← Suomi

KKO/1993/111

1993 false KKO:1993:111 Ään. A oli pitkäaikaisesta sairaudesta ja työttömyydestä aiheutuneen vaikean taloudellisen tilanteensa vuoksi ollut kykenemätön maksamaan hänelle tuomittuja sakkoja. Sen vuoksi ja kun yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei toisin vaatinut, muuntorangaistus jätettiin määräämättä. RL 2 luku 5 § 4 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Muuntorangaistusvaatimus Oulujoen kihlakunnanoikeudessa A on Oulujoen kihlakunnanoikeuden 13.9.1989 julistamalla päätöksellä tuomittu 17.5.1989 tapahtuneesta rattijuopumuksesta 50 päiväsakkoon, Oulun raastuvanoikeuden 1.3.1990 julistamalla päätöksellä 5.1.1987 tapahtuneesta petoksesta ja 29.8.1988 tapahtuneesta petoksesta yhteensä 35 päiväsakkoon, Oulujoen tuomiokunnan rangaistusmääräystuomarin 31.5.1990 antamalla rangaistusmääräyksellä 13.4.1990 tapahtuneesta liikennerikkomuksesta 8 päiväsakkoon ja Oulujoen tuomiokunnan rangaistusmääräystuomarin 31.10.1990 antamalla rangaistusmääräyksellä 28.9.1990 tapahtuneesta liikenteen vaarantamisesta 30 päiväsakkoon. Kun sakkoja ei ollut saatu perityksi, virallinen syyttäjä on vaatinut, että A määrätään sakkojen sijasta pidettäväksi vankeudessa. Oulujoen kihlakunnanoikeuden päätös 19.2.1992 Kihlakunnanoikeus on rikoslain 2 luvun 5 §:n nojalla muuntanut mainitut 123 päiväsakkoa 61 päiväksi vankeutta. Rovaniemen hovioikeuden päätös 18.8.1992 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 8.12.1992. Korkein oikeus on 11.12.1992 antamallaan välipäätöksellä määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ole toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava. A on, vedoten henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa, vaatinut, että muuntorangaistus jätetään määräämättä tai että muuntorangaistusta joka tapauksessa alennetaan. A on vielä pyytänyt maksutonta oikeudenkäyntiä 19.2.1992 lukien ja määräajan jälkeen jättänyt lääkärintodistuksen. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.9.1993 Käsittelyratkaisu A:n tänne 21.1.1993 eli muutoksen hakemiselle säädetyn määräajan jälkeen jättämä lääkärintodistus otetaan huomioon, koska siihen on erityisiä syitä. Perustelut A on ennen muunnettavien sakkojen tuomitsemista vammautunut neljä eri kertaa liikenneonnettomuudessa. Liikenneonnettomuuden johdosta hän on myös menettänyt työpaikkansa ja jäänyt sen jälkeen työttömäksi. A:n aviomieskin on menettänyt työpaikkansa ja perheen vaikean taloudellisen tilanteen seurauksena heidän asumansa omakotitalo on myyty pakkohuutokaupalla. Sosiaaliviranomaisen lausunnon mukaan A:lla ei ole minkäänlaista varallisuutta. Hän on pitkähkön aikaa saanut toimeentulotukea kunnalta. Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A:lle tuomitut sakot ovat jääneet maksamatta mainittujen syiden eivätkä maksuhaluttomuuden vuoksi. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei siten vaadi muuntorangaistuksen määräämistä. Lainkohta Rikoslaki 2 luku 5 § 4 mom. Maksuton oikeudenkäynti Koska A, huomioon ottaen tulonsa ja varansa ja elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat, ei vaikeuksitta kykene suorittamaan asian käsittelyn vaatimia menoja, Korkein oikeus maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla myöntää A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta valtiolle takautuvasti 19.2.1992 lukien. Maksuttomuus koskee myös kihlakunnanoikeuden pöytäkirjojen otemaksuja ja hovioikeuden päätöksen lunastusta. Valtion varoista maksetaan A:lle kihlakunnanoikeuden pöytäkirjojen otemaksut yhteensä 65 markkaa ja hovioikeuden päätöksen lunastus 140 markkaa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan. Muuntorangaistusvaatimus hylätään. Vaatimuksessa mainittujen yhteensä 123 päiväsakon sijasta A:lle ei määrätä muuntorangaistusta. Hovioikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskeva päätös raukeaa. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Lindholm: A on varaton. Lain mukaan saadaan muuntorangaistus jättää määräämättä erityisistä sakotetun henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyvistä syistä. Lisäedellytyksenä määräämättä jättämiselle on, ettei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi muuntorangaistuksen määräämistä. Epäselväksi jää, mitä laissa tarkoitetaan sanonnalla "erityisistä sakotetun henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyvistä syistä". Lain esitöissä mainitaan erinäisiä seikkoja, joiden johdosta sakon osamaksuinkaan suorittaminen ei kohtuudella ole mahdollista (LaVM n:o 1/1977 vp. s. 2). Minun mielestäni varattomuus aivan riippumatta siitä, mistä se johtuu, on lainkohdassa tarkoitettu erityinen syy. Kun sakotetulla ei ole varoja, hän ei voi hyvällä tahdollakaan maksaa sakkoja. Tässä tapauksessa yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei vaadi muuntorangaistuksen määräämistä. Olen lopputuloksen osalta Korkeimman oikeuden päätöksen kannalla. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Lindholm (eri mieltä), Krook, Raulos ja Tulokas

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.