§:n 2 momentissa tarkoitettuna vahinkona oli korvattava konkurssipesän noudattaman 14 päivän irtisanomisajan palkan ja hänelle lomautusilmoitusajalta jo maksetun palkan välinen erotus, siitä huolimatta, että työsopimuksen mukainen irtisanomisaika oli ollut pidempi kuin 14 päivää. TSL 41 § 1 mom TSL 42 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Oulun raastuvanoikeudessa Teknisten Liitto TL r.y. on Suomen valtiolle 13.11.1991 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että A, B, C, D ja E olivat olleet Cadaps Oy:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa. Yhtiö oli 2.4.1991 asetettu konkurssiin ja konkurssihallinto oli 3.4.1991 työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanonut mainittujen työntekijöiden työsopimukset päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Työntekijät olivat olleet irtisanomishetkellä lomautettuina. Työntekijöiden tehtyä 14 päivän irtisanomisajan palkkoja koskevat palkkaturvahakemukset Oulun työvoimapiirin toimisto oli 17.5.1991 annetulla päätöksellä 295/91 hylännyt palkkaturvahakemukset D:n osalta kokonaan, A:n osalta kaksi päivää ylittävältä ajalta sekä B:n, C:n ja E:n osalta neljä päivää ylittävältä ajalta. Työvoimapiirin toimisto oli katsonut, että 14 päivän irtisanomisajan palkasta oli irtisanomishetkellä lomautettuina olevilta työntekijöiltä vähennettävä lomautusilmoitusajalta maksettu palkka. Lomautusilmoitusajan palkkaa ei kuitenkaan tullut vähentää 14 päivän irtisanomisajan palkasta, jos lomautus oli tullut voimaan työntekijöiden saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa normaalia irtisanomisaikaa. Tämän vuoksi yhdistys, jolle A, B, C, D ja E olivat siirtäneet saatavansa, on vaatinut vahvistettavaksi, että yhtiön konkurssipesältä oli A:lla 3 318,82 markan, B:llä 3 737,17 markan, C:llä 3 747,50 markan, D:llä 5 156,61 markan ja E:llä 3 788,94 markan irtisanomisajan palkkaa koskevat saatavat, jotka 17.4.1991 lukien laskettavine 16 prosentin korkoineen voivat tulla palkkaturvalaissa määrättyjen muiden, hallinnollisessa menettelyssä erikseen ratkaistavien edellytysten vallitessa maksettavaksi palkkaturvana. Raastuvanoikeuden päätös 23.1.1992 Raastuvanoikeus, jossa työvoimapiirin toimisto valtion puolesta on vastustanut kannetta, on lausunut, että yhtiö oli raastuvanoikeudelle 2.4.1991 jätetyllä hakemuksella luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. Konkurssihallinto oli 3.4.1991 työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanonut yhtiön palveluksessa olleiden työntekijöiden A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n työsopimukset päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Työntekijät olivat olleet lomautettuina irtisanomishetkellä. Lomautusilmoituksen antopäivä oli ollut A:n, B:n, C:n ja E:n kohdalla 26.2.1991 ja D:n kohdalla 2.1.1991 sekä lomautuksen alkamispäivä A:n kohdalla 11.3.1991, B:n, C:n ja E:n kohdalla 9.3.1991 sekä D:n kohdalla 4.2.1991. Työvoimapiirin toimisto oli 17.5.1991 antamallaan päätöksellä nro 295/91 hylännyt 14 päivän irtisanomisajan palkkaa koskevat palkkaturvahakemukset D:n osalta kokonaan, A:n osalta kaksi päivää ylittävältä ajalta sekä B:, C:n ja E:n osalta neljä päivää ylittävältä ajalta sillä perusteella, että 14 päivän irtisanomisajan palkasta oli irtisanomishetkellä lomautettuina olevilta työntekijöiltä vähennettävä lomautusilmoitusajalta jo maksettu palkka.
§:n 2 momentin mukaan, milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, työnantajan on korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, ellei toisin ole sovittu. Mainittujen työntekijöiden työsopimusten lakkaamista koskeva irtisanomisaika oli ollut kolme kuukautta. Asiassa ei ollut väitettykään, että heille irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta olisi sovittu toisin, joten heidän saatavansa määräytyi mainitun lainkohdan mukaisesti. Koska työntekijät lomauttamisen tullessa voimaan eivät olleet saaneet hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa, heillä oli
§:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvauksena menettämästään irtisanomisajan palkasta konkurssipesän noudattaman irtisanomisajan eli 14 päivän palkka. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on vahvistanut, että yhtiön konkurssipesältä oli A:lla 3 318,82, B:llä 3 737,17, C:llä 3 747,50, D:llä 5 156,61 ja E:llä 3 788,94 markan irtisanomisajan palkkaa koskevat saatavat, jotka 17.4.1991 lukien laskettavine 16 prosentin korkoineen voivat tulla palkkaturvalaissa määrättyjen muiden, hallinnollisessa menettelyssä erikseen ratkaistavien edellytysten vallitessa maksettaviksi palkkaturvana. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 21.12.1992 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi työvoimapiirin toimisto oli jutun valittamalla saattanut, on lausunut, että lomauttamisesta oli ilmoitettu A:lle 12 päivää, B:lle, C:lle ja E:lle 10 päivää sekä D:lle yli 14 päivää ennen lomauttamista. Yhtiön konkurssipesä oli työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla 3.4.1991 irtisanonut lomautettuina olleiden työntekijöiden A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n työsopimukset päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Työvoimapiirin toimisto oli 17.5.1991 antamallaan päätöksellä nro 295/91 palkkaturva-asiassa hylännyt työntekijöiden palkkaturvahakemukset siltä osalta kuin ne ylittivät 14 päivän irtisanomisajan palkan ja heille lomautusilmoitusajalta maksetun palkan erotuksen.
§:n 2 momentin mukaan, milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, työnantajan on korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, ellei toisin ole sovittu. Jutussa ei ollut väitettykään, että irtisanomisajan palkan menettämisestä A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle aiheutuneen vahingon korvaamisesta olisi sovittu toisin, joten heidän saatavansa määräytyivät mainitun lainkohdan mukaisesti. Konkurssipesä oli voinut irtisanoa työsopimukset päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Edellä selostetun mukaisesti lomautuksen alkaessa A oli saanut hyväkseen 12 päivän, B, C ja E 10 päivän sekä D yli 14 päivän irtisanomisajan. Näin ollen D:lle ei ollut aiheutunut vahinkoa irtisanomisajan palkan menetyksenä. A:lle, B:lle, C:lle ja E:lle oli aiheutunut vahinkona eli irtisanomisajan palkan menetyksenä konkurssipesän noudattaman irtisanomisajan palkan ja heille lomautusilmoitusajalta maksetun palkan välinen erotus eli A:lle kahden päivän palkan, sekä B:lle, C:lle ja E:lle neljän päivän palkan menetys. Tämä vahinko oli jo heille korvattu. Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, hylännyt kanteen. Yhdistys on velvoitettu korvaamaan Suomen valtion oikeudenkäyntikulut jutussa raastuvanoikeuden osalta 4 000 markalla ja hovioikeuden osalta 1 000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 28.4.1993. Yhdistys on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. Työministeriö, joka palkkaturva-asetuksen 8 §:n nojalla on pidättänyt asian hoitoonsa, on 18.5.1993 antanut siltä vaaditun vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.2.1994 Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Esittelijäneuvos Kitunen: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun: Perustelut Kysymyksessä olevat lomautusaikana irtisanotut työntekijät eivät ole saaneet hyväkseen työsopimusten lakkaamista koskevaa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa lomauttamisten tullessa voimaan.
§:n 2 momentin nojalla heillä on näin ollen oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta. Mainitun korvaussäännöksen tarkoitus on, että lomautettuna oleva työntekijä saa korvauksen siitä, ettei hän lomautettaessa ole saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa. Tämä säännöksen tarkoitus huomioon ottaen ei konkurssipesän suorittama työsopimuksen irtisanominen, vaikka konkurssipesä voikin työsopimuslain 41 §:n 1 momentin erityissäännöksen nojalla lyhentää työntekijälle muuten kuuluvaa irtisanomisaikaa, vähennä lomautettuna olevan työntekijän oikeutta siihen korvaukseen, joka hänelle on ennen konkurssipesän suorittamaa irtisanomista syntynyt. Korvauksesta on kuitenkin ratkaisusta KKO 1977 II 51 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti vähennettävä työntekijän lomautusilmoitusajalta saaman palkan määrä. A, B, C, D ja E ovat siten oikeutettuja
§:n 2 momentin nojalla saamaan korvaukseksi irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneena vahinkona kanteessa esitetyn vaatimuksen mukaisesti 14 päivän irtisanomisajan palkan suuruisen määrän. Korvauksista on vähennettävä palkkaturvana maksetut irtisanomisajan palkat eli A:n osalta kahden päivän sekä B:n, C:n ja E:n osalta neljän päivän palkka. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Teknisten Liitto TL r.y. vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta Suomen valtiolle. Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Hyväksyn mietinnön. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kankkunen, Hämäläinen ja Vähätörmä. Esittelijä Tuula Hiukka-Poikela. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Wirilander, Lehtimaja ja Pellinen. Esittelijä Kari Kitunen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.