KKO/1993/32

1993 false KKO:1993:32 Pankki oli määräaikaisen takauksensa perusteella maksanut velan, vaikka velkojan täsmennetty maksuvaatimus oli esitetty vasta takausajan kuluttua. Maksun perusteella pankilla oli takautumisoikeus vastasitoumuksen antajaan, kun pankki oli soveltanut ehtoa takausajasta vakiintuneen pankkikäytännön mukaisesti eikä tuo käytäntö ehdon sanamuodon perusteella myöskään yllättävästi ja kohtuuttomasti laajentanut takautumisvastuuta. Ään. Kysymys myös takausasetuksen 4 §:n soveltamisesta. TakausA 4 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Rovaniemen kihlakunnanoikeuden päätös 25.4.1990 Kihlakunnanoikeus on A:n ja B:n Postipankki Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta lausunut, että Postipankki oli 12.2.1985 antanut Suomen valtiolle edustajanaan Lapin tie- ja vesirakennuspiiri työaikaisen 152 310 markan enimmäismääräisen omavelkaisen takauksen sen määrän maksamisesta, jonka suorittamiseen R Ky oli urakoitsijana velvollinen tie- ja vesirakennuspiirin kanssa 25.1.1985 tekemänsä murskausurakkaa koskevan sopimuksen nojalla. A ja B olivat 7.1.1983 allekirjoitetulla yleispanttaussitoumuksella luovuttaneet pankille yhdeksän yhteiseltä pääomaltaan 220 000 markan määräistä haltijavelkakirjaa, jotka oli kiinnitetty heidän Rovaniemen kaupungin III kaupunginosan korttelissa 97 yhdessä omistamaansa tonttiin nro 4, kaikkien niiden sitoumusten ja saatavien vakuudeksi, joista R Ky vastasi tai tuli vastedes pankille vastaamaan. Pankin 12.2.1985 antamaan takaukseen oli liittynyt aikaa koskeva vastuunrajoituslauseke. Sen mukaan kaikki takaukseen perustuvat vaatimukset oli kirjallisesti esitettävä pankille viimeistään takauksen eräpäivänä 7.9.1985 uhalla, että pankki muuten oli takauksestaan vapaa. Kysymyksessä oli siten määräaikainen takaus. Rovaniemen kihlakunnanoikeuden asetettua 15.5.1985 R Ky:n konkurssiin tie- ja vesirakennuspiiri oli 16.5.1985 purkanut urakkasopimuksen. Konkurssipesä ja pankki eivät olleet ryhtyneet jatkamaan urakkaa. Rakennuttaja oli 14.6.1986 tehnyt toisen urakoitsijan kanssa urakkasopimuksen työn loppuunsaattamisesta. Sopimuksen hintaero purettuun sopimukseen verrattuna oli ollut tieja vesirakennuspiirin vahingoksi 159 262 markkaa. Uusi urakoitsija oli saattanut urakan loppuun heinäkuussa

1. Rakennuttaja oli 19.8.1985 kirjallisesti ilmoittanut pankille pidättävänsä oikeuden esittää edellä mainittuun takaukseen perustuvia vaatimuksia. Kirjeellään 9.2.1987 tie- ja vesirakennuspiiri oli pyytänyt pankkia suorittamaan sille takauksen määrän 152 310 markkaa. Pankki oli 16.2.1987 maksanut tuon määrän rakennuttajalle. Riidanalaista oli, oliko rakennuttaja takaussitoumuksen sisältämän ohjeen mukaisesti esittänyt vaatimuksensa pankille ennen pankin vastuuajan päättymistä. Kihlakunnanoikeuden mielestä takaussitoumuksen vastuunrajoituslauseketta oli tulkittava sanamuotonsa mukaisesti. Sillä seikalla, että pankki oli katsonut rakennuttajan menetelleen takaussitoumuksen sisältämän ohjeen mukaisesti, ei ollut merkitystä, koska kysymys ei ollut pankin ja rakennuttajan välisestä suhteesta. Rakennuttaja ei ollut kirjallisesti esittänyt kaikkia takaukseen perustuvia vaatimuksia suoraan pankille viimeistään takauksen eräpäivänä 7.9.1985, vaan oli ainoastaan pidättänyt oikeuden esittää myöhemmin takaukseen perustuvia vaatimuksia. Takaussitoumuksessa ei ollut ehtoa siitä, että tuollainen muistutus riittäisi pitämään velkojan saamisoikeuden voimassa. Pankki ei ollut esittänyt näyttöä siitä, että velkojan menettely olisi ollut yleisesti noudatetun pankkikäytännön mukainen. Kun tie- ja vesirakennuspiiri ei ollut esittänyt vaatimuksiaan pankille takauksen mukaisessa määräajassa, takaus oli rauennut ennen pankin 16.2.1987 velkojalle tekemää suoritusta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on vahvistanut, ettei pankilla ollut A:lta ja B:ltä näiden pankille 7.1.1983 antaman yleispanttaussitoumuksen perusteella mitään sellaista saamista, jonka perusteella pankki olisi oikeutettu pitämään hallussaan A:n ja B:n pankille luovuttamia kiinnevelkakirjoja, ja velvoittanut pankin 100 000 markan sakon uhalla luovuttamaan nuo velkakirjat A:lle ja B:lle. Pankki on lisäksi velvoitettu korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 21 210 markalla 16 prosentin korkoineen 25.4.1990 lukien. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 6.11.1991 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi pankki oli saattanut jutun, on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen voimaan sekä velvoittanut pankin korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1 000 markalla 16 prosentin korkoineen 6.11.1991 lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 24.3.
2. Pankki on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion ja kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä A:n ja B:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen. A ja B ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.3.1993 Perustelut A ja B ovat antaneet Postipankille kysymyksessä olevan kiinnitysvakuuden kaikkien niiden sitoumusten vakuudeksi, joista R Ky vastaa pankille. Yhtiö, joka oli antanut pankille pankkitakauksen vastasitoumuksen, ei ole ollut velvollinen korvaamaan pankille perusteetonta takaussuoritusta. Pankkitakauksen mukaan "Kaikki tähän takaukseen perustuvat vaatimukset on kirjallisesti esitettävä suoraan Postipankille viimeistään takauksen eräpäivänä uhalla, että pankki muuten on takauksestaan vapaa." Tämä on pankkitakauksen vakioehto. Sitä on hovioikeudessa esitetyn selvityksen mukaan pankkikäytännössä sovellettu niin, että velkoja säilyttää takaukseen perustuvat oikeutensa jo ilmoittamalla pankille ennen takauksen voimassaolon päättymistä pidättävänsä oikeuden esittää myöhemmin takaukseen perustuvat vaatimuksensa. Ehdon sanamuoto ei estä pankkia maksuvaatimuksen sisällön osalta näin lieventämästä sen hyväksi ehdossa asetettua vapautumisuhkaa eikä ehdon soveltaminen vakiintuneen pankkikäytännön mukaisesti siten myöskään yllättävästi ja kohtuuttomasti laajenna A:n ja B:n vastuuta vakuuden antajina takaussuorituksen korvaamisesta pankille. Näin ollen pankkitakausta voidaan heitäkin sitovasti soveltaa tuon pankkikäytännön mukaisesti eikä pankin takaussuoritus ole ollut perusteeton. Takaus on koskenut vahingonkorvausta, jonka R Ky solmimansa urakkasopimuksen perusteella saattoi joutua maksamaan rakennuttajalle. Kun vahingonkorvausta koskevalle R Ky:n suoritusvelvollisuudelle ei ole urakkasopimuksessa sovittu eräpäivää, ei takausasetuksen 4 §:n säännös omavelkaisen takauksen vanhentumisajasta koske pankin R Ky:n suoritusvelvollisuuden vakuudeksi antamaa takausta. Edellä olevilla perusteilla pankilla on oikeus pitää kanteessa tarkoitettuja velkakirjoja takautumisoikeutensa vakuutena niinkuin siitä asianosaisten välillä on sovittu. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Vanhempi oikeussihteeri Kalske: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavaa. Perustelut Kysymyksessä olevan pankkitakauksen mukaan "Kaikki tähän takaukseen perustuvat vaatimukset on kirjallisesti esitettävä suoraan Postipankille viimeistään takauksen eräpäivänä uhalla, että pankki muuten on takauksestaan vapaa". Postipankki Oy:n hovioikeudessa esittämän selvityksen mukaan pankkikäytännössä ei ole edellytetty, että tällaisen takauksen haltija esittää lopulliset ja yksilöidyt vaatimuksensa takauksen voimassaoloaikana, vaan riittävänä on pidetty myös määräaikana tehtyä oikeuden pidättämistä vaatimusten esittämiseen myöhemmin. Tällainen tulkinta on käytännön vaatimusten mukainen, kun urakkaan liittyvät velvoitteet lopullisessa muodossa selviävät vasta taloudellisessa loppuselvityksessä, joka eri syistä voi viipyä. Tulkinta ei ole takauskustannukset huomioon ottaen urakoitsijan edun vastainen. Kun tie- ja vesirakennuspiiri on ennen vaatimusten esittämiselle asetettua määräpäivää ilmoittanut kirjallisesti pankille pidättävänsä oikeuden esittää takaukseen perustuvia vaatimuksia, takaus ei siten ole rauennut eikä R Ky ole, pankin sittemmin täytettyä takaajana suoritusvelvollisuutensa, vapautunut vastasitoumuksestaan pankille. Tämän vuoksi pankilla on oikeus pitää kanteessa tarkoitettuja velkakirjoja takautumisoikeutensa vakuutena niinkuin siitä on asianosaisten välillä sovittu. Kun takaukseen on otettu nimenomainen ehto siitä, milloin ja millä tavoin takaukseen perustuvat vaatimukset oli takaajalle esitettävä eikä ehtoa ole pidettävä pätemättömänä, kysymys takausasetuksen 4 §:n soveltamisesta ei tule jutussa lainkaan harkittavaksi. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. A:n ja B:n kanne hylätään ja pankki vapautetaan tuomitusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuudesta. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut jutussa 20 000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antamisesta lukien. Oikeusneuvos Tulokas: Hyväksyn mietinnön. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. A:n ja B:n kanne hylätään ja pankki vapautetaan tuomitusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuudesta. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut jutussa 20 000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antamisesta lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Nikkarinen, Roos, Taipale, Sevon ja Tulokas (eri mieltä)