian lasti oli siirtynyt ja alus oli kallistunut odotettavissa olleissa sää- ja meriolosuhteissa laivaväen kertoman poikkeuksellisen suuren aallon kohdattua aluksen. Onnettomuuden jälkeen on aluksen lastauksessa ja lastin kiinnityksessä voitu osoittaa virheitä ja puutteita. Toisaalta edellä mainituissa lausunnossa ja selostuksessa on korostettu lastinkiinnityskysymysten huolellista, kokonaisvaltaista uudelleen arviointia sekä turvallisuutta edistäviä toimia kaikilta asianomaisilta tahoilta. Näillä perusteilla on jäänyt näyttämättä, että A ja B olisivat aluksen lastaamisen ja lastin kiinnittämisen yhteydessä, vallinneet olosuhteet ja sen hetkisen tietämyksen huomioon ottaen, laiminlyöneet heiltä vaadittavan huolellisuuden ja siten syyllistyneet rangaistaviin laiminlyönteihin tai tekoihin. Päätöslauselma Syyte merilain säännösten rikkomisesta 22.3.1986 hylätään. A ja B vapautetaan heille tuomituista rangaistuksista. Oikeusneuvos Ketola: Hyväksyn mietinnön. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta muulla tavoin kuin että B:n kohdalla sovelletaan hovioikeuden mainitsemista lainkohdista vain merilain 231 §:ää. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Ketola (eri mieltä), Tulenheimo-Takki ja Taipale sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikonen
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.