KKO/1993/53

1993 false KKO:1993:53 Ään. Vakuutusyhtiön kieltäytyminen suorittamasta korvausta liikennevakuutuksesta voitiin näyttää myös muulla tavalla kuin yhtiön antamalla kirjallisella todistuksella. LiikVakL 12 § 2 mom ASIAN KäSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Orimattilan kihlakunnanoikeuden päätös 19.6.1991 Virallisen syyttäjän syytteestä, johon A on asianomistajana yhtynyt, kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli 29.10.1990 Mäntsälässä kuljettanut omistamaansa henkilöautoa pysäköintialueelta Keskustien yli Vanhalle Porvoontielle väistämättä Keskustietä mopollaan ajanutta A:ta, mistä syystä ajoneuvot olivat törmänneet toisiinsa ja A oli kaatunut katuun saaden lääkärintodistuksesta tarkemmin ilmenevät ruumiinvammat, joita ei voinut pitää vähäisinä. B oli edellä kuvatulla teollaan huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelain säännöksiä siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle. Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että vakuutusyhtiö C oli kieltäytynyt maksamasta liikennevakuutuslain mukaisessa järjestyksessä enemmälti korvauksia, ja sen vuoksi tutkinut B:hen kohdistuneen korvausvaatimuksen. Kihlakunnanoikeus on tieliikennelain 14 §:n 3 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut B:n yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 30:een 22 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 660 markkaa. Lisäksi B on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi vammasta aiheutuneesta kivusta ja särystä 8 300 markkaa, josta oli vähennettävä vakuutusyhtiön jo maksamat 4 300 markkaa, ja korvaamaan valtiolle lääkärintodistuksen lunastusmaksu 59 markkaa. Kouvolan hovioikeuden päätös 7.7.1992 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A oli kihlakunnanoikeudessa antanut C:n korvauspäätöksen, jonka mukaan C oli suorittanut hänelle korvauksena kivusta ja särystä 4 300 markkaa. Korvaus oli suoritettu B:n C:lle liikennevahingosta tekemän ilmoituksen perusteella. Lisäksi C:n edustaja oli kihlakunnanoikeudessa ilmoittanut C:n kieltäytyvän korvaamasta enempää. Korvauspäätöstä ei ollut pidettävä liikennevakuutuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuna kieltäytymistodistuksena. C:n edustajan ilmoitusta ei ollut pidettävä riittävänä selvityksenä kieltäytymisestä. Koska kysymyksessä oli liikennevakuutuksesta korvattava vahinko eikä A ollut esittänyt kihlakunnanoikeudessa C:n antamaa todistusta kieltäytymisestä suorittaa vaadittua korvausta, kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt ottaa tutkittavakseen A:n korvausvaatimusta kivusta ja särystä. Hovioikeus on sen vuoksi, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, poistanut kihlakunnanoikeuden lausunnon B:n 8 300 markan vahingonkorvausvelvollisuudesta A:lle ja jättänyt tutkimatta korvausta koskevan vaatimuksen. Muulta osalta kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt voimaan. A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi hovioikeudessa aiheutuneista vastauskuluista 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 8.1.1993. Valituksessaan A on vaatinut korvausvaatimuksensa tutkimista ja B:n velvoittamista suorittamaan hänelle lisäkorvausta kivusta ja särystä kihlakunnanoikeudessa vaaditut 24 700 markkaa 16 prosentin korkoineen 29.10.1990 lukien. Lisäksi A on vaatinut vapauttamistaan korvaamasta B:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa. B ja C ovat antaneet pyydetyt vastaukset. B on vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.5.1993 Perustelu Liikennevakuutuslain 12 §:n 2 momentin mukaan korvausvaatimusta liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta ei saa ottaa tutkittavaksi, ellei näytetä, että vakuutusyhtiö, joka on vastuussa vahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. Kihlakunnanoikeudelle 19.6.1991 annetun haastetodistuksen mukaan C:lle on 6.6.1991 annettu tiedoksi A:n vaatimus 29 000 markan korvauksesta liikennevahingon aiheuttamasta kivusta ja särystä. C:n 10.4.1991 antamasta korvauspäätöksestä ilmenee, että C on maksanut A:lle kivusta ja särystä vain 4 300 markkaa ja oikeudessa C:n asiamies on ilmoittanut C:n kieltäytyvän suorittamasta enemmän korvausta. Näin ollen on kihlakunnanoikeudessa näytetty, että C, joka on liikennevakuutuksen perusteella vastuussa kysymyksessä olevasta liikennevahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. Lain 12 §:n 2 momenttiin otettu määräys vakuutusyhtiön velvollisuudesta antaa kieltäytymisestään kirjallinen todistus ei vähennä A:n oikeutta käyttää muitakin oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa mainittuja keinoja näyttövelvollisuutensa täyttämiseksi. Hovioikeus ei olisi saanut jättää A:n B:lle kivusta ja särystä esittämää korvausvaatimusta tutkimatta. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan A:n vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättämistä ja B:n vastauskulujen korvaamista koskevalta osalta. Juttu palautetaan näiltä osilta hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeuden on jutun ratkaistessaan myös lausuttava B:llä Korkeimmassa oikeudessa olleista vastauskuluista. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Tulokas: Vakuutusyhtiö on 10.4.1991 antamallaan kirjallisella päätöksellä suorittanut A:lle korvausta kivusta ja särystä 4 300 markkaa. Erillinen kieltäytymistodistus ei ole ollut tarpeen sen selvittämiseksi, että yhtiö on kieltäytynyt tältä osin enemmästä korvauksesta. Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Roos, Suhnen, Sevon ja Tulokas (eri mieltä)