1993 false KKO:1993:27 Alioikeus oli määrännyt 1.4.1992 jälkeen tehdystä varkaudesta ja sitä ennen tehdystä varkaudesta sekä rikoksista, joista oli aikaisemmilla lainvoimaisilla tuomioilla määrätty vankeusrangaistukset, yhteisen vankeusrangaistuksen. Vaikka alioikeuden olisi tullut määrätä varkausrikoksista yksikkörangaistukset ja, mikäli ennen 1.4.1992 tehdystä varkaudesta olisi määrätty vankeusrangaistus, yhdistää tämä mainittuihin muihin aikaisemmin tuomittuihin vankeusrangaistuksiin, ei alioikeuden päätöstä purettu, koska ei voitu päätellä, että päätöksen purkaminen koituisi vastaajan eduksi. ASIAN KäSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Korpilahden kihlakunnanoikeuden päätös 11.6.1992 Kihlakunnanoikeus oli lukenut A:n syyksi päätöksensä 1 kohdassa 1.1.1992 tehdyn varkauden ja 2 kohdassa 28.4.1992 tehdyn varkauden. Samalla kihlakunnanoikeus oli määrännyt 5 kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen näistä rikoksista sekä 24.11.1991 - 16.1.1992 yksin teoin tehdyistä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta sekä osittain näiden kanssa yksin teoin tehdyistä jatketusta ajokortitta ajosta ja jatketusta liikennerikkomuksesta 6.2.1992 A:lle tuomitsemastaan 3 kuukauden vankeusrangaistuksesta sekä 1.2.1992 yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopmuksesta ja ajo-oikeudetta ajosta 26.2.1992 A:lle tuomitsemastaan 30 päivän vankeusrangaistuksesta. Yhteisestä vankeusrangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 4.
- -6.
- ja 10.5.1992 vastaavat 4 päivää. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B, joka oli toiminut kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana, on pyytänyt päätöksen purkamista, koskei kihlakunnanoikeus ollut määrännyt A:n syyksi lukemistaan rikoksista eri rangaistuksia. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.3.1993 Rikoslain muuttamisesta annetun 1.4.1992 voimaan tulleen lain 697/91 voimaantulo- ja siirtymäsäännösten mukaan kihlakunnanoikeuden ei olisi tullut tuomitessaan 11.6.1992 A:n hänen syykseen tuolloin lukemistaan kahdesta varkaudesta rangaistukseen määrätä hänelle yhteistä vankeusrangaistusta näistä ja A:n syyksi 6.2.1992 ja 26.2.1992 lukemistaan rikoksista. Kihlakunnanoikeuden olisi tullut sen asemesta tuomita A:lle hänen syykseen lukemistaan kahdesta varkaudesta eri rangaistukset ja, jos kihlakunnanoikeus päätöksessä kohdassa 1 tarkoitetusta varkaudesta olisi tuominnut A:n vankeusrangaistukseen, rikoslain 7 luvun säännösten, sellaisina kuin ne olivat ennen edellä mainitun, rikoslain muuttamisesta annetun lain voimaantuloa, nojalla yhdistää tuosta rikoksesta tuomitsemansa rangaistus sekä 6.2.1992 ja 26.2.1992 A:lle tuomitsemansa rangaistukset. Kihlakunnanoikeuden päätös perustuu näin ollen tältä osin ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Koskei kuitenkaan voida päätellä, että kihlakunnanoikeuden päätöksen purkaminen hakemuksessa tarkoitetulla perusteella koituisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n edellyttämällä tavalla vastaajan eduksi, eikä ole perusteita päätöksen purkamiseen mainitun luvun 9 §:n nojalla hänen vahingokseen, Korkein oikeus hylkää hakemuksen. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Takki, Wirilander, Sevon ja Möller