KKO/1993/56

1993 false KKO:1993:56 Lohkomisessa oli todettu, että emätilalla oli rasitteena oikeus käyttää tietä ja venevalkamaa naapuritilan alueella. Nämä rasiteoikeudet oli annettu myös lohkotiloille. Korkein oikeus katsoi, että naapuritilan omistaja oli toimituksen asianosainen hänen tilaansa kohdistuvien rasiteoikeuksien osalta. Kun häntä ei ollut kutsuttu toimitukseen eikä hän myöskään ollut ollut siinä läsnä, asia palautettiin toimitusmiehelle rasiteoikeuksien osalta uudelleen käsiteltäväksi. JL 64 § 1 mom JL 339 § 1 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus B:n ja C:n hakemuksesta Tohmajärven kunnan Onkamon kylässä olevalla Ihalan tilalla RN:o 9:26 suoritetussa, 23.3.1990 lopetetuksi julistetussa lohkomistoimituksessa on muodostettu B:lle tila Rauhanranta jm 9:26/1, C:lle tila Anttilanmäki jm 9:26/2 ja D:n tila Ihala jm 9:26/3. Toimituksessa ei ole perustettu uusia rasiteoikeuksia, mutta on todettu, että emätilan Ihala RN:o 9:26 hyväksi aikaisemmin perustetut, A:n Onkamon kylässä omistaman Tervaloson tilan RN:o 9:25 alueeseen kohdistuvat maarekisteriin merkityt rasiteoikeudet ovat lohkomisen jälkeen voimassa toimituksessa muodostettujen lohkotilojen Rauhanranta ja Anttilanmäki sekä kantatilan Ihala hyväksi ja että maarekisteriin merkitään näille tiloille kullekin oikeus tiehen ja Särkijärven rannalla sijaitsevaan venevalkamaan Tervaloson tilan alueella. Käsittely maaoikeudessa A, joka ei ollut ollut saapuvilla toimituksessa, on valittanut siitä maaoikeuteen ja siellä lausunut, että vaikka hän Tervaloson tilan RN:o 9:25 omistajana oli asianosainen toimituksessa, häntä ei ollut kutsuttu siihen. Toimituksessa ei myöskään ollut selvitetty, olivatko perustetut rasitteet tarpeen Rauhanrannan ja Anttilanmäen tiloille. Toimitus oli virheellisesti suoritettuna kumottava. Maaoikeudessa on kuultu B:tä ja D:tä sekä C:tä, joka on ilmoittanut Anttilanmäen tilan osalta luopuvansa Tervaloson tilaan kohdistuvista rasiteoikeuksista. Lisäksi on kuultu toimituksen suorittanutta maanmittausteknikko X:ä. Itä-Suomen maaoikeuden päätös 15.2.1991 Ihalan tila RN:o 9:26 oli 20.3.1961 maarekisteriin merkityssä lohkomistoimituksessa saanut oikeuden 20 x 20 metrin suuruiseen venevalkamaan ja 3 metriä leveään tiehen Tervaloson tilan RN:o 9:25 alueella. Valituksenalaisessa lohkomistoimituksessa ei ollut perustettu Tervaloson tilaan kohdistuvia uusia rasiteoikeuksia eikä toimitus muutoinkaan ollut koskenut Tervaloson tilan omistajaa A:ta. Hän ei siten ollut toimituksen asianosainen eikä hänellä niin muodoin ollut oikeutta käyttää valittajan puhevaltaa asiassa. Sen vuoksi maaoikeus on jättänyt A:n valituksen tutkimatta ja vahvistanut toimituksen. Jakolain 328 §:n 2 ja 3 momentin nojalla maaoikeus on velvoittanut A:n korvaamaan valtiolle sen varoista suoritetuista maaoikeuden istunnon sanomalehdessä kuuluttamisesta aiheutuneista kustannuksista 173,60 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on vaatinut maaoikeuden päätöksen ja toimituksen kumoamista. Toimitusinsinööri on antanut lausunnon. Maanmittaushallitus on antanut Korkeimman oikeuden siltä pyytämän lausunnon, jonka johdosta A, C ja D ovat kukin erikseen antaneet selityksensä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.5.1993 Perustelut Jakolain 64 §:n 1 momentin mukaan on asianosainen jaossa sen tilan tai muun alueen omistaja tai omistajan vertainen haltija, jota toimitus koskee. Jakolain 339 §:n 1 momentin mukaan sovelletaan tätä asianosaisuutta koskevaa säännöstä myös lohkomisessa. A omistaa Tervaloson tilan RN:o 9:25, johon valituksenalaisessa lohkomisessa muodostettujen tilojen rasiteoikeudet kohdistuvat. Oikeuskirjallisuudessa ja myös oikeuskäytännössä on ollut vallalla periaate, että emätilan hyväksi olemassa olevat rasiteoikeudet tulevat lohkomisessa voimaan siinä muodostettujen lohkotilojen hyväksi, jollei toimituksessa nimenomaisesti toisin päätetä. Lisäksi on katsottu, että rasitteenalaisen tilan omistaja, eli tässä tapauksessa Tervaloson tilan omistaja A, ei ole toimituksen asianosainen edes asianomaisten rasiteoikeuksien osalta ja ettei hänelle siten tarvitse varata tilaisuutta tulla toimituksessa kuulluksi asianosaisena. Tämän on katsottu johtuvan siitä, että toimituksessa ei tällöin perusteta uusia rasiteoikeuksia vaan että emätilan hyväksi aikaisemmin perustetut rasiteoikeudet emätilan lohkomisessa vain jakaantuvat koskemaan myös lohkotiloja. Menettely valituksenalaisessa toimituksessa ja maaoikeuden ratkaisu perustuvat tälle näkemykselle. Yleensä tällainen rasitetta koskeva ratkaisu kuitenkin vastaa uuden rasiteoikeuden perustamista. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ovat rasiteoikeudet ennen lohkomista olleet voimassa Ihalan tilan RN:o 9:26 hyväksi sekä lohkomisessa tulleet myös tuosta tilasta muodostettujen lohkotilojen hyväksi. Rasiteoikeuksien jakaantuminen tällä tavalla merkitsee sitä, että toimitus koskee myös A:n omistamaa Tervaloson tilaa. Hän on siten jakolain 64 §:n tarkoittama toimituksen asianosainen rasiteoikeuksia koskevalta osalta ja hänellä on ollut oikeus valittaa maaoikeuteen toimituksessa rasitteista tehdystä ratkaisusta. Maaoikeuden ei olisi tullut mainitsemallaan perusteella jättää A:n valitusta tutkimatta. Toimituksesta ei ole tiedotettu A:lle eikä hän myöskään ole ollut siinä läsnä. Kun A on toimituksen asianosainen Tervaloson tilaan kohdistuvien rasiteoikeuksien osalta, toimituksesta olisi tullut tiedottaa hänelle jakolain 70 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Korkein oikeus ei voi ottaa tutkittavakseen valituksessa tarkoitettua vaatimusta Tervaloson tilaan kohdistuvien rasiteoikeuksien kumoamisesta, vaan asia on tätä varten palautettava toimitusmiehelle uudelleen käsiteltäväksi. Koska maaoikeuden ei olisi tullut jättää A:n valitusta tutkimatta, maaoikeuden istunnon sanomalehdessä kuuluttamisesta aiheutuneiden kustannusten periminen häneltä olisi ilmeisen kohtuutonta. Päätöslauselma Maaoikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan rasitteita koskevalta osalta toimitusmiehelle uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa käsittelyssä tulee ottaa huomioon palauttamisen syy ja muutoinkin laillisesti menetellä. A vapautetaan korvaamasta valtiolle maaoikeuden istunnon kuuluttamisesta aiheutuneita kustannuksia, jotka määrätään jäämään valtion lopulliseksi menoksi. A oikeutetaan saamaan valtion varoista Pohjois-Karjalan lääninkonttorista sanotut kustannukset 173,60 markkaa, mikäli hän osoittaa suorittaneensa ne valtiolle. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Riihelä, Tuleheimo-Takki ja Krook sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén