KKO/1993/107

1993 false KKO:1993:107 Kysymys perusteista ja syyn ilmoittamisesta jäsentä yhdistyksestä erotettaessa. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa A on Meido-Kan r.y:tä vastaan 4.9.1990 tiedoksi annetun haasteen nojalla ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut yhdistyksen jäsen ja harrastanut siinä aikidoa useita vuosia. Yhdistyksen hallitus oli 13.3.1990 päättänyt erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä sen jälkeen, kun yhdistyksen aikidon johtoryhmä oli lähettänyt hallitukselle kirjeen hänen toiminnastaan yhdistyksessä. Hallitus ei ollut päätöksessä maininnut erottamisen perusteita. A oli yhdistyksen sääntöjen määräämällä tavalla vastustanut hallituksen kokouksen päätöstä ja vaatinut asian käsittelemistä yhdistyksen kokouksessa. Yhdistyksen ylimääräinen kokous oli 5.6.1990 äänestyksen jälkeen päättänyt erottaa A:n yhdistyksestä mainitsematta päätöksessä erottamisen perusteita. Koska erottamispäätöstä ei ollut perusteltu lain ja yhdistyksen sääntöjen edellyttämällä tavalla ja koska erottamiselle ei ollut ollut yhdistyksen sääntöjen tai lain tarkoittamia perusteita, A on vaatinut yhdistyksen päätöksen julistamista pätemättömäksi. Raastuvanoikeuden päätös 16.7.1991 Raastuvanoikeus, jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen, on lausunut, että yhdistyksen sääntöjen mukaan yhdistyksen hallituksella oli oikeus erottaa jäsen, jonka toiminta oli yhdistyksen vastainen tai jonka toiminnan hallitus katsoi vahingoittavan yhdistyksen toimintaa. Jäsen, jonka hallitus oli erottanut, oli oikeutettu saattamaan erottamiskysymyksen yhdistyksen kokouksen ratkaistavaksi ilmoitettuaan siitä kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle 30 päivän kuluessa erottamispäätöksestä tiedon saatuaan. Yhdistyksen hallituksen kokous oli 13.3.1990 yhdistyksen aikidon johtoryhmän 27.2.1990 hallitukselle osoittaman kirjeen perusteella päättänyt erottaa A:n yhdistyksestä ja lähettää hänelle tiedon siitä. Hallituksen päätöksen perusteena olleessa kirjeessä oli mainittu muun muassa huonontunut harjoitteluilmapiiri ja vastenmielisyys tulla harjoituksiin, siirtyminen toisiin seuroihin harjoittelemaan, epäasiallinen ja budo-hengen vastainen käytös, jota harjoitusten ohjaajat eivät olleet saaneet kuriin, jatkuva myöhästely, harjoittelukumppanin estäminen harjoittelemasta harjoitusten ohjaajan esittämällä tavalla ja kovakouraisuus. Johtoryhmä katsoi, että A toiminnallaan esti myönteisen harjoitteluilmapiirin syntymisen ja haittasi yhdistyksen aikidotoiminnan kehittymistä, ja odotti hallitukselta nopeita toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. A oli hallituksen kirjeellä 28.3.1990 saanut tiedon erottamispäätöksestä. Erottamisen perusteena oli kirjeessä mainittu A:n toiminta, jonka vuoksi useat yhdistyksen jäsenet olivat siirtyneet harjoittelemaan muihin seuroihin, mikä oli yhdistyksen toiminnalle haitallista. Kirjeeseen oli liitetty hallituksen kokouksen pöytäkirja, aikidon johtoryhmän kirje ja yhdistyksen säännöt. A oli hallitukselle 22.4.1990 osoittamassaan kirjeessä katsonut erottamispäätöksen perustuneen valheellisiin tietoihin ja vaatinut asian ottamista käsiteltäväksi yhdistyksen kokouksessa. Yhdistyksen ylimääräinen kokous oli pidetty 5.6.

1. Esityslistan ainoana asiana oli ollut yhdistyksen hallituksen päätös A:n erottamisesta yhdistyksestä. Erään hallituksen jäsenen esiteltyä asian siitä oli käyty laaja keskustelu. Kokoukselle oli annettu kirjallinen esitys, ettei A:ta erotettaisi yhdistyksestä, minkä lisäksi kokouksessa läsnä ollut A oli esittänyt kirjallisen vastineen häntä vastaan esitettyihin valituksiin. Suljetussa lippuäänestyksessä A:n erottamisen puolesta oli äänestänyt 33 jäsentä ja erottamista vastaan 11 jäsentä. Kaksi jäsentä oli äänestänyt tyhjää. Raastuvanoikeudessa kuultujen todistajien kertomusten perusteella oli selvitetty A:n toimineen siten kuin hallituksen erottamispäätöksen perusteena olevassa aikidon johtoryhmän kirjeessä oli kuvattu. Niin ikään oli näytetty erottamisperusteiden tulleen esitellyiksi yhdistyksen ylimääräisen kokouksen yleiskeskustelussa. A:n toiminnan oli katsottava vahingoittaneen yhdistyksen toimintaa ja hänen erottamiselleen oli siten ollut yhdistyksen sääntöjen mukainen peruste. Erottamista koskeva päätös oli syntynyt yhdistyksen laillisessa kokouksessa asianmukaisessa järjestyksessä ja sellaisen selvittelyn jälkeen, ettei kenellekään läsnäolleista ollut voinut jäädä epäselväksi, mistä päätettiin ja minkä vuoksi. Raastuvanoikeus on sen vuoksi hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut 21 000 markalla 16 prosentin korkoineen 16.7.1991 lukien. Helsingin hovioikeuden tuomio 30.12.1992 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on katsonut, että ennen 1.1.1990 yhdistysrekisteriin merkityn Meido-Kan r.y:n hallituksella oli sääntöjen 4 §:n 2 momentin nojalla oikeus erottaa jäsen, jonka toiminta oli yhdistyksen vastainen tai jonka toiminnan hallitus katsoi vahingoittavan yhdistyksen toimintaa. Jäsen, jonka hallitus oli erottanut, oli oikeutettu saattamaan erottamiskysymyksen yhdistyksen kokouksen ratkaistavaksi. Mainittuna päivänä voimaan tulleen yhdistyslain (503/89) 14 §:n mukaan yhdistys voi erottaa jäsenen säännöissä mainituilla perusteilla. Yhdistyksellä oli aina oikeus erottamiseen, jos jäsen oli jättänyt täyttämättä ne velvoitukset, joihin hän oli yhdistykseen liittymällä sitoutunut, jos hän oli menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä tai jos hän ei enää täyttänyt laissa tai yhdistyksen säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja. Ei ollut edes väitetty, että A olisi jättänyt täyttämättä ne velvoitukset, joihin hän oli yhdistykseen liittymällä sitoutunut, tai että hän ei olisi enää täyttänyt laissa tai yhdistyksen säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja. Yhdistyslain esitöissä oli todettu, että jäsenten oikeussuojan tarpeen vuoksi vain yhdistystä huomattavasti vahingoittava toiminta voi johtaa yhdistyksestä erottamiseen. Lain 64 §:ssä säädettiin, että jos ennen lain voimaantuloa rekisteröidyn yhdistyksen sääntöihin sisältyi uuden lain vastaisia määräyksiä, oli niiden sijasta laissa erikseen säädetyin poikkeuksin noudatettava uuden lain säännöksiä. Meido-Kan r.y:n sääntöjen jäsenen yhdistyksestä erottamista koskeva määräys oli jäsenen oikeussuojaa heikentävällä tavalla olennaisesti väljempi kuin yhdistyslain 14 §:n 2 kohdan jäsenen erottamista koskeva määräys. Sen vuoksi tämän lainkohdan määräystä oli sovellettava arvosteltaessa A:n menettelyä. Raastuvanoikeudessa kuullut todistajat olivat esittäneet keskenään ristiriitaisia käsityksiä siitä, oliko A menetellyt hallitukselle 27.2.1990 osoitetussa kirjeessä kerrotulla tavalla. Heidän kertomustensa perusteella oli kuitenkin pidettävä selvitettynä, että A oli lähes säännöllisesti myöhästynyt harjoituksista, jättänyt noudattamatta harjoitusten vetäjien antamia ohjeita ja menetellyt niin, että ainakin kaksi henkilöä oli loukannut itsensä harjoitellessaan hänen parinaan. Edelleen oli selvitetty, että A:sta johtuneista syistä eräät yhdistyksen jäsenet olivat liittyneet muihin aikidoseuroihin ja alkaneet harjoitella niissä ja että ohjaajien saanti yhdistyksen harjoituksiin oli vaikeutunut. A oli käyttäytymisellään aiheuttanut yhdistykselle haittaa ja vahinkoa. Hänen ei ollut kuitenkaan näytetty menettelyllään huomattavasti vahingoittaneen yhdistystä. Yhdistyksellä ei näin ollen ollut ollut laillista perustetta erottaa A:ta yhdistyksestä. Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja julistanut yhdistyksen kokouksen päätöksen A:n erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä pätemättömäksi sekä vapauttanut A:n korvaamasta yhdistyksen oikeudenkäyntikuluja. Asian laadun vuoksi A sai pitää omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 12.5.
2. Yhdistys on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista, kanteen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. A on antanut häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.9.1993 Perustelut Yhdistyslain (503/89) 15 §:n 1 momentin mukaan päätöksessä yhdistyksen jäsenen erottamisesta on mainittava erottamisen syy. Hallituksen esityksen mukaan (HE yhdistyslaiksi 1988 vp. n:o 64 s. 34) tämä tarkoittaa sen menettelyn tai tosiasiallisen olosuhteen mainitsemista, johon erottaminen perustuu. Meido-Kan r.y:n hallituksen päätökseksi on 13.3.1990 kirjattu: "Aikidon johtoryhmän kirje. Hallitus käsitteli kirjeen, jonka perusteella A erotetaan seurasta. Ao henkilölle lähetetään tieto asiasta." Kirjeessä todetaan huonontunut ilmapiiri ja vastenmielisyys tulla harjoituksiin sekä monen jäsenen harkitsevan harjoittelun lopettamista tai siirtymistä toisiin seuroihin harjoittelemaan ja useiden siirtymisten jo tapahtuneen. Tärkeimpänä syynä tähän tilanteeseen johtoryhmä piti etenkin A:n epäasiallista ja budo-hengen vastaista käytöstä, jota harjoitusten vetäjät eivät olleet saaneet kuriin. A oli muun muassa suhtautunut ylimielisesti vetäjiin, joilla oli alempi vyöarvo kuin hänellä, ja pyrkinyt murentamaan heidän arvovaltaansa. A oli lähes järjestelmällisesti jokaisen tekniikan kohdalla estänyt harjoittelukumppaniaan harjoittelemasta vetäjän esittämällä tavalla, jos tekniikka hänen mielestään oli väärä, ja räikeimmillään tehnyt aivan eri asiaa kuin mitä näytettiin, mikä oli ollut varsin hämmentävää vasta vähän aikaa harjoitelleille jäsenille. Kirjeessä on myös huomautettu A:n jatkuneesta myöhästymisestä harjoituksista ja hänen kovakouraisuudestaan harjoittelukumppaneitaan kohtaan. Kun erottamisen syynä ollut A:n käyttäytyminen on näin yksityiskohtaisesti kuvattu kirjeessä, johon erottaminen on hallituksen päätöksen mukaan perustunut ja joka on annettu A:lle päätöksen liitteenä, on erottamisen syy ilmennyt hallituksen päätöksestä yhdistyslain 15 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Yhdistyksen kokouksessa 5.6.1990 käsiteltävänä on ollut näin hallituksen päätöksestä ilmenneestä syystä tapahtunut erottaminen. Kokouksessa on keskusteltu tästä syystä ja A on antanut vastineensa hallituksen erottamispäätökseen. Vahvistaessaan hallituksen päätöksen yhdistyksen kokous on osaltaan myös vahvistanut hallituksen päätöksestä edellä mainitulla tavalla ilmenneen erottamissyyn. Meido-Kan r.y:n kokouksen päätös A:n erottamisesta on siten tehty noudattaen yhdistyslain 15 §:n 1 momentin määräystä erottamisen syyn mainitsemisesta. Lain 14 §:n mukaan yhdistys voi erottaa jäsenen säännöissä mainitulla erottamisperusteella. Lisäksi lainkohdassa mainitaan eräitä perusteita, joiden nojalla yhdistyksellä aina on oikeus erottamiseen. Hallituksen esityksen mukaan (s. 33) "Yhdistys voi säännöissään määritellä erottamisperusteet vapaasti sillä rajoituksella, että tässä pykälässä mainittuja erottamisperusteita ei kuitenkaan voi poistaa." Meido-Kan r.y:n säännöissä olevia erottamisperusteita on siten noudatettava. Niiden mukaan hallituksella on oikeus erottaa jäsen, jonka toiminta on yhdistyksen vastainen tai jonka toiminnan hallitus katsoo vahingoittavan yhdistyksen toimintaa. Esitetystä selvityksestä ilmenee, että A on yhdistyksen järjestämissä aikidon harjoituksissa usein poikennut ohjauksesta ja soveltanut enemmän tai vähemmän toisenlaista suoritustekniikkaa kuin mitä ohjaaja on neuvonut. Tämä on huomattavasti haitannut yhdistyksen hankkimien ohjaajien työtä, jopa niin, että yhdistyksellä on ollut vaikeuksia saada ohjaajia harjoituksiinsa. A:n käyttäytyminen on myös ollut omiaan hämmentämään hänen harjoituskumppaniensa käsityksiä siitä, mikä oli oikea aikidotekniikka. A:n menettely ja käyttäytyminen ovat myös huonontaneet ilmapiiriä harjoituksissa ja yhdistyksessä muutenkin. Ottaen myös huomioon, että yhdistyksen toimintaan liittyy budo-hengen mukaisen, muotoihin sidotun ja kurinalaisen käyttäytymisen vaaliminen ja että A:lle tässä suhteessa asetettavat vaatimukset ovat olleet suuret, koska hänellä on ollut korkea vyöarvo, Korkein oikeus kokonaisuutena arvioi A:n toiminnan yhdistyksessä sellaiseksi, että yhdistyksen hallitus on perustellusti voinut katsoa hänen vahingoittaneen yhdistyksen toimintaa. Myöhästymiset harjoituksista ja harjoittelukumppanin satunnaiset ja todennäköisesti tahattomat vahingoittamiset eivät sitä vastoin ole voineet vahingoittaa yhdistyksen toimintaa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Kanne hylätään. A velvoitetaan korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut jutussa 25 000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Riihelä, Haarmann, Roos, Suhonen ja Tulokas