1993 false KKO:1993:85 Muutoksenhakija oli valituksen tekemiselle säädetyn määräajan kuluessa toimittanut valituskirjelmänsä raastuvanoikeuden kansliaan. Ennen määräajan umpeen kulumista hän oli hakenut valituskirjelmänsä takaisin korjausten tekemistä varten ja vasta määräajan päättymisen jälkeen toimittanut uuden valituskirjelmän kansliaan. Koska valituskirjelmää ei olisi saanut antaa muutoksenhakijalle takaisin, hän ei ollut menettänyt puhevaltaansa asiassa. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kotkan raastuvanoikeuden päätös 11.5.1992 Raastuvanoikeus on todennut, että se oli tuomitessaan 14.5.1984 A:n ja B:n avioeroon päättänyt, että heidän 13.3.1979 syntyneen lapsensa C:n huolto oli edelleen oleva asianosaisilla yhteisesti ja että lapsen tuli asua B:n luona. Viime maaliskuun puolivälin tienoilla C oli muuttanut asumaan A:n luokse. Muuttoa oli edeltänyt isän ja lapsen Kotkan perheneuvolan sosiaalityöntekijöiden kanssa käymät neuvottelut, joihin B ei ollut halunnut osallistua. Muuton perusteena oli ollut se, että C oli halunnut muuttaa pysyvästi asumaan isänsä luokse. A oli ammatiltaan lastenkodin yövalvoja ja hänellä oli hyvät, myös lapselle sopivat asuinolosuhteet. Lapsen muuton myötä hänen koulunsa ja toveripiirinsä eivät muuttuneet. Asianosaiset eivät olleet päässeet neuvotteluyhteyteen lapsen huollon ja asumisen muuttamisesta. Heidän välinsä olivat siinä määrin riitaiset, ettei edellytyksiä yhteishuollon jatkamiselle ollut. Raastuvanoikeus on pitänyt selostettuja seikkoja näytettyinä A:n selvityksen perusteella sekä sen vuoksi, ettei B ollut saapunut raastuvanoikeuden istuntoon vastaamaan hakemukseen. Asiassa esiin tulleet seikat eivät myöskään antaneet aihetta epäillä selvityksen luotettavuutta. Samoilla perusteilla sekä koska jo 13-vuotiaan C:n mielipiteelle asumisestaan oli annettava ratkaiseva merkitys, raastuvanoikeus on katsonut, ettei ollut tarpeen hankkia Kotkan sosiaali- ja terveyslautakunnan selvitystä asiassa. Raastuvanoikeus on katsonut, että lapsen edun mukaista oli määrätä hänet isänsä yksinomaiseen huoltoon. Näillä perusteilla raastuvanoikeus on uskonut C:n huollon yksin A:lle. Kouvolan hovioikeuden päätös 2.9.1992 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut asian, on todennut, että raastuvanoikeuden antaman lainmukaisen valitusosoituksen mukaan B:n olisi tullut toimittaa valituskirjelmänsä raastuvanoikeuden kansliaan viimeistään keskiviikkona 10.6.
- B:n valituskirjelmä oli saapunut sinne postitse vasta 11.6.
- B oli siten oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 12 §:n nojalla menettänyt puhevaltansa asiassa. Tämän vuoksi hovioikeus ei ole tutkinut B:n valitusta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA B:lle on 8.1.1993 myönnetty valituslupa. B on vaatinut hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätösten kumoamista. Korkeimmalle oikeudelle osoitetussa, hovioikeuteen 21.12.1992 saapuneessa kirjoituksessaan B on pyytänyt hovioikeuden päätöksen poistamista ja purkamista. B on Korkeimpaan oikeuteen valitusluvan myöntämisen jälkeen saapuneessa kirjoituksessaan peruuttanut valituksensa. A ei ole antanut häneltä valituksen johdosta pyydettyä vastausta. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.6.1993 I Valitus Koska B on peruuttanut valituksensa, lausunnon antaminen siitä raukeaa. II Kantelu Käsittelyratkaisu A on ilmoittanut, ettei hän vastaa valitukseen. Vastauksen pyytäminen häneltä kantelun johdosta on siten ilmeisesti tarpeetonta. Pääasiaa koskevan ratkaisun perustelut B on valituksen tekemiselle säädetyn määräajan kuluessa 18.5.1992 toimittanut valituskirjelmänsä raastuvanoikeuden kansliaan, jossa sen saapumisesta on tehty merkintä hakemusasiain diaariin. Ennen valitusajan päättymistä valituskirjelmä on B:n pyynnöstä annettu 27.5.1992 hänelle takaisin korjausten tekemistä varten. Tämän jälkeen B on toimittanut hovioikeuden päätöksessä mainitun valituskirjelmän postitse raastuvanoikeuden kansliaan vasta 11.6.1992 eli valituksen tekemiselle säädetyn määräajan päätyttyä. Valitus alioikeuden päätöksestä ajetaan perille jättämällä valituskirjelmä määräajan kuluessa alioikeuden kansliaan. Jos valittaja haluaa peruuttaa valituksen, hänen on tehtävä myös peruutus kirjallisesti. Ratkaisun peruutuksen johdosta tekee hovioikeus. Valitusta voidaan lisäksi täydentää niin kuin siitä on laissa erikseen säädetty. Valituskirjelmä on yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu julkinen asiakirja sen jälkeen, kun se on annettu viranomaiselle. Saman lain 6 §:n mukaan siitä voidaan antaa jokaiselle tieto. Asiakirjasta voidaan myös antaa jäljennöksiä ja otteita. Arkistolain 4 §:n mukaan valituskirjelmää on pidettävä sellaisena viranomaiselle sen tehtävien johdosta saapuneena asiakirjana, joka kuuluu viranomaisen arkistoon. B on määräajassa jättänyt valituskirjelmänsä raastuvanoikeuden kansliaan. Hän on siten hakenut muutosta raastuvanoikeuden päätökseen. Edellä selostetut säännökset osoittavat, ettei alkuperäistä valituskirjelmää olisi saanut antaa B:lle takaisin. B ei näin ollen ole raastuvanoikeuden kansliassa tässä kohdin tapahtuneen virheellisen menettelyn vuoksi menettänyt asiassa puhevaltaansa, vaikka hän onkin toimittanut uuden valituskirjelmänsä raastuvanoikeudelle vasta valitukselle säädetyn määräajan jälkeen. Kun hovioikeus on jättänyt valituksen määräajan jälkeen saapuneena tutkimatta, on asiassa tapahtunut sellainen oikeudenkäyntivirhe, joka on olennaisesti vaikuttanut asian lopputulokseen. Lainkohdat Oikeudenkäymiskaari 25 luku 12 §, 31 luku 1 § 4 kohta Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee B:n 11.6.1992 raastuvanoikeuden kansliaan toimittaman valituskirjelmän ja A:n siihen antaman vastauksen perusteella ottaa asia omasta aloitteestaan uudestaan käsiteltäväkseen. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Roos ja Tulokas sekä ylimääräinen oikeusneuvos Pellinen