KKO/1993/91

1993 false KKO:1993:91 Kuolinpesä oli kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä. Lääninverovirasto vaati kuolinpesän osakkaita vastaan kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa vahvistettavaksi, että he olivat vastuussa kommandiittiyhtiölle maksuunpannuista tuloveroista, sekä heidän velvoittamistaan suorittamaan nuo verot. Juttua ratkaistaessa jouduttiin tulkitsemaan verotuslain 3 §:n 1 momentin (1002/77) säännöksiä. Ään. Korkein oikeus katsoi, että kysymys siitä, olivatko kuolinpesän osakkaat vastuussa sanotuista veroista, oli ratkaistava verotusta koskevassa hallintomenettelyssä. Kanne jätettiin tutkimatta. VerotusL 3 § 1 mom (1002/77) ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Pieksämäen kihlakunnanoikeudessa Mikkelin lääninverovirasto on A:lle 28.8.1989 ja B:lle 22.8.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että Pieksämäen kaupungista olleen, 15.4.1971 kuolleen D:n kuolinpesä Pieksämäen maalaiskunnasta olevan D:n Linjat Ky:n henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä oli Pieksämäen kaupungin verojohtajan 9.1.1989 ja Pieksämäen maalaiskunnan verojohtajan 27.7.1989 antamilla päätöksillä verotuslain 3 §:n 1 momentin ja 89 §:n 2 momentin nojalla määrätty vastuuvelvolliseksi kommandiittiyhtiölle Pieksämäen maalaiskunnassa vuonna 1987 jälkiverotuksessa maksuunpannuista vuoden 1981 lopullisista veroista 88 761 markasta ja viivästysseuraamuksesta 38 428 markasta ja Pieksämäen kaupungissa vuonna 1986 jälkiverotuksessa maksuunpannuista vuoden 1981 lopullisista veroista 37 104 markasta ja viivästysseuraamuksesta 14 450 markasta, Pieksämäen maalaiskunnassa vuonna 1987 jälkiverotuksessa maksuunpannuista vuoden 1982 lopullisista veroista 47 374 markasta ja viivästysseuraamuksesta 15 760 markasta ja Pieksämäen kaupungissa vuonna 1986 jälkiverotuksessa maksuunpannuista vuoden 1982 lopullisista veroista 24 910 markasta ja viivästysseuraamuksesta 7 372 markasta sekä Pieksämäen maalaiskunnassa vuonna 1987 maksuunpannuista vuoden 1986 lopullisista veroista 84 266 markasta ja Pieksämäen kaupungissa vuonna 1987 maksuunpannuista vuoden 1986 lopullisista veroista 31 377,50 markasta. Ulosottoperinnässä kuolinpesä oli todettu varattomaksi. Kuolinpesän osakkaita olivat olleet A, B ja C. Kuolinpesään oli 28.4.1989 jätetystä hakemuksesta 9.5.1989 määrätty pesänselvittäjä. D:n jälkeen oli toimitettu perunkirjoitus 21.6.1971 ja osittainen perinnönjako 11.1.

1. Kuolinpesän osakkaat olivat saaneet tiedon kuolinpesän joutumisesta vastuuseen mainituista veroista Pieksämäen maalaiskunnan verojohtajan kuolinpesän osakkaille 25.11.1988 lähettämällä kirjeellä ja Pieksämäen kaupungin verojohtajan kuolinpesälle 9.1.1989 lähettämällä päätöksellä. Maalaiskunnan verojohtajan kirjeeseen A oli vastannut 11.12.1988 ja B 12.12.
2. Kaupungin verojohtajan päätös oli annettu tiedoksi C:lle kuolinpesän osakkaana saantitodistusta vastaan 13.1.
3. Tämän vuoksi lääninverovirasto on pyytänyt, että A:n ja B:n kuolinpesän osakkaina vahvistettaisiin olevan vastuussa kerrotuista veroista ja viivästysseuraamuksista ja että heidät yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin suorittamaan valtiolle sanotut määrät yhteensä 389 802,50 markkaa sekä pääomitettua jäämämaksua ja viivästyskorkoa yhteensä 87 759 markkaa eli kaikkiaan 477 561,50 markkaa 16 prosentin korkoineen laskettuna veron pääomalle 313 792,50 markalle 28.8.1989 lukien ja 87 759 markalle 1.9.1989 lukien. Lisäksi lääninverovirasto on pyytänyt A:n ja B:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan valtiolle korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Vastaus A ja B ovat lausuneet, etteivät he olleet saaneet kommandiittiyhtiön veroista ja kuolinpesän velkavastuusta tietoa siten, että velkaa olisi pidettävä heille perintökaaren 21 luvun 1 §:n edellyttämällä tavalla tunnettuna. Kuolinpesä oli eronnut kommandiittiyhtiöstä 1.4.1985, joten se ei ollut vastuussa ainakaan eroamisen jälkeen syntyneistä veroista. A, B tai kuolinpesä eivät olleet toimineet yhtiössä. Kuolinpesä ei ollut saanut yhtiöltä mitään tuloja. Tämän vuoksi A ja B ovat vastustaneet kannetta. Lisäksi B on pyytänyt valtion velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 21.11.1989 Kihlakunnanoikeus on katsonut, että jutussa on kysymys kuolinpesän osakkaiden perintökaaren 21 luvun 1 §:n mukaisesta henkilökohtaisesta vastuusta vainajan velasta. D:n kuolinpesä oli kaupparekisteriin tehdyn merkinnän mukaan 5.11.1971 liittynyt D:n Linjat Ky:öön sen henkilökohtaisesti vastuunalaiseksi yhtiömieheksi. Kuolinpesän eroaminen kommandiittiyhtiöstä oli merkitty kaupparekisteriin 13.3.
4. Pieksämäen maalaiskunnan verojohtaja oli 25.11.1988 kuolinpesän osakkaalle A:lle lähettämällään kirjeellä ilmoittanut, että kuolinpesä oli kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä vastuussa kuolinpesän jälkiveroista vuosilta 1981 ja 1982 sekä lopullisesta verosta vuodelta
5. Pieksämäen kaupungin verojohtaja oli 9.1.1989 lähettänyt kuolinpesää koskevan verotuspäätöksen pesän osakkaalle C:lle, joka saantitodistuksen mukaan oli saanut päätöksen tiedoksi 13.1.
6. Kihlakunnanoikeus on katsonnut, ettei maalaiskunnan verojohtajan 25.11.1988 A:lle lähettämää verovelkaa koskevaa kirjettä ollut annettu hänelle tiedoksi verotusasetuksen 43 §:n mukaisesti. Myöskään kaupungin verojohtajan 9.1.1989 antamaa kuolinpesää koskevaa verotuspäätöstä ei ollut annettu tiedoksi A:lle ja B:lle verotusasetuksen 43 §:n edellyttämällä tavalla. B oli saanut kuolinpesän verojen maksuunpanosta tiedon saantitodistusta vastaan 20.4.
7. B oli luovuttanut kuolinpesän pesänselvittäjän hallintoon 9.5.1989 eli perintökaaren 21 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetyn ajan kuluessa. Pieksämäen maalaiskunnan verojohtaja oli lähettänyt A:lle päätöksen kuolinpesälle maksuunpannuista veroista saantitodistusta vastaan 27.7.
8. Koska kuolinpesä oli jo luovutettu pesänselvittäjän hallintoon, tiedoksianto olisi pitänyt tehdä pesänselvittäjälle. Kuolinpesän osakkaat eivät olleet enää sen jälkeen, kun pesä oli perintökaaren 21 luvun 1 §:n mukaisesti luovutettu pesänselvittäjän hallintoon, henkilökohtaisesti vastuussa pesän veloista. Kihlakunnanoikeus on hylännyt lääninveroviraston kanteen ja velvoittanut valtion korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut 6 000 markalla 16 prosentin korkoineen 21.11.1989 lukien. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 13.8.1991 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi lääninverovirasto oli saattanut jutun, on lausunut selvitetyksi, että kysymyksessä olevat verot oli maksuunpantu D:n Linjat Ky:lle. D:n kuolinpesä, joka oli kaupparekisteriin 1.10.1971 tehdyn merkinnän mukaan liittynyt kommandiittiyhtiöön sen henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä, oli verotuslain 3 §:n 1 momentin nojalla vastuussa kommandiittiyhtiön veroista niin kuin omasta verostaan. Pieksämäen kaupungin verojohtaja 9.1.1989 ja maalaiskunnan verojohtaja 27.7.1989 olivat verotuslain 89 §:n 2 momentin nojalla antaneet päätökset, joiden perusteella verot voitiin periä kuolinpesältä. Maalaiskunnan verojohtaja oli 25.11.1988 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut A:lle ja B:lle, että kuolinpesä oli verotuslain 3 §:n 1 momentin nojalla vastuussa kysymyksessä olevista veroista. Mainittuun kirjeeseen A oli vastannut 11.12.1988 ja B 12.12.
9. Kaupungin verojohtajan edellä mainittu päätös oli verotusasetuksen 43 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla 13.1.1989 annettu tiedoksi kuolinpesän osakkaalle C:lle. Hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että kuolinpesän eroaminen kommandiittiyhtiöstä 1.4.1985 olisi tullut lääninveroviraston tietoon ennen sen kaupparekisteriin merkitsemistä 13.3.
10. Kuolinpesä oli siten vastuussa kaikista kysymyksessä olevista veroista. Veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetun lain 1 §:n 1 momentin ja 2 §:n 1 momentin mukaan verojen määräaikana maksamisen laiminlyönnistä perittiin viivästyskorkoa kultakin täydeltä sadalta markalta yksi markka jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta eräkuukauden alusta. Saman lain 1 §:n 2 momentin ja 7 §:n 3 momentin säännökset huomioon ottaen jäämämaksun ja viivästyskoron pääomitetulle määrälle ei maksettu viivästyskorkoa. Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttanut valtion korvausvelvollisuudesta B:lle. Hovioikeus on vahvistanut, että A ja B olivat vastuussa Pieksämäen kaupungissa ja maalaiskunnassa kommandiittiyhtiölle maksuunpannuista lopullisista veroista ja viivästysseuraamuksista vuodelta 1981 yhteensä 178 743 markasta, vuodelta 1982 yhteensä 95 416 markasta ja vuodelta 1986 yhteensä 115 643,50 markasta. A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan valtiolle veroista ja viivästysseuraamuksista 389 802,50 sekä pääomitetusta jäämämaksusta ja viivästyskorosta 87 759 eli yhteensä 477 561,50 markkaa sekä korkoa veron pääomalle 313 792,50 markalle 12 prosenttia 28.8.1989 lukien, laskettuna kunkin kalenterikuukauden alussa täysinä satoina markkoina maksamatta olevalle määrälle. A ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan valtiolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 4 000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 17.12.
11. Korkein oikeus on 18.12.1991 määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota ole toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava. A on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. B on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa korkoineen. Lääninverovirasto on vastannut valituksiin ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. A, B ja lääninverovirasto ovat kukin antaneet pyydetyn selityksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.6.1993 Perustelut Jutussa on kysymys siitä, ovatko kuolinpesän osakkaat vastuussa kommandiittiyhtiölle maksuunpannuista tuloveroista viivästysseuraamuksineen kun kuolinpesä on ollut kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä. Tätä kysymystä ratkaistaessa joudutaan tulkitsemaan verotuslain 3 §:n 1 momenttia (1002/77), jonka mukaan kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies on niin kuin omasta verostaan vastuussa yhtiön maksettavasta tuloverosta ja kuolinpesän osakas puolestaan vastaa pesän tulosta suoritettavasta verosta niin kuin omasta verostaan. Kun siis on kysymys verotukseen kuuluvasta asiasta, Korkein oikeus katsoo, että verotusta koskevassa hallintomenettelyssä on ratkaistava, vastaavatko kuolinpesän osakkaat tässä tapauksessa kommandiittiyhtiön veroista. Lääninveroviraston kanteessa tarkoitetut verovelvollisuuden vahvistaminen sekä verojen ja niihin liittyvien viivästysseuraamusten maksettavaksi määrääminen eivät siis kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden ei olisi tullut ottaa kannetta tutkittavakseen. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja poistetaan. Kanne jätetään tutkimatta. A ja B vapautetaan suorittamasta valtiolle hovioikeuden tuomion tuomiolauselmassa mainittuja veroja korkoineen, viivästysseuraamuksia, jäämämaksua ja viivästyskorkoa sekä korvaamasta valtion oikeudenkäyntikuluja. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva määräys raukeaa. Valtio velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi hänen oikeudenkäyntikuluistaan jutussa 9 000 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen antamisesta lukien. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Pieksämäen maalaiskunnan veropiirin verojohtaja ja Pieksämäen kaupungin verojohtaja ovat lainvoimaisilla päätöksillään, edellinen 27.7.1989 verotuslain 3 §:n 1 momentin ja 89 §:n 2 momentin nojalla ja jälkimmäinen 9.1.1989 verotuslain 89 §:n 2 momenttiin viitaten määränneet D:n kuolinpesän D:n Linjat Ky:n vastuunalaisena yhtiömiehenä vastuuseen yhtiön maksettavaksi vahvistetuista, päätöksissä tarkemmin mainituista veroista. Mikkelin lääninverovirasto on kanteessaan perintökaaren säännösten nojalla vaatinut, että A ja B velvoitetaan kuolinpesän osakkaina suorittamaan kuolinpesän edellä mainittu velka. Sellaisen kanteen tutkiminen kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Sen vuoksi olen valmis tutkimaan jutun. Äänetyksen tuloksen johdosta ilmoitan olevani varatuomari X:lle valtion varoista maksettavan palkkion osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Oikeusneuvos Portin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulenheimo-Takki. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Riihelä, Ketola, Tulenheimo-Takki (eri mieltä) ja Krook