KKO/1993/143

1993 false KKO:1993:143 A oli haastettu seuraavana päivänä vastaamaan varkauden yritystä koskevassa asiassa toisella paikkakunnalla pidettävään kihlakunnanoikeuden istuntoon, mistä hän oli pois- sa. Kun A ei ollut näyttänyt, ettei hän julkisia kulkuneuvoja käyttäen olisi voinut määräaikana saapua oikeuden istuntoon eikä hän myöskään ollut oikeudelle ilmoittanut esteestään saapua, A:n katsottiin syyllistyneen esteettömään poissaoloon oikeudesta vastaajana. A:n rikosta pidettiin kuitenkin kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ja hänet jätettiin siitä rangaistukseen tuomitsematta. OK 11 luku 22 § 2 mom OK 12 luku 17 § 1 mom RL 3 luku 5 § 3 mom 1 kohta ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Orimattilan kihlakunnanoikeuden päätös 30.5.1991 Kihlakunnanoikeus on todennut, että A oli ollut vastaajaksi haastettuna ilman laillista estettä poissa 11.4.1991 kihlakunnanoikeuden istunnosta. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tuomiolauselman 3 kohdassa tuominnut A:n oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 17 §:n 1 momentin nojalla esteettömästä poissaolosta oikeudesta 15:een päiväsakkoon. Kun tämä rangaistus ja A:lle tuomiolauselman 1 kohdassa varkauden yrityksestä tuomitut 30 päiväsakkoa laskettiin yhteen, oli A:n sakkorangaistus 45 päiväsakkoa, josta kihlakunnanoikeus on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähentänyt vapaudenmenetysaikaa 29.5.1991 vastaavat 2 päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi on siten jäänyt 43 20 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa yhteensä 860 markkaa. Kouvolan hovioikeuden päätös 6.8.1992 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että 1.4.1992 voimaan tulleen rikoslain 7 luvun 3 §:n (697/91) mukaan, lainkohtaa koskeva voimaantulosäännös huomioon ottaen, A oli kihlakunnanoikeuden hänelle kohdissa 1 ja 3 tuomitsemien rangaistusten asemesta tuomittava yhteiseen sakkorangaistukseen. Tämän vuoksi hovioikeus on tuominnut A:n kohdissa 1 ja 3 syyksi luetuista rikoksista 37:n päiväsakon määräiseen yhteiseen sakkorangaistukseen, josta on vähennetty rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vapaudenmenetysaikaa 29.5.1991 vastaavat 2 päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi on siten jäänyt 35 20 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa yhteensä 700 markkaa. Muilta osin hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 27.10.1992. A on vaatinut, että hänen ei katsota syyllistyneen esteettömään poissaoloon oikeudesta tai että hänet ainakin jätetään tältä osalta rangaistukseen tuomitsematta. Virallinen syyttäjä on antanut pyydetyn vastauksen. A on valitusajan päättymisen jälkeen 19.10.1992 toimittanut Korkeimpaan oikeuteen kirjoituksen liitteineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.11.1993 Käsittelyratkaisu A:n määräajan jälkeen toimittamaa kirjoitusta ei oteta huomioon, koska siihen ei ole erityistä syytä. Pääasiaratkaisun perustelut A on 10.4.1991 Tampereella haastettu seuraavana päivänä kello 13 pidettävään Orimattilan kihlakunnanoikeuden istuntoon vastaamaan varkauden yritystä koskevassa asiassa. Tampereelta on matkaa Orimattilaan noin 150 kilometriä. A ei ole näyttänyt, ettei hän julkisia kulkuneuvoja käyttäen olisi voinut määräaikana saapua kihlakunnanoikeuden istuntoon. Hän ei myöskään ollut ilmoittanut kihlakunnanoikeudelle esteestään saapua oikeuteen. A:n poissaolo ei ole johtunut laillisesta esteestä. Rikoslain 3 luvun 5 §:n mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta muun muassa silloin, kun rikosta on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. A:n syyllisyyttä vähentäviä seikkoja ovat haasteajan lyhyys ja hankalahkot liikenneyhteydet hänen asuinpaikkakunnaltaan kihlakunnanoikeuden istuntopaikkakunnalle. A:n laiminlyönnillä saapua kihlakunnanoikeuteen ei myöskään ole ollut asian käsittelyn kannalta erityistä merkitystä, koska A:lla haasteajan lyhyydestä johtuen olisi ilmeisesti joka tapauksessa ollut oikeus saada asian käsittely siirretyksi riittävän valmistautumisajan saamiseksi oikeudenkäyntiin. Näin ollen A:n syyllisyyttä on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Päätöslauselma Muutokset hovioikeuden päätökseen Rangaistusseuraamukset Kohta 3: A jätetään esteettömästä poissaolosta oikeudesta vastaajana rangaistukseen tuomitsematta. A:n suoritettavaksi määrätään kohdassa 1 syyksi luetusta varkauden yrityksestä 25 päiväsakkoa, josta rangaistuksesta vähennetään rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vapaudenmenetysaikaa 29.5.1991 vastaavat kaksi päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi jää siten 23 20 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa yhteensä 460 markkaa. Lainkohdat Kohta 3: Oikeudenkäymiskaari 12 luku 17 § 1 mom Rikoslaki 3 luku 5 § 3 mom 1 kohta Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Riihelä, Paasikoski, Taipale, Sevon ja Pellinen