KKO/1992/93

1992 false KKO:1992:93 Ään. A oli ilman puolisonsa B:n suostumusta myynyt omistamastaan tilasta kaksi rakentamatonta määräalaa. Myymättä jätetyllä noin 5.000 neliömetrin suuruisella tilanosalla sijaitsi rakenteilla oleva puolisoiden kodiksi tarkoitettu omakotitalo. Kun tämä tilanosa muodosti käyttökelpoisen ja luontevan tontin mainitulle omakotitalolle eikä määräalan luovutuksilla siten ollut vaikutusta puolisoiden asuntoon ja sen tarkoituksenmukaiseen käyttöön, B:n avioliittolain 38 §:n nojalla ajama kanne määräalojen kaupan julistamisesta pätemättömäksi hylättiin. AL 38 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA B:n kanne Tampereen raastuvanoikeudessa B on Ika-rakenne Oy:lle 5.3.1990 sekä oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 13 §:n mukaisesti virallisessa lehdessä 2.2.1990 ilmestyneellä kuulutuksella A:lle tiedoksi toimituttamiensa haasteiden nojalla lausunut, että A oli 10.8.1989 allekirjoitetuilla kahdella kauppakirjalla myynyt Tampereen kaupungin Aitoniemen kylässä omistamastaan tilasta Hupikumpu RN:o 1:137 kaksi noin 5.000 neliömetrin suuruista määräalaa Ika-rakenne Oy:lle kauppahinnan ollesssa kummankin määräalan osalta erikseen 150.000 markkaa, mitkä kauppahinnat oli maksettu kaupantekotilaisuudessa. Määräalat käsittivät yhteensä kaksi kolmasosaa Hupikummun tilasta, joka oli ollut ja oli edelleen pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi A ja B:n perheen yhteisenä kotina. Kaupat A oli tehnyt ilman B:n suostumusta ja hänen tietämättään. B oli saanut myynneistä tiedon vasta tammikuussa

1. Lausumansa perusteella B on vaatinut, että kiinteistönkaupat julistetaan avioliittolain 38 §:n nojalla pätemättömiksi sekä että Ika-rakenne Oy ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 6.211,60 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien. Raastuvanoikeuden päätös 17.7.1990 Raastuvanoikeus, jonka istuntoon A oli jäänyt saapumatta ja jossa Ika-rakenne Oy oli kiistänyt kanteen ja pyytänyt sen hylkäämistä sekä B:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut, on katsonut ensin, kun kanteessa tarkoitettu vaatimus kahden määräalan kaupan julistamisesta pätemättömäksi kohdistui määräalojen ostajaan Ikarakenne Oy:öön, että A ei ollut asiassa vastaajan asemassa, vaan ainoastaan kuultavana mainittujen kahden määräalan myyjänä. A oli kanteessa kerrotuin tavoin myynyt kaksi noin 5.000 neliömetrin suuruista määräalaa omistamastaan Hupikummun tilasta Ika-rakenne Oy:lle kanteessa mainitulla kauppahinnalla. B ei ollut antanut suostumustaan määräalojen myyntiin ja B oli saanut myynneistä varman tiedon vasta tammikuussa
2. Avioliittolain 38 §:n 1 momentin mukaan puoliso ei saanut ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteätä omaisuutta, joka oli yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. B oli ilmoittanut, että tilaa oli käytetty A ja B:n perheen yhteisenä kotina eikä tätä ilmoitusta ollut kiistetty. Raastuvanoikeus on kuitenkin katsonut, että edellä mainitun lainkohdan säännös ei estänyt rakentamattoman määräalan luovutusta mainitunlaisesta kiinteistöstä, jota käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti puolisoiden yhteisenä kotina. Molemmat määräalat oli näytetty rakentamattomiksi. Näin ollen ja kun A:n omistuksessa edelleen olevan ja myymättä jätetyn noin 5.000 neliömetrin suuruisen tilanosan, jolla kiinteistön asuinrakennus sijaitsi, oli katsottava olevan se osa tilasta, jota käytettiin yhteisenä kotina, raastuvanoikeus on katsonut, että kanne mainittujen määräalojen kaupan julistamisesta pätemättömäksi oli perusteeton. Raastuvanoikeus on tämän vuoksi hylännyt B:n kanteen ja velvoittanut hänet suorittamaan Ikarakenne Oy:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 5.000 markkaa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien. Turun hovioikeuden tuomio 4.6.1991 Hovioikeus, jossa B oli toistanut asiassa esittämänsä kanteen sekä oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa ja vaatinut korvausta myös hovioikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen, on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi. B on velvoitettu suorittamaan Ika-rakenne Oy:lle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.400 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 17.10.
3. Valituksessaan B on toistanut kanteensa ja lisäksi vaatinut tilaan vahvistetun kiinnityksen julistamista pätemättömäksi sekä Ika-rakenne Oy:n ja yhtiön kahden osakkaan velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Vastauksessaan Ika-rakenne Oy:n konkurssipesä on ilmoittaen, että yhtiö oli asetettu konkurssiin 19.4.1991, vaatinut, että valitus hylätään ja että B velvoitetaan korvaamaan konkurssipesän vastauskulut korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.6.1992 Käsittelyratkaisu Kysymyksessä olevaan tilaan vahvistetun kiinnityksen pätemättömäksi julistamista koskevat vaatimukset sekä Ika-rakenne Oy:n osakkaita vastaan kohdistetut vaatimukset jätetään vasta Korkeimmassa oikeudessa tehtyinä tutkittavaksi ottamatta. Pääasia Avioliittolain 36 §:n mukaan aviopuolisoiden omaisuuden vallintaa koskevana pääperiaatteena on, että kumpikin puoliso vallitsee omaa omaisuuttaan. Tästä pääsääntöisestä vapaasta vallintaoikeudesta ovat poikkeuksina lain 38 ja 39 §:ssä säännellyt vallintarajoitukset, joista kiinteätä omaisuutta koskevat sisältyvät 38 §:n 1 momenttiin. Lainkohdassa kielletään puolisoa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttamasta tai antamasta vuokralle taikka luovuttamasta oikeutta käyttää tai hallita kiinteätä omaisuutta, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina. Tämän ja muiden keskeisten vallintarajoitusten ensisijaisena tarkoituksena on perheen yhteisen asunnon ja asuntoirtaimiston suojaaminen, ei niinkään puolison aviooikeuden turvaaminen. Kuten raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenee, A:n yksin omistama Hupikummun tila on pinta-alaltaan ollut noin 15.000 neliömetriä. Hänen myydessään tilaltaan kaksi rakentamatonta noin 5.000 neliömetrin suuruista määräalaa tilalla on ollut rakenteilla hänen ja B:n perheen kodiksi tarkoitettu omakotitalo, joka on sijainnut A:n omistukseen jääneellä noin 5.000 neliömetrin suuruisella tilanosalla. Kooltaan ja muodoltaan sekä muilta ominaisuuksiltaan tämä tilanosa on muodostanut käyttökelpoisen ja luontevan tontin rakenteilla olleelle omakotitalolle. Määräalan luovutuksilla ei siten ole ollut vaikutusta perheen asuntoon ja sen tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Näin ollen luovutukset eivät ole käsittäneet vallintarajoitusten alaista kiinteää omaisuutta, vaan määräalat ovat pääsäännön mukaan olleet vapaasti luovutettavissa ilman B:n suostumusta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta. Asian laadun vuoksi konkurssipesän on itse vastattava täällä olleista oikeudenkäyntikuluistaan. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Wirilander: Hupikummun tilalla rakenteilla ollut rakennus on tarkoitettu B ja A:n perheen kodiksi. Tila on pinta-alaltaan noin 15.000 neliömetriä. Omakotitaloa varten sellainen pintaala tosin on suurehko, mutta ei poikkeuksellisen suuri. Millään osalla tilaa ei ole ollut muuta käyttöä kuin olla omakotikiinteistön osana. Näin ollen se on muodostanut kokonaisuuden, jota A ei ole saanut omin päin paloitella. Määräalojen myyntiin on siten avioliittolain 38 §:n 1 momentin mukaan tarvittu B:n suostumus. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi kumoten raastuvanoikeuden päätöksen ja hovioikeuden tuomion julistaa kanteessa tarkoitetut 10.8.1989 tehdyt kiinteistönkaupat pätemättömiksi. B:n vapautan velvollisuudesta korvata Ika-rakenne Oy:n oikeudenkäyntikuluja. Velvoitan Ika-rakenne Oy:n konkurssipesän suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 9.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Oikeusneuvos Portin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Wirilander. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Portin (eri mieltä), Ketola, Krook ja Wirilander (eri mieltä)