KKO/1994/106

1994 false KKO:1994:106 Ään. Vesialueen jaon hakija omisti noin puolet virkistyskäytössä olevasta yhteisestä vesialueesta, jonka pinta-ala oli noin 160 hehtaaria. Hänen osuuksiaan vastaavat vesialueet voitiin sijoittaa hänen maatiluksiinsa nähden tarkoituksenmukaisesti. Jaon edellytysten katsottiin täyttyvän. JL 25 § 1 mom ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Toimitus A oli hakenut vesialueen jakoa Espoon kaupungin Puotisten kylässä sijaitseville tiloilleen Bodom RN:o 4:11 ja Svartbäck RN:o 4:18 kuuluvien osuuksien erottamiseksi useitten tilojen yhteisestä vesialueesta. Lisäksi hän oli hakenut vesijätön lunastusta. Toimituksessa kuulluista vesialueen muista osakkaista useat olivat vastustaneet jakoa sillä perusteella, että jaosta aiheutuisi heidän omistamilleen kiinteistöille haittaa ja arvonalennusta sekä että vesialueen etuisuus vähentyisi, jos alue jaettaisiin. Toimitusmiehet totesivat, että vesialueen jaossa oli kysymys useiden tilojen yhteisestä, 160,120 hehtaarin suuruisesta, virkistyskäytössä olevasta vesialueesta ja että ainoastaan A, jonka tilojen osuus jaettavasta vesialueesta oli noin puolet, oli vaatinut osuutensa erottamista. Toimitusmiehet katsoivat, että jaon suorittaminen hakemuksen mukaisesti ei pirstoisi vesialuetta pieniin osiin. Tilojen RN:ot 4:11 ja 4:18 vesiosuudet olivat sijoitettavissa maatiluksiin nähden tarkoituksenmukaisesti ja näin voitiin menetellä tuottamatta muille osakkaille haittaa. Myöskään vesialueen etuisuus ei jaosta sanottavasti vähenisi. Koska vesialueen jaon edellytykset näin olivat olemassa, toimitusmiehet päättivät suorittaa jaon. Toimitus alistettiin maaoikeuden tutkittavaksi, koska kaikki asianosaiset eivät hyväksyneet jaon edellytyksistä tehtyä päätöstä. Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 12.11.1992 Maaoikeus kuuli A:ta, Helsingin kaupunkia kyseisen vesialueen kahden osakastilan omistajana sekä toimitusinsinööriä. Ottaen huomioon jaettavan vesialueen koon, A:n alueesta omistaman osuuden suuruuden sekä hänen maatilustensa sijainnin vesialueeseen nähden maaoikeus katsoi, että jako voi tapahtua tuottamatta muille osakkaille haittaa ja ettei vesialueen etuisuus jaon vuoksi sanottavasti vähentynyt. Mainituin perustein maaoikeus pysytti toimitusmiesten ratkaisun ja palautti toimituksen toimitusmiehille jatkettavaksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Helsingin kaupunki vaati maaoikeuden päätöksen ja toimitusmiesten ratkaisun kumoamista. Toimitusinsinööri ja maanmittaushallitus antoivat kumpikin lausunnon. Maanmittaushallitus totesi lausunnossaan, että mikäli A:n osuus eli noin 80 hehtaaria 160 hehtaarista erotettaisiin, vesialueen etuisuus vähenisi huomattavasti, koska kalastuslain 1 §:n mukaan kalastusoikeus vesialueella on tietyin, laissa esitetyin poikkeuksin vesialueen omistajalla. Siten vesialueen käyttö virkistyskalastukseen vaikeutuisi ja vesialueen etuisuus virkistyskalastusalueena vähenisi sanottavasti. Maanmittaushallitus katsoi, ettei vesialueen jaolle ollut jakolain 25 §:n mukaisia edellytyksiä. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.10.1994 Maaoikeuden päätöstä ei muuteta. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Esittelijäneuvos Heikonen: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun: Perustelut Ne yhteensä noin 160 hehtaarin suuruiset vesialueet, joista toimituksen hakija A on pyytänyt osuutensa erotettavaksi, ovat viitenä palstana. Palstoista kolme sijaitsee Bodominjärvessä ja muut Matalajärvessä ja Hynkänlammessa. Toimitus koskee vain osaa näiden järvien vesialueista. Kyseisistä vesialueista on A:n omistamien tilojen Bodom RN:o 4:11 ja Svartbäck RN:o 4:18 osuus yhteensä noin 51 prosenttia sekä Helsingin kaupungin omistamien tilojen Pirttimäen ulkoilualue RN:o 4:1 ja Grönkulla RN:o 4:2 osuus yhteensä noin 16 prosenttia. Lisäksi osuuksia kuuluu kymmenille muille tiloille. Mainitut Helsingin kaupungin omistamat tilat ovat ulkoilu- ja virkistysalueita, joiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön kuuluu virkistyskalastus. Helsingin kaupunki ja useat muut toimituksessa kuullut kyseisten vesialueiden osakastilojen omistajat ovat vastustaneet vesialueen jakamista. Kukaan muu kuin hakija ei ole jakamista puoltanut. Korkein oikeus katsoo, että toimituksen kohteena olevien vesialueiden merkitys on virkistyskalastukselle tärkeä varsinkin, koska alueet sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Kalaveden hoitoon ja kalastuksen valvontaan on sen vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota. Vesialueiden jakaminen vaikeuttaisi kalastuksen tarkoituksenmukaista hoitoa ja vähentäisi melkoisesti virkistyskalastukseen käytetyn vesialueen yleistä etuisuutta. Jakamisesta aiheutuisi näin ollen vesialueiden muille osakkaille haittaa. Tämän vuoksi ei ole edellytyksiä kyseisten vesialueiden jakamiseen. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. Lainkohdat Jakolaki 25 § 1 mom. Tuomiolauselma Toimitusmiesten ratkaisu ja maaoikeuden päätös kumotaan ja poistetaan. Toimitus jätetään sikseen vesialueen jaon osalta, mutta palautetaan toimitusmiehille jatkettavaksi siltä osin kuin hakemus koskee vesijätön lunastusta. Asian laadun vuoksi Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Oikeusneuvos Kivinen: Hyväksyn mietinnön. Presidentti Heinonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kivinen. Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet Sirén, Lehtonen, Juslin ja Pilhjerta. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Tulokas ja Kivinen (eri mieltä). Esittelijä Irmeli Heikonen.