KKO/1994/116

1994 false KKO:1994:116 Työntekijä oli ennen työsuhteensa päättymistä ollut yhtäjaksoisesti ensin sairauslomalla ja sitten äitiyslomalla niin, ettei hän ollut lomanmääräytymisvuoden aikana ollut lainkaan työssä eikä hänelle ollut tuolta ajalta maksettu palkkaa. Työehtosopimuksen mukaan vuosilomakorvaus laskettiin prosentteina työansiosta. Tästä syystä työntekijä ei ollut saanut lainkaan lomakorvausta. Koska työehtosopimuksen määräys, siltä osalta kuin se oli johtanut edellä todettuun lopputulokseen, merkitsi kajoamista lomakorvauksen perusteisiin, oli se mainitulta osalta vuosilomalain 16 §:n 1 ja 2 momentin nojalla mitätön. VuosilomaL 16 § 1 mom VuosilomaL 16 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kauhajoen kihlakunnanoikeuden päätös 19.5.1992 Kihlakunnanoikeus lausui Maaseututyöväen Liitto r.y:n (jäljempänä liitto) A Kommandiittiyhtiötä (jäljempänä yhtiö) ja sen vastuunalaista yhtiömiestä A:ta vastaan ajamasta kanteesta seuraavaa: B, joka oli siirtänyt työsuhteestaan johtuvat saatavansa liitolle, oli ollut työsuhteessa yhtiöön ajan 17.5.1988 - 28.4.

1. Sinä aikana B oli ollut lomautettuna marraskuun lopulta 1989 seuranneen vuoden alkuun, sairauslomalla 16.
2. - 15.6.1990 ja äitiyslomalla 16.6.1990 - 28.4.
3. Työsuhde oli päättynyt B:n 28.3.1991 suorittaman irtisanoutumisen johdosta. B:llä oli vuosilomalain 10 §:n nojalla oikeus ansaitun vuosiloman sijasta vuosiloman palkkaa vastaavaan lomakorvaukseen. Vuosilomalain 10 §:ssä ei ollut erityissäännöstä lomakorvauksen laskemisesta silloin, kun työntekijä oli ansainnut lomaoikeutta, mutta hänelle ei lomanmääräytymisvuotena ja sitä edeltäneenä aikana, jolloin hän ei ollut saanut lomaa, ollut maksettu lainkaan palkkaa. Sovellettavan työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohdassa oli määrätty lomakorvauksen suorittamisesta tuntipalkkaiselle työntekijälle työsuhteen päättyessä tämän työansion perusteella. Tätä sopimuskohtaa ei kuitenkaan ollut tulkittava erillään saman pykälän 1 ja 5 kohdan määräyksistä vaan sen oli katsottava tarkoittavan lomakorvauksen laskemistapaa sellaisessa tavanomaisessa tapauksessa, jossa työntekijä oli lomanmääräytymisvuoden aikana ansainnut sekä palkkaa että lomaoikeutta. Työntekijä, jolla ei vuosiloman määräytymisaikana ollut ollut lainkaan työansiota, ei siten voinut työsuhteen päättyessä olla lomakorvauksen saamisen suhteen huonommassa asemassa kuin loma-ajan jälkeen työhön palannut työntekijä. B:llä oli siten oikeus lomakorvaukseen. Lomakorvaus oli määrättävä sen keskimääräisen päiväpalkan perusteella, joka B:llä arvioitiin olleen lomaoikeuden ansaitsemisen alkaessa. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus velvoitti yhtiön ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan liitolle vuosilomalain mukaista lomakorvausta 6 553 markkaa ja työsopimuslain mukaista odotusajan palkkaa 1 217,28 markkaa, molemmat määrät korkoineen. Vaasan hovioikeuden tuomio 22.1.1993 Yhtiö ja A valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Yhtiölle ja A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan yhtiö ja A ovat vaatineet hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. Puu- ja erityisalojen liitto r.y., joka oli syntynyt Maaseututyöväen Liitto r.y:n liittyessä erääseen toiseen yhdistykseen, on vastannut valitukseen. Työtuomioistuin on antanut siltä pyydetyn lausunnon. Työtuomioistuimen lausunnon johdosta yhtiö ja A sekä yhdistys ovat antaneet pyydetyt vastaukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.11.1994 Perustelut Vuosilomalain 16 §:n 1 momentin mukaan lähtökohtana on, että sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tuon lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön. Pykälän 2 momentin mukaan työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on kuitenkin oikeus sopia muun muassa lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisinkin kuin kysymyksessä olevassa laissa säädetään. Maaseudun Työnantajaliitto r.y. ja Maaseututyöväen Liitto r.y., jotka ovat viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja valtakunnallisia työmarkkinajärjestöjä, ovat solmineet puutarha-alan työehtosopimuksen ajaksi 1.3.1990 - 29.2.
4. Työehtosopimuksen 33 §:n 8 kohdan mukaan tuntipalkkaiselle työntekijälle suoritettiin vuosilomakorvauksena määrä, joka laskettiin prosentteina hänen työansiostaan. Työtuomioistuimen lausunnon mukaan muulta kuin työssäolon ajalta maksettua palkkaa ei sanotun työehtosopimusmääräyksen nojalla voitu ottaa huomioon silloinkaan, kun tuo aika oli vuosilomaa kerryttävää. B on ennen työsuhteensa päättymistä ollut yhtäjaksoisesti ensin sairauslomalla ja sitten äitiyslomalla siten, ettei hän lomanmääräytymisvuonna 1.4.1990 -31.3.1991 ole ollut lainkaan työssä eikä hänelle ole tuolta ajalta maksettu palkkaa. Työehtosopimukseen sidottu yhtiö on vuosilomalain 16 §:n 2 momentin nojalla soveltanut sanottua työehtosopimusmääräystä B:hen, joka ei ole ollut työehtosopimukseen sidottu, mutta jonka työsuhteessa on muutoin noudatettu työehtosopimuksen määräyksiä. Puheena olevan työehtosopimusmääräyksen soveltaminen on siis johtanut siihen, ettei B ole ollenkaan saanut hänelle lain mukaan kuuluvaa lomakorvausta. Yhdistyksille annettu sopimusvapaus koskee lomakorvauksen laskemista ja maksamista laista poikkeavalla tavalla, mutta ei lomakorvauksen perusteisiin kajoamista. Näin ollen määräys, joka on johtanut edellä todettuun lopputulokseen, on tältä osalta vuosilomalain 16 §:n 1 ja 2 momentin säännösten vastaisena mitätön. Yhdistyksellä, jonka perittäväksi B on siirtänyt saatavansa, on siten oikeus vaatimaansa lomakorvaukseen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöytäniemi, Mansner ja Jäntti. Esittelijä Eija-Liisa Helin. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Paasikoski, Krook, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Sari Ruokojärvi.