§:n nojalla tehtävien lisäyksien vahvistaminen Sanotun lainkohdan nojalla mahdollisesti tehtävien lisäysten määrittely kuuluu pesänjakajan tehtäviin siltä osin kuin pesässä riittää varoja lakiosan katteeksi. Henrik S:n pesään pesänjakajaksi määrätty henkilö oli kuitenkin kieltäytynyt suorittamasta jakoa ennen kuin nyt käsiteltävänä olevat Antero ja Mikko S:n kanteet oli lainvoimaisesti ratkaistu. Tästä syystä hovioikeus on katsonut pesänosakkailla olevan oikeudellinen tarve siihen, että oikeus vahvistaa Henrik S:n pesän
§:n 3 momentin nojalla tehtävät lisäykset. Lakiosan täydennyskanne Raastuvanoikeuden päätöksessä oli katsottu, että kanne on pantu vireille perintökaaren 7 luvun 10 §:ssä tarkoitetussa ajassa. Hovioikeus on tältä osin hyväksynyt raastuvanoikeuden päätöksen perusteluineen. Henrik S:n pesässä olevien varojen osalta selvitykseksi jutussa oli esitetty 27.1.1987 päättyneestä perunkirjoituksesta laadittu perukirja. Sen mukaan pesän säästö oli ollut 5 915 948,95 markkaa. Henrik ja Maire S:n välillä ei ollut ollut avioehtosopimusta. Pesän varallisuus koostui pääasiassa asunto-osakeyhtiöiden osakkeista ja 1 171 419 markan määräisestä kauppahintasaatavasta Irma Ö:ltä. Jutun asianosaiset eivät olleet esittäneet käsitystään siitä, minkä arvoiseksi pesän omaisuus oli katsottava Antero ja Mikko S:lle tulevia lakiosia määrättäessä. Raastuvanoikeus ei myöskään ollut tiedustellut tätä asianosaisilta. Tämän vuoksi ja kun Irma Ö. oli velvollinen vastaamaan vain sen täyttämisestä, mitä Antero ja Mikko S. eivät saa lakiosinaan pesässä olevista varoista siitä huolimatta, että testamentti jätettiin ottamatta huomioon, asia oli tältä osin palautettava raastuvanoikeuteen. Kerrotuilla perusteilla hovioikeus on vahvistanut, että Henrik S:n ja Irma Ö:n välillä 12.12.1985 kaupan muodossa solmitulla oikeustoimella Irma Ö:n Henrik S:ltä saaman lahjan arvo on 6 159 831 markkaa ja määrännyt, että sanottu määrä oli lisättävä Henrik S:n pesän varoihin Mikko ja Antero S:lle tulevia lakiosia laskettaessa. Vaatimuksen Henrik S:n rintaperillisten lakiosien laskemisesta ja vahvistamisesta on hovioikeus jättänyt pesänjakajan toimivaltaan kuuluvana tutkimatta. Kanteessa esitetyn vaatimuksen, että Irma Ö. velvoitetaan täyttämään mitä Mikko ja Antero S:n lakiosista puuttuu siitä huolimatta, että Henrik S:n tekemä testamentti jätetään huomioon ottamatta, osalta hovioikeus on palauttanut asian raastuvanoikeuteen, jonka tuli hovioikeuden päätöksen saatua lainvoiman ottaa se asianosaisen ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväkseen. Sen ohessa hovioikeus on velvoittanut Irma Ö:n suorittamaan Mikko ja Antero S:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 24.4.1992. Irma Ö. on ensisijaisesti vaatinut, että kanne jätetään myöhään nostettuna ja yksilöimättömänä tutkimatta. Toissijaisesti Irma Ö. on katsonut, että maatilakokonaisuuden kaupassa ei ole ollut kysymys suosiolahjasta, ja tämän vuoksi vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin lahjan arvo on vahvistettu lisättäväksi Henrik S:n kuolinpesään lakiosien täydentämiseksi, asia hovioikeuden mainitsemin osin palautettu raastuvanoikeuteen ja hänet velvoitettu suorittamaan Mikko ja Antero S:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista. Lisäksi Irma Ö. on vaatinut Mikko ja Antero S:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen. Mikko ja Antero S. ovat erikseen vastanneet muutoksenhakemukseen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan, Mikko S. korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.6.1993 Perustelut Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan haastehakemuksessa on ilmoitettava hakijan vaatimus ja ne seikat, joihin hän perustaa vaatimuksensa. Kanne tulisi jo haastehakemuksessa perustella niin yksilöidysti, että vastaajan olisi sen perusteella heti mahdollista vastata kanteeseen. Mikäli kanne koskee rahasaamista, haastehakemuksessa on ilmoitettava myös vaadittu markkamäärä. Ellei näin tehdä, haastehakemus on puutteellisesti yksilöity. Haastehakemuksessaan Mikko ja Antero S. ovat ilmoittaneet vaativansa Irma Ö:ltä lakiosiensa täydennystä isänsä jälkeen ja perustaneet vaatimuksensa siihen, että heidän isänsä oli 12.12.1985 tehdyllä kauppakirjalla myynyt Irma Ö:lle useita tiloja käsittävän maatilakokonaisuuden sellaisesta hinnasta, että kauppaan sisältyi 14 051 831 markan määräinen lahja. Lakiosan täydennyskanne on tarkoittanut rahamääräisen maksuvelvollisuuden perustamista Irma Ö:lle. Siitä huolimatta Mikko ja Antero S. eivät ole haastehakemuksessaan ilmoittaneet rahamäärää, jonka suorittamiseen velvoittamista kanne koski. Vaikka mainittu puute onkin koskenut kanteen yksilöintiä eikä sen kehittämistä, raastuvanoikeuden tai sen puheenjohtajan olisi oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 §:n 1 momentin periaatteiden mukaan tullut juttua ensi kerran käsiteltäessä kehottaa kantajia, jotka eivät olleet kysymykseen tulevaa rahamäärää vieläkään oma-aloitteisesti ilmoittaneet, heti korjaamaan sanottu puutteellisuus ja ilmoittaa, että kannetta ei muutoin voida ottaa tutkittavaksi. Kun näin ei ole menetelty, kanteen tarkoittama rahamäärä on jäänyt ilmoittamatta. Kysymyksessä on siten ollut virhe raastuvanoikeuden harjoittamassa oikeudenkäynnin johtamisessa. Näillä ja hovioikeuden lakiosan täydennyskanteen osalta lausumilla perusteilla kanne on hovioikeuden mainitsemilta osilta palautettava raastuvanoikeuteen. Jutussa ajetut vaatimukset Henrik S:n kuolinpesän
§:n 3 momentin nojalla tehtävästä lisäyksestä sekä Irma Ö:n velvoittamisesta suorittamaan Mikko ja Antero S:lle mitä heidän lakiosistaan puuttuu liittyvät läheisesti toisiinsa. Ensiksi mainitun kysymyksen ratkaisemisesta riippuu asian ratkaisu muilta osin. Voimassa olevan oikeuden kannalta ei voida pitää perusteltuna, että suoritusvelvollisuutta koskevasta lakiosan täydennyskanteesta annetaan erillinen jutussa myöhemmin sitova tuomioistuimen ratkaisu kuolinpesän varoihin lisättävän suosiolahjan arvon osalta. Sen vuoksi asia on palautettava raastuvanoikeuteen myös tältä osin. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että se kumotaan siltä osin kuin hovioikeus on vahvistanut, että Irma Ö. on 12.12.1985 tehdyllä kaupalla saanut Henrik S:ltä 6 159 831 markan lahjan, ja määrännyt lahjan arvon lisättäväksi Henrik S:n kuolinpesän varoihin Mikko ja Antero S:lle tulevia lakiosia laskettaessa. Asia palautetaan myös tältä osin raastuvanoikeuteen käsiteltäväksi osana vaatimusta Irma Ö:n velvoittamisesta suorittamaan kantajille lakiosan täydennystä. Lisäksi kumotaan hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös siltä osin kuin ne koskevat Irma Ö:n velvollisuutta korvata Mikko ja Antero S:n oikeudenkäyntikulut. Raastuvanoikeuden on otettava juttu ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväkseen ja annettava lausunto myös asianosaisten oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Haastehakemuksessaan Mikko ja Antero S. ovat vaatineet, että raastuvanoikeus vahvistaisi Irma Ö:n saaneen kysymyksessä olevassa kaupassa 14 051 831 markan arvoisen lahjan ja että sanotun lahjan arvo olisi lisättävä kantajien lakiosia laskettaessa pesän varoihin. Pesän säästöksi he ovat ilmoittaneet perukirjan mukaiset 5 915 948,95 markkaa. Edelleen haastehakemuksessa on vaadittu, että raastuvanoikeus laskisi ja vahvistaisi kantajien lakiosat sekä velvoittaisi Irma Ö:n vastaamaan sen täyttämisestä, mitä kantajien lakiosista testamentin huomiotta jättämisestä huolimatta puuttui, ja suorittamaan heille nämä määrät. Mikko ja Antero S. eivät tosin ole haastehakemuksessaan ilmoittaneet sitä rahamäärää, jonka suorittamiseen velvoittamista he vaativat. He ovat kuitenkin ilmoittaneet sekä pesän säästön että pesään palautettavaksi vaatimansa lahjan määrän. Näiden pohjalta voidaan laskea lakiosien suuruus ja verrattaessa sitä pesän säästöön todeta Irma Ö:n mahdollinen suoritusvelvollisuus. Katson kanteen, sen luonne huomioon ottaen, riittävästi yksilöidyksi ja otan asian välittömästi tutkittavaksi. Irma Ö. on esittänyt, että Henrik S. oli luovuttanut tilakokonaisuutensa hänelle sukupolvenvaihdoksen tarkoituksessa. Kauppahinta oli määrätty noudattaen perintökaaren 25 luvun säännöksiä jäämistöön kuuluvan maatilan jakamisesta eikä Irma Ö. näin ollen ollut saanut enempää kuin mitä hän olisi saanut perinnönjaossa. Näitä säännöksiä ei kuitenkaan voida analogisesti soveltaa puheena olevaan luovutukseen. Sen sijaan samanlaiset perusteet, joihin sukupolven vaihdoksen helpottamista tarkoittavat perintökaaren 25 luvun säännökset perustuvat, vaikuttavat myöskin harkintaan ratkaistaessa mikä on kohtuullinen vastike, kun maatila luovutetaan maataloutta jatkavalle luovuttajan lapselle. Irma Ö:n saaman maatilan arvoa vahvistettaessa tilaa on arvosteltava kokonaisuutena toimivana maatalousyrityksenä. Tilakokonaisuuden käyvästä arvosta esitetyn selvityksen perusteella ja ottaen huomioon kaupan edellä mainitun tarkoituksen katson, että luovutetun omaisuuden kohtuullisena vastikkeena olisi ollut runsaat 6 000 000 markkaa. Irma Ö:n siitä maksama hinta 2 840 169 markkaa poikkeaa olennaisesti tästä määrästä. On pääteltävissä, että Henrik S. on antanut Irma Ö:lle lahjan, jolla hän on tarkoittanut suosia tätä muiden lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi. Lahjan arvo on tilan edellä todetun arvon ja siitä maksetun hinnan erotus eli 3 200 000 markkaa. Mikko ja Antero S:n lakiosia laskettaessa on sanotun lahjan arvo lisättävä pesän varoihin. Mikko ja Antero S. ovat edellä todetuin tavoin ilmoittaneet pesän säästöksi perukirjan mukaiset 5 915 948,95 markkaa. Jutussa ei ole vaadittu, että pesän omaisuus olisi lakiosia määrättäessä arvioitava toisin kuin perunkirjoituksessa. Maire S:lle avio-oikeuden nojalla tuleva osuus huomioon ottaen on Henrik S:ltä siten todettava jääneen 2 957 974 markan määräinen jaettava omaisuus. Tähän on lakiosia laskettaessa lisättävä Irma Ö:n saaman lahjan arvo 3 200 000 markkaa. Mikko ja Antero S:n lakiosien määrä olisi näin ollen 1 026 329 markkaa. Mikko ja Antero S. eivät ole näyttäneet, etteivät he voisi saada tämän suuruista lakiosaansa ilmoittamastaan pesän säästöstä. Harkitsen sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen siltä osin kuin on vaadittu Irma Ö:n velvoittamista vastaamaan sen täyttämisestä, mitä kantajien lakiosasta puuttuu. Mikko ja Antero S. ovat voittaneet asian siltä osin, kuin he ovat vaatineet vahvistettavaksi, että Irma Ö. on saanut niin sanotun suosiolahjan ja että lahjan arvo lisätään heidän lakiosiaan laskettaessa pesän säästöön. Irma Ö. on sen vuoksi velvollinen korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeuden vahvistamalla määrällä. Velvoitan Mikko ja Antero S:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Irma Ö:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä lukien. Oikeusneuvos Portin: Tuomion perustelujen kahden ensimmäisen kappaleen osalta yhdyn enemmistöön. Mikko ja Antero S. ovat kanteessaan vaatineet vahvistettavaksi, että Irma Ö. on maatilakokonaisuuden luovutuksen yhteydessä saanut testamenttiin rinnastettavan lahjan tai ainakin niin sanotun suosiolahjan arvoltaan 14 051 831 markkaa. Sellaista vahvistuskannetta voidaan oikeuskäytännön mukaan ajaa eikä mielestäni kanteen tutkimista estä se seikka, että samanaikaisesti ajetaan lakiosan täydennystä tarkoittavaa suorituskannetta. Tutkin sen vuoksi lahjan arvon vahvistamista koskevan kanteen. Irma Ö. on esittänyt, että Henrik S. oli luovuttanut tilakokonaisuutensa hänelle sukupolvenvaihdoksen tarkoituksessa. Kauppahinta oli määrätty noudattaen perintökaaren 25 luvun säännöksiä jäämistöön kuuluvan maatilan jakamisesta eikä Irma Ö. näin ollen ollut saanut enempää kuin mitä hän olisi saanut perinnönjaossa. Näitä säännöksiä ei kuitenkaan voida analogisesti soveltaa puheena olevaan luovutukseen. Sen sijaan samanlaiset perusteet, joihin sukupolven vaihdoksen helpottamista tarkoittavat perintökaaren 25 luvun säännökset perustuvat, vaikuttavat myöskin harkintaan ratkaistaessa mikä on kohtuullinen vastike, kun maatila luovutetaan maataloutta jatkavalle luovuttajan lapselle. Irma Ö:n saaman maatilan arvoa vahvistettaessa tilaa on arvosteltava kokonaisuutena toimivana maatalousyrityksenä. Tilakokonaisuuden käyvästä arvosta esitetyn selvityksen perusteella ja ottaen huomioon kaupan edellä mainitun tarkoituksen katson, että luovutetun omaisuuden kohtuullisena vastikkeena olisi ollut runsaat 6 000 000 markkaa. Irma Ö:n siitä maksama hinta 2 840 169 markkaa poikkeaa olennaisesti tästä määrästä. On pääteltävissä, että Henrik S. on antanut Irma Ö:lle lahjan, jolla hän on tarkoittanut suosia tätä muiden lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi. Lahjan arvo on tilan edellä todetun arvon ja siitä maksetun hinnan erotus eli 3 200 000 markkaa. Mikko ja Antero S:n lakiosia laskettaessa on sanotun lahjan arvo lisättävä pesän varoihin. Oikeudenkäyntikulujen osalta olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulenheimo-Takki. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Wirilander ja Raulos sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.