1993 false KKO:1993:145 Lakkauttaessaan lääkäri- ja kuntoutusaseman johtajan toimen kuntoutusyhtiö oli irtisanonut toimen haltijan, jolla oli myös lääkintävoimistelijan koulutus. Koska hänen sijoittamisensa tällaisiin tehtäviin ei olisi ollut työnantajan kannalta kohtuutonta eikä työyhteisön kannalta epätarkoituksenmukaista, yhtiön katsottiin olleen velvollinen irtisanomisen sijasta tarjoamaan hänelle lääkintävoimistelijan työtä. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Turun raastuvanoikeudessa A on Kuntoutusyhtymä TFHA avoimelle yhtiölle, sittemmin Kuntoutusyhtymä-Rehab Group, avoin yhtiö, 9.1.1991 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja sitä kehittäessään lausunut, että hän oli 1.9.1986 lukien toiminut avoimen yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa, viimeksi lääkärija kuntoutusasemien johtajana Turussa. Työnantaja oli 17.10.1990 päivätyllä kirjeellään irtisanonut A:n työsopimussuhteen päättymään 17.11.
- Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu taloudelliset tai tuotannolliset syyt. A oli riitauttanut irtisanomisen perusteen ja katsonut irtisanomisen johtuneen muusta kuin yhtiön ilmoittamasta syystä. Mikäli työnantajalla olisi ollut työvoiman vähentämistarvetta A:n johtamissa yksiköissä, hänelle olisi pitänyt tarjota muuta työtä yhtiön muissa yksiköissä. Työnantajalla ei ollut ollut lain vaatimaa erityisen painavaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen. Palkkaa A:lle oli vastoin irtisanomisilmoitusta maksettu 17.12.1990 saakka ja palkkatodistukseen oli tehty merkintä, jonka mukaan työsuhde olisi päättynyt vasta tuolloin. Maksamalla näin yhden kuukauden ylimääräisen palkan työnantajan oli katsottava myöntäneen, että se oli menetellyt virheellisesti päättäessään työsopimuksen. Sovitusta osittaisesta hoitovapaasta johtuen A oli ollut työssä 30 tuntia viikossa ja ansainnut 7 552 markkaa 50 penniä kuukaudessa. Vuoden 1991 alusta työsuhteen oli pitänyt jatkua täysiaikaisena. A:n työaika olisi ollut 40 tuntia viikossa ja palkka 10 070 markkaa kuukaudessa. Sen vuoksi A on vaatinut, että avoin yhtiö velvoitettaisiin työsopimuksen laittoman irtisanomisen johdosta suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 15 kuukauden palkkaa vastaavat 151 050 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien. Vastine Avoin yhtiö on vastustanut kannetta ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Avoin yhtiö on lausunut, että kaupunkiyksiköiden kannattavuus oli ollut huono ja niiden saneeraaminen oli ollut välttämätöntä. Kaupunkiyksiköt eivät olleet tarvinneet erillistä johtajaa. Tämän toimen lakkauttamisella oli saavutettu huomattava kustannussäästö. A:lla ei irtisanomisaikana ollut ollut työntekovelvoitteita. Kuntoutusyhtymän palvelukseen ei A:n toimen lakkauttamisen ja irtisanomisen jälkeen ollut palkattu ketään johtotehtäviin. A:n työtehtävät oli siirretty yhtymän palveluksessa olleelle työterveyslääkärille. Tämän viikottaista työaikaa oli lisätty kahdella tunnilla entisten työtehtävien säilyessä ennallaan. Avoimella yhtiöllä ei ollut ollut osoittaa A:lle tämän aikaisempaa työtä vastaavaa työtä. Raastuvanoikeuden päätös 24.10.1991 Raastuvanoikeus, joka oli myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta valtiolle ja määrännyt varatuomari X:n hänen oikeudenkäyntiavustajakseen, on lausunut jutussa selvitetyksi, että A:n työsuhde oli alkanut 1.9.
- Asianosaiset olivat allekirjoittaneet kirjallisen työsopimuksen, jonka mukaisesti A:n työtehtäviin oli kuulunut, paitsi muuta, kuntoutusyhtymän Turun kaupungissa sijaitsevien hoitoyksiköiden toiminnasta vastaaminen, henkilöstöhankinta, asiakassuhteiden hoito ja henkilöstön ohjaaminen. Avoin yhtiö oli 19.4.1990 ilmoittanut Turun ja Porin lääninhallitukselle A:n tulleen nimitetyksi Kuntoutusyhtymä Fysiatrian, Kuntoutusyhtymä Fysiatria, Varissuon, Kuntoutusyhtymä Fysiatria, Lehmusvalkaman ja Kuntoutusyhtymä Lääkäriaseman johtajaksi. A oli ollut myös johtoryhmän jäsen. A:n kuukausipalkka oli ollut 10 070 markkaa. Osittaisen hoitovapaan johdosta hänen palkkansa ajalla 1.
- - 31.12.1990 oli ollut 7 552,50 markkaa kuukaudessa. A:n työsopimus oli irtisanottu kanteessa kerrotuin tavoin. Työsopimuksen ehtojen mukaisesti irtisanomisajaksi oli sovittu yksi kuukausi. Avoin yhtiö oli maksanut A:lle palkan irtisanomisajalta sekä tämän lisäksi yhden kuukauden palkan. Irtisanomisaikana A:lla ei ollut ollut työntekovelvollisuutta. Raastuvanoikeus on katsonut, ettei lääkäri- ja kuntoutusasemayksikköä ollut pidettävä itsenäisenä ja tulosvastuullisena, vaan se oli muodostanut osan avoimen yhtiön liiketoiminnasta. Avointa yhtiötä oli A:n irtisanomista arvioitaessa pidettävä yhtenä kokonaisuutena. Työnantaja ei ollut ennen irtisanomista harkinnut riittävästi A:n sijoittamista koulutuksensa perusteella hänelle soveltuviin muihin tehtäviin. A:n työsopimus oli päätetty ilman erityisen painavia syitä, mistä aiheutuneen vahingon työnantaja oli velvollinen korvaamaan A:lle. Lausuminsa perustein raastuvanoikeus on, hyläten vaatimukset enemmälti toteennäyttämättöminä, velvoittanut avoimen yhtiön suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavat 80 560 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.1.1991 lukien. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain säännösten nojalla on määrätty valtion varoista maksettavaksi A:n avustajaksi määrätylle varatuomari X:lle korvaukseksi tarpeellisista kuluista 470,10 markkaa ja palkkioksi tehtävistään raastuvanoikeudessa kohtuulliseksi harkitut 18 000 markkaa eli yhteensä 18 470,10 markkaa, mikä määrä avoin yhtiö on velvoitettu korvaamaan valtiolle. Turun hovioikeuden tuomio 13.11.1992 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi avoin yhtiö ja A olivat saattaneet jutun, on lausunut, että avoin yhtiö oli kuullut todistajana talousjohtaja Y:tä. Lisäksi se oli esittänyt Y:n kuulemiseen liittyen A:n toimipaikkojen käyttökatevertailun vuosilta 1989 ja
- A oli muun muassa esittänyt avoimen yhtiön tuloslaskelmat ja taseet ajanjaksoilta 1.2.1989 - 31.1.1990 ja 1.2.1990 -31.1.
- Avoimen yhtiön liikevaihto oli 1.2.1989 - 31.1.1990 ollut 100 833 107 markkaa ja 1.2.1990 - 31.1.1991 89 996 027 markkaa. Vastaavina aikoina muuttuvien kulujen palkkakustannukset olivat olleet 20 555 358 markkaa ja 23 560 395 markkaa. Kiinteiden kulujen palkkakustannukset vastaavana aikana olivat olleet 2 797 427 markkaa ja 3 800 067 markkaa. Jutussa esitetty muu lähinnä lehtileikkeisiin perustuva asiakirjaselvitys osoitti avoimen yhtiön laajentaneen toimintaansa. Todistajana kuullun Y:n kertomus ja esitetty käyttökatevertailu eivät, huomioon ottaen jutussa esitetty selvitys kokonaisuudessaan, osoittaneet, että työ olisi avoimessa yhtiössä vuonna 1991 vähentynyt taloudellisista, tuotannollisista tai muista niihin verrattavista syistä vähäistä suuremmassa määrin. Avoin yhtiö ei ollut näyttänyt tarjonneensa A:lle, joka oli koulutukseltaan myös lääkintävoimistelija, tuota koulutusta vastaavaa työtä. Näillä ja raastuvanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Jutun näin päättyessä on hylätty avoimen yhtiön vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa. Valtion varoista on maksettu varatuomari X:lle palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 1 700 markkaa, mikä määrä on jutun näin päättyessä jäänyt valtion vahingoksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 10.5.
- Muutoksenhakemuksessaan Kuntoutusyhtymä-Rehab Group, avoin yhtiö, on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä A:n velvoittamista korvaamaan avoimen yhtiön oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen. A on vastauksessaan vaatinut valituksen hylkäämistä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.11.1993 Perustelut A on toiminut avoimen yhtiön Turussa sijaitsevien lääkäri- ja kuntoutusasemien eli niin sanottujen kaupunkiyksiköiden johtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Jutussa avoimen yhtiön toiminnasta ja kehityksestä esitetty selvitys ei sinänsä osoita, että työ yhtiössä olisi vuoden 1990 lopussa tai vuoden 1991 alussa taloudellisista, tuotannollisista tai muista niihin verrattavista syistä vähentynyt vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti. Avoin yhtiö on kuitenkin vuosina 1987 - 1989 havainnut, että kaupunkiyksiköiden toiminta ei edellyttänyt erillistä johtajan tointa. Avoin yhtiö on siten saanut järjestää johtotehtävät uudelleen ja lakkauttaa tämän vasta A:n työsuhteen aikana perustetun toimen. Johtajan vähäiset hallinnolliset tehtävät on voitu siirtää avoimen yhtiön palveluksessa ennestään olleelle lääkärille lisätöiksi. Avoin yhtiö on kuitenkin samalla ollut velvollinen selvittämään, onko A hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella voitu sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Avoimen yhtiön toiminnan laajuudesta ja varsinkin Naantalin kylpylän vireillä olleesta laajennushankkeesta päätellen avoimessa yhtiössä on A:n irtisanomisen aikoihin ollut tarjolla lääkintävoimistelijan työtä. Johtajana toimineella A:lla on ollut muun ohessa myös lääkintävoimistelijan koulutus. A:n sijoittaminen lääkintävoimistelijan tehtäviin ei olisi ollut työnantajan kannalta kohtuutonta eikä työyhteisön kannalta epätarkoituksenmukaista. Avoin yhtiö on siten ollut velvollinen irtisanomisen sijasta tarjoamaan A:lle lääkintävoimistelijan työtä. Jutussa esitetty selvitys lääkintävoimistelijan työn tarjoamisesta on erittäin puutteellista. Raastuvanoikeudessa todistajana kuullun talousjohtaja Y:n kertomuksesta ei käy ilmi, onko työtä tarjottu nimenomaisesti irtisanomisen vaihtoehtona ja minkälaisin muin ehdoin. Korkein oikeus katsoo, ettei avoin yhtiö ole näyttänyt täyttäneensä velvollisuuttaan tarjota A:lle lääkintävoimistelijan työtä. Näin ollen se on työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan A:lle työsuhteen irtisanomisesta aiheutuneen vahingon. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista varatuomari X:lle palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 850 markkaa, mikä määrä Kuntoutusyhtymä-Rehab Group, avoin yhtiö, velvoitetaan korvaamaan valtiolle. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Riihelä, Lindholm, Haarmann, Krook ja Suhonen