1993 false KKO:1993:42 Ammattilaiskoripalloilijan pelaajasopimusta koripalloyhdistyksen kanssa pidettiin työsopimuksena. Ään. Pelaajan katsottiin koeaikana purkaneen sopimuksen epäasiallisella peruste

§:n mukaan osa työsopimuksen voimassaoloajasta voidaan sopia erityiseksi enintään neljän kuukauden koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan molemmin puolin purkaa. A:n 8.6.1989 allekirjoittamassa sopimuksessa ei ollut mainintaa koeajasta. Honka oli vedonnut noudatettuun käytäntöön, jonka mukaan seuralla oli koeajaksi katsottava harkinta-aika, jonka kuluessa se voi ratkaista, ottaako se pelaajan joukkueeseensa vai ei. Työsopimuslain edellä mainitun pykälän mukaan oikeus työsopimuksen purkamiseen koeaikana on molemminpuolinen. Kun otetaan huomioon, että työlainsäädäntö on työntekijän suojaksi säädetty, oli sellainen käytäntö, jossa vain työnantajalla olisi oikeus vedota koeaikaan, katsottava työsopimuslain vastaiseksi. Tällä perusteella raastuvanoikeus on katsonut, että Hongan ja A:n välisessä työsopimussuhteessa oli ollut molemminpuolinen 10.8.1989 alkanut ja 28.8.1989 päättynyt koeaika, jonka kuluessa sopimus oli ollut mahdollista purkaa. Kun A oli hakeutuessaan uuteen paremmat taloudelliset edut tuottavaan työhön purkanut sopimuksen koeaikana, purkamisen ei voitu katsoa tapahtuneen epäasiallisella perusteella eikä A ollut syyllistynyt sellaiseen menettelyyn, josta hänelle aiheutuisi korvausvelvollisuus Honkaan nähden. Turun NMKY:hyn kohdistetut vaatimukset Turun NMKY ei ollut ollut minkäänlaisessa sopimussuhteessa Honkaan, joten sopimusrikkomukseen perustuva korvausvelvollisuus ei voinut tulla kysymykseen. Kun A ei ollut syyllistynyt sopimuksen rikkomiseen, oli Turun NMKY:hyn kohdistettu korvausvaatimus perusteeton. Tuomiolauselma Kanne on hylätty. Honka on velvoitettu korvaamaan A:n ja Turun NMKY:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 10 000 markalla, josta A:n osuus oli 2 000 markkaa ja Turun NMKY:n osuus 8 000 markkaa, 16 prosentin korkoineen 30.8.1990 lukien. Turun hovioikeuden tuomio 27.8.1991 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Honka oli saattanut jutun, on lausunut, että Honka oli esittänyt raastuvanoikeudelle oikeaksi todistetun jäljennöksen telekopioidusta sopimukseksi otsikoidusta asiakirjasta, jonka A oli allekirjoittanut 8.6.1989 ja jota Honka ei ollut allekirjoittanut. Sopimuksen 8 kohdan mukaan sopimusta tulkittaessa oli sovellettava Kansasin osavaltion lakeja. Tämän lain sisältö oli jäänyt selvittämättä. Epäselväksi oli siten jäänyt, oliko osapuolten välille syntynyt Kansasin osavaltion lakien mukaan näitä sitovalla tavalla sopimus. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut jutun ratkaisun kannalta merkitystä, koska sopimuksessa ei ollut ollut mainintaa koeajasta, joka oli määräytynyt Hongan ilmoituksen mukaan Suomessa vallitsevan alalla noudatettavan yleisen käytännön mukaan. Koeaikaa koskevilta osilta oli Hongan ja A:n väliseen sopimukseen siten sovellettava työsopimuslain koeaikaa koskevia säännöksiä.

§:n mukainen oikeus työsopimuksen purkamiseen koeaikana oli raastuvanoikeuden lausumin tavoin molemminpuolinen. Perustetta sille, että ammattiurheilijoita koskevissa työsopimuksissa työntekijällä ei olisi oikeutta purkaa sopimusta koeaikana, ei ollut esitetty. Edellä mainituilla ja raastuvanoikeuden muutoin lausumilla perusteilla hovioikeus on pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen. Honka on velvoitettu suorittamaan A:lle ja Turun NMKY:lle yhteisesti korvaukseksi näiden oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.8.1991 lukien. Jutun näin päättyessä on hylätty Hongan vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 9.1.

1. Honka on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä sekä A:n ja Turun NMKY:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen. Turun NMKY on antanut pyydetyn vastauksen. A:lle, jonka osoite Amerikan Yhdysvalloissa ei ole tiedossa, ei ole voitu varata tilaisuutta vastauksen antamiseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.4.1993 Perustelut A:n vahingonkorvausvelvollisuus Honka on esittänyt agentin välityksellä Yhdysvalloissa A:lle kirjallisen sopimuksen, jonka A on hyväksynyt ja allekirjoittanut 8.6.
2. Sopimuksen mukaan hän on tällöin sitoutunut pelaamaan Hongan edustusjoukkueessa 10.8.1989 alkaen pelikauden 1989-1990 ja saapunut viimeksi mainittuna päivänä Suomeen täyttääkseen sopimuksen. Kun tällainen sopimus voidaan tehdä myös suullisesti, Korkein oikeus katsoo, että A:n ja Hongan välillä on syntynyt molempia osapuolia sitova sopimus huolimatta siitä, ettei A:n allekirjoittamaa sopimusasiakirjaa ole Hongan puolesta allekirjoitettu. A on ammattilaiskoripalloilija. Sopimuksen mukaan hänen oli pelattava Hongan ykkösjoukkueessa kaikissa sarja-, näytös- ja harjoitteluotteluissa, joihin joukkue osallistui sovitun pelikauden aikana, osallistuttava kaikkiin yhdistyksen määräämiin pakollisiin ja ylimääräisiin harjoituksiin sekä yhdistyksen harkinnan mukaan avustettava nuorten pelaajien valmennusohjelmien kehittämisessä ja osallistuttava kokouksiin yhdistyksen sponsorin kanssa. Sopimusvelvoitteensa perusteella A:lla ei ole ollut oikeutta itse määrätä suorituksestaan pelaajana, vaan hänen on pitänyt toimia Hongan johdon ja valvonnan alaisena. Suorituksesta on sovittu rahavastike. Näin ollen sopimus on ollut työsopimuslain 1 §:n mukainen työsopimus. A on aloittanut työnteon 10.8.1989, kun hän on sopimuksen täyttääkseen tullut Suomeen ja ollut Hongan käytettävissä. Yhdistys on ilmoittanut, että A:lla koripallokäytännön mukaisesti oli ollut 28.8.1989 saakka koeaika, jonka aikana yhdistyksellä oli ollut oikeus päättää hyväksyikö se A:n pelaajakseen vai ei. A on vedonnut siihen, että myös hänellä oli tuona aikana ollut oikeus purkaa työsopimus. Korkein oikeus katsoo, että A:lla työsuhteen alussa on ollut koeaika.

§:n mukaan oikeus purkaa työsopimus koeaikana on molemminpuolinen. A on saanut Turun NMKY:ltä paremman vastikkeen kuin Hongalta. Muuta syytä Hongan kanssa tehdyn sopimuksen purkamiseen ei ole esitetty. Korkein oikeus katsoo, että pelaajasopimuksen purkaminen koeaikana pelkästään sovittua paremman vastikkeen saamiseksi toisessa koripallojoukkueessa on vastoin

§:ää tapahtunut epäasiallisella perusteella. Lain 51 §:n 3 momentin nojalla A:n tulee korvata vahinko, jonka hän näin on aiheuttanut Hongalle laiminlyömällä tahallaan työsopimuksesta hänelle johtuneiden velvollisuuksien täyttämisen. Turun NMKY:n vahingonkorvausvelvollisuus A on tullut Suomeen Hongan kutsusta. A on ollut majoittuneena Hongan puheenjohtajan kotiin. Turun NMKY:n edustaja on A:n tultua 10.8.1989 Suomeen soittanut Hongan puheenjohtajan kotiin. Soiton yhteydessä on A:lta tiedusteltu, oliko hän allekirjoittanut sopimuksen. A on kieltänyt allekirjoittaneensa sopimusta. Turun NMKY ei ole varmistanut Hongalta, oliko A tehnyt sopimuksen Hongan kanssa. Korkein oikeus katsoo, että olosuhteet huomioon ottaen Turun NMKY on tiennyt A:n tehneen työsopimuksen Hongan kanssa. Sen vuoksi Turun NMKY on työsopimuslain 16 §:n 3 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Hongalle aiheutuneen vahingon yhdessä A:n kanssa. Vahingonkorvauksen määrä Honka on sopimuksen rikkomisen johdosta palkannut A:n tilalle toisen ulkomaalaisen pelaajan. Tästä aiheutuneina matkakustannuksina Honka on maksanut noin 5 500 markkaa enemmän kuin se olisi joutunut maksamaan A:n matkasta. Hongan ja A:n sopimuksen mukaan Hongan oli maksettava vain A:n lentoliput. Selvitystä ei ole siitä, ettei Honka olisi voinut saada uutta pelaajaa kustantamatta myös tämän seuralaisen matkan. Näin ollen ei ole osoitettu syy-yhteyttä sopimusrikkomuksen ja uuden pelaajan tyttöystävän matkasta aiheutuneen 6 968,26 markan kustannuksen välillä. Hongalla on oikeus saada A:lta korvaus uuden pelaajasopimuksen tekemisestä aiheutuneista puhelin-, telefax- ja työkustannuksista. Kun näiden kustannusten määrästä ei ole saatavissa näyttöä, Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioinut puhelin- ja telefaxkustannusten määräksi 700 markkaa ja työkustannusten määräksi 500 markkaa. Hongalla ei ole oikeutta korvaukseen uuden pelaajan agentille maksamastaan välityspalkkiosta, kun siltä toisaalta on säästynyt A:n agentin suurempi välityspalkkio. Näyttämättä on jäänyt, että Honka olisi joutunut maksamaan uudelle pelaajalle suurempaa kokonaispalkkaa luontaisetuineen kuin A:n kanssa oli sovittu tai että Honka olisi maksanut A:n majoituksesta ja kuljetuksesta Suomessa. Tuomiolauselma Raastuvanoikeuden päätös ja hovioikeuden tuomio kumotaan. A ja Turun Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys r.y. velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Tapiolan Honka r.y:lle vahingonkorvaukseksi matkakuluista 5 500 markkaa, puhelin- ja telefaxkuluista 700 markkaa ja ylimääräisestä työstä 500 markkaa eli yhteensä 6 700 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.1.1990 lukien sekä korvaamaan Tapiolan Honka r.y:n oikeudenkäyntikulut jutussa 23 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Roos: A:n korvausvelvollisuudesta ja vahingonkorvauksen määrästä olen Korkeimman oikeuden kanssa yhtä mieltä. Turun NMKY:n korvausvelvollisuudesta lausun seuraavaa: Työsopimuslain 16 §:n 3 momentin mukaan kilpailevan työsopimuksen tehnyt työnantaja vastaa tästä aiheutuneen vahingon korvaamisesta vain, jos hän tiesi, että työntekijä aikaisemman työsopimuksen perusteella oli estynyt ryhtymästä työhön. Turun NMKY on ennen työsopimuksensa tekemistä A:lta kysymällä yrittänyt selvittää, ettei tällaista estettä ollut. On jäänyt näyttämättä, että Turun NMKY A:n kieltävästä vastauksesta huolimatta olisi tiennyt A:n ja Tapiolan Honka r.y:n sopimuksesta. Näin ollen Turun NMKY ei ole korvausvelvollinen Tapiolan Honka r.y:lle mainitun lainkohdan nojalla eikä myöskään ole voinut menettelyllään tahallisesti aiheuttaa Tapiolan Honka r.y:lle kilpailevasta työsopimuksesta seurannutta vahinkoa. Turun NMKY:llä on kuitenkin ollut perusteltua aihetta uskoa, että vähän ennen pelikauden alkua Suomeen tullut ja yhdistyksen tieten Tapiolan Honka r.y:n puheenjohtajan luona asunut A oli tehnyt pelaajasopimuksen Tapiolan Honka r.y:n kanssa. Tekemällä tästä huolimatta pelaajasopimuksen A:n kanssa kysymättä ensin Tapiolan Honka r.y:n edustajalta, oliko A jo tehnyt pelaajasopimuksen, Turun NMKY on osaltaan tuottamuksesta aiheuttanut, ettei A ole täyttänyt sopimustaan Tapiolan Honka r.y:n kanssa ja Tapiolan Honka r.y:lle siitä seuranneen vahingon. Kun kysymys on sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, Turun NMKY voidaan vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n perusteella velvoittaa suorittamaan hyvitystä siitä vain, jos on erittäin painavia syitä. Tällainen syy ei sinänsä ole, että Turun NMKY toimintatavoitteensa mukaisesti palkkaamalla A:n on pyrkinyt saamaan entistä paremman koripallojoukkueen. Jutussa esitetyistä Suomen Koripalloliitto r.y:n sääntövaliokunnan ja liittohallituksen pöytäkirjanotteista ilmenee myös, ettei Tapiolan Honka r.y:n sääntövaliokunnalle lähettämä kirje ole estänyt peliluvan myöntämistä A:lle ja että liittohallitus on Tapiolan Honka r.y:n valituksesta Turun NMKY:n menettelystä A:n palkkaamisessa vain päättänyt kiinnittää seurojen huomiota pelaajavahvistusten hankinnassa esiintyneisiin ongelmiin ja antaa huippukoripalloilun johtoryhmälle valmisteltavaksi esityksen rekrytointiongelmien poistamiseksi. Nämä merkinnät eivät tue erittäin painavien syiden olemassaoloa Tapiolan Honka r.y:n taloudellisen vahingon hyvittämiselle. Katson, ettei tällaisia syitä ole. Näillä perusteilla muutan hovioikeuden tuomiota ja velvoitan A:n maksamaan Tapiolan Honka r.y:lle Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevät korvaukset. Turun NMKY:n osalta jätän hovioikeuden tuomion pääasian osalta pysyväksi. Oikeudenkäyntikuluista velvoitan Tapiolan Honka r.y:n maksamaan Turun NMKY:lle hovioikeuden osalta 1 200 ja Korkeimman oikeuden osalta 1 500 markkaa korkoineen tuomioiden antopäivistä. Raastuvanoikeuden määräämän 8 000 markan kulukorvauksen korkoineen jätän pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Lindholm, Roos (eri mieltä) ja Taipale