KKO/1994/11

1994 false KKO:1994:11 Perillinen oli ilmoittanut hyväksyvänsä testamentin, jonka oli väitetty joutuneen kateisiin, ja sitoutunut olemaan sitä moittimatta. Hänellä oli tästä huolimatta oikeus vaatia vahvistettavaksi, ettei testamenttia ollut tehty. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne ja vastaus Rantasalmen kihlakunnanoikeudessa A on B:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että B oli 8.12.1989 Rantasalmen kihlakunnanoikeudessa valvonut 8.7.1989 kuolleen C:n hänen hyväkseen tekemän kateisiin joutuneen testamentin. Testamentin valvontapöytäkirja oli 7.2.1990 annettu tiedoksi C:n veljelle A:lle. A oli tuolloin ilmoittanut hyväksyvänsä testamentin ja sitoutuvansa olemaan sitä millään perusteella moittimatta. A on edelleen lausunut, että testamentti oli yksilöimätön eikä sen olemassaoloakaan ollut selvitetty. Suullisena hätätilatestamenttina testamentti oli perintökaaren 13 luvun säännösten nojalla pätemätön. Testamentin hyväksymistä ja sen moittimatta jättämistä koskeva tahdonilmaisu oli puolestaan oikeustoimilain nojalla häntä sitomaton ja siten pätemätön ja kohtuuton. Näillä perusteilla A on vaatinut valvonnan katsomista pätemättömäksi. B on vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä. B on todennut, että A oli ennen hyväksymislausuman allekirjoitusta tutustunut valvontapöytäkirjaan, josta testamentin sisältö oli käynyt ilmi. Hyväksymislausuma oli siten häntä sitova. Todistajien kertomusten perusteella oli myös selvää, että C oli testamentin todella tehnyt ja että se oli C:n sairaalassaolon aikana kadonnut hänen asunnostaan. Rantasalmen kihlakunnanoikeuden päätös 19.12.1991 Kihlakunnanoikeus on päätöksessään selostanut jutussa kuultujen todistajien kertomuksia ja katsonut niiden perusteella jääneen näyttämättä, että C olisi tehnyt testamenttia B:n hyväksi. Kihlakunnanoikeus on julistanut C:n B:n hyväksi tekemäksi väitetyn testamentin mitättömäksi ja siihen perustuneet oikeustoimet tehottomiksi. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 18.3.1993 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B valittamalla oli saattanut asian, on katsonut, että B oli testamenttia valvoessaan ilmoittanut C:n tehneen testamentin, jossa tämä oli määrännyt kaiken omaisuutensa kuolemansa jälkeen B:lle. Asiassa esitetyt todistajankertomukset tosin tukivat B:n väitettä siitä, että C olisi tehnyt testamentin B:n hyväksi. Jutussa ei ollut kuitenkaan voitu kuulla ketään, joka olisi nähnyt testamentin, eikä muutoinkaan voitu pitää selvitettynä, että C olisi tehnyt määrämuodot täyttävän testamentin. A oli saadessaan tiedon testamentin valvonnasta ilmoittanut hyväksyvänsä testamentin ja sitoutuvansa olemaan sitä millään perusteella moittimatta. Hyväksymisestään huolimatta A:lla oli oikeus vedota siihen, ettei valvottua testamenttia ollut tehtykään. Hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että C olisi tehnyt testamentin B:n hyväksi. Hovioikeus on muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä selittänyt C:n tekemäksi väitetyn testamentin valvomiseksi suoritetut toimenpiteet voimaa ja vaikutusta vailla oleviksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 10.8.1993. B on vaatinut kanteen hylkäämistä. A on kuollut 26.3.1993. Valtiokonttori on hänen oikeudenomistajanaan vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.2.1994 Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Parviainen, Ukkola ja Turunen. Esittelijä Riitta-Liisa Rautsi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Roos, Krook ja Pellinen. Esittelijä Marjatta Möller