KKO/1994/123

1994 false KKO:1994:123 Työnantaja oli vuonna 1979 muuttanut työntekijän palkanmaksuperustetta. Tämän johdosta työntekijälle oli vuodesta 1984 hänen vuonna 1990 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseensä saakka maksettu alhaisempaa palkkaa kuin mitä työsopimuksessa oli sovittu. Työntekijä ei voinut näyttää vaatineensa aikaisemmin kuin vasta vähän ennen työsuhteensa päättymistä sopimuksen mukaista palkkaa. Tätä ei kuitenkaan muu selvitys huomioon ottaen pidetty osoituksena sellaisesta palkkaperusteiden hiljaisesta hyväksymisestä, jonka johdosta palkkauksessa tapahtunut epäedullinen muutos olisi tullut työntekijää sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Tampereen raastuvanoikeuden päätös 16.12.1992 Raastuvanoikeus lausui A:n Huhtamäki Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta, että A ja Oy Star Ab olivat 12.12.1973 tehneet työsopimuksen, jonka perusteella A oli toiminut työterveyshoitajana ensin Star Oy:n ja sitten sanotun yhtiön sulauduttua Huhtamäki Oy:öön viimeksi mainitun yhtiön palveluksessa eläkkeelle jäämiseensä marraskuuhun 1990 saakka. Työsopimuksen mukaan A:n palkka oli ollut 1.3.1974 lukien täysi Y 18/II palkkaluokan mukainen palkka 30 prosentin ikälisineen. Palkka oli tullut vuosittain tarkistaa noudattaen kunnallisen virkaehtosopimuksen mukaista käytäntöä sovitun palkkaryhmän osalta. Työsopimuksen mukaan muissa A:n työsopimukseen liittyvissä asioissa tuli noudattaa Suomen Teollisuustoimihenkilöliiton ja Suomen Työnanantajain Keskusliiton välisen yleissopimuksen sekä yrityksen henkilöstöpolitiikan ehtoja. Yhtiö oli kuitenkin 1.12.1979 muuttanut A:n palkanmääräytymisperustetta siten, että hänen palkkaluokkansa määräytyi siitä lukien sanotun yleissopimuksen mukaan. Kantajan palkkaluokaksi oli tällöin tullut 3 A. Muutoksen johdosta A:n palkka oli ajalla vuosi 1980 - helmikuu 1984 ollut korkeampi kuin hänen työsopimuksessa mainitun laskentaperusteen mukainen palkkansa. Maaliskuun alusta 1984 3 A palkkaluokan mukainen kuukausipalkka oli kuitenkin jäänyt alhaisemmaksi kuin mitä se olisi ollut työsopimuksen mukaista palkanmaksuperustetta käyttäen. Suomen Työterveyshoitajaliitto ry ei ollut liittynyt mainittuun yleissopimukseen, vaikkakin työterveyshoitajat oli yleissopimuksen soveltamisohjeissa ryhmitelty kuuluviksi teollisuustoimihenkilöihin. Yhtiö oli ollut sinänsä kuitenkin velvollinen maksamaan A:lle vähintään mainitun yleissopimuksen mukaista palkkaa. Vaikka A oli saanut yleissopimuksen 3 A palkkaluokan mukaista korkeampaa palkkaa ajalta 1980 - helmikuu 1984, yhtiöllä ei ilman A:n suostumusta ollut oikeutta yksipuolisesti muuttaa kirjallisesti sovittua palkkausperustetta ilman työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavia perusteita. Raastuvanoikeus totesi asiassa jääneen epäselväksi, oliko yhtiö sopinut A:n kanssa palkkausperusteiden muutoksista. A:n ei kuitenkaan ollut näytetty hiljaisesti hyväksyneen palkkausperusteensa muutosta, koska hän oli ilmoittanut tyytymättömyytensä palkkansa jälkeenjääneisyydestä muun muassa esimiehelleen. Näin ollen raastuvanoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että A:n palkkausperusteiden muutoksesta olisi sovittu sitovasti. Tämän vuoksi raastuvanoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle tämän saamatta jääneet palkat yhteensä 68 312 markkaa korkoineen. Turun hovioikeuden tuomio 3.1.1994 Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi yhtiön ilmoittaneen A:n palkkausperusteen muutosten johtuneen vuonna 1979 voimaantulleista työterveyshuoltolaista sekä laista yhteistoiminnasta yrityksissä. A ei ollut sinänsä kiistänyt yhtiön ilmoitusta. Hän oli kuitenkin katsonut, ettei muutoksesta ollut sovittu ja ettei palkkausperusteen muuttamiseen ollut työsopimuslain mukaista erityisen painavaa syytä. Palkkausperusteen muutoksen vuoksi A oli vuosina 1979 -1984 saanut kirjallisessa työsopimuksessa sovittua korkeampaa palkkaa. Maaliskuusta 1984 vuonna 1990 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseen saakka A:n palkka oli kuitenkin ollut alhaisempi kuin mitä siitä vuonna 1973 oli sovittu. Tämä muutos oli johtunut yleisestä palkkakehityksestä, joka oli ollut ennaltamääräämätöntä. Ajalla 1979 - 1984 A ei ollut edes väittänyt huomauttaneensa työnantajalle palkkansa määräytymisperusteen muuttumisesta. Vuoden 1984 jälkeen A oli lähinnä työtovereilleen valitellut palkkauksensa jälkeenjääneisyyttä. Varsinaisen kanteen kohteena olleen palkkausta koskeneen vaatimuksen A oli esittänyt yhtiön edustajille vasta vuonna 1990 juuri ennen eläkkeelle siirtymistään. Työnantaja ei saanut ilman irtisanomisperusteeseen verrattavaa erityisen painavaa syytä yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen olennaista ehtoa. Kun A ei kuitenkaan vuonna 1979 tapahtuneen palkkausperusteen muutoksen jälkeen ollut vuosikausiin huomauttanut yhtiön menettelystä, hän oli hiljaisesti hyväksynyt yksipuolisen palkkausperusteen muutoksen ja vuodesta 1979 alkaen noudatettu palkanmääräytymisperuste oli muodostunut asianosaisten välisen työsopimuksen osaksi. A:n vaatimukset olivat näin ollen perusteettomia. Tämän vuoksi hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja hylkäsi kanteen. Esittelijä Nurmen mietintö: Hovioikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa: Yhtiö oli muuttanut A:n palkanmaksuperustetta vuonna 1979, minkä johdosta hän oli saanut kirjallisessa työsopimuksessa sovittua alhaisempaa yleissitovan työehtosopimuksen mukaan määräytyvää palkkaa maaliskuusta 1984 vuonna 1990 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Epäselväksi on jäänyt oliko muutoksesta sovittu A:n ja Huhtamäki Oy:n välillä. A:n esimiehenä toiminut X on kertonut A:n ajanjakson 1984 - 1990 puolivälissä ilmoittaneen hänelle, ettei hän saanut sovittua palkkaa. Todistaja Y, joka oli toiminut yhtiössä palkanlaskijana ja myöhemmin kirjurina sekä luottamushenkilönä, on kertonut A:n kertoneen ilmoittaneensa työnantajan edustajille, ettei hän saanut työsopimuksensa mukaista palkkaa. Todistajana kuullun johtaja Z:n mukaan A:n olisi tullut ilmoittaa palkkansa väitetystä sopimuksenvastaisuudesta hänelle tai henkilöstöasiainhoitaja W:lle. W:tä ei ole kuultu raastuvanoikeudessa. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen yhtiö ei ole näyttänyt, että A:n hyväksymisen kautta hänen palkkauksensa muutos olisi muodostunut sellaiseksi osapuolia sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi, johon A olisi tullut sidotuksi. Edellä olevilla ja muutoin raastuvanoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus ratkaissee jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla: Raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle saamatta jääneet palkat ajalta maaliskuu 1984 - marraskuu 1990. Yhtiö on vastannut valitukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.11.1994 Perustelut Yhtiö on vuonna 1979 muuttanut A:n työsopimuksen mukaista palkkausperustetta siten, että hänen palkkaluokkansa kuului siitä lukien Suomen Teollisuustoimihenkilöliiton ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välisen yleissopimuksen palkkaryhmään 3 A. Ajalla 1.1.1979 - maaliskuu 1984 A on saanut työsopimuksen mukaisen laskentaperusteen ylittävää palkkaa. Maaliskuun alusta 1984 lukien A:n kuukausipalkka on kuitenkin hänen vuonna 1990 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseensä saakka ollut työsopimuksen mukaista palkkaa alhaisempi. A ei ole näyttänyt esittäneensä työnantajansa edustajalle vaatimusta palkkansa maksamisesta kirjallisen työsopimuksen mukaisena aikaisemmin kuin vasta kaksi kuukautta ennen työsuhteensa päättymistä. Vuoden 1984 jälkeen työsuhteensa päättymiseen saakka A on kuitenkin useita kertoja maininnut yhtiön palkanlaskijalle, ettei hän ollut saanut työsopimuksensa mukaista palkkaa. Niinikään A on 1980-luvun jälkipuoliskolla ilmoittanut palkkansa jälkeenjääneisyydestä lähimmälle lääketieteelliselle esimiehelleen X:lle. Ainakin siihen aikaan kun työnantajan yksipuolisesti muuttamat palkkaperusteet johtivat A:n työsopimuksessa sovittuihin palkkausperusteisiin verrattuna hänelle epäedullisempaan tulokseen, työnantajayrityksessä oli vallalla "portin takana on tulijoita" -asenne. Näissä olosuhteissa A:n ei voida sen johdosta, ettei hän ole näyttänyt aikaisemmin esittäneensä työnantajalle vaatimusta palkkansa maksamisesta kirjallisen työsopimuksen mukaisena, katsoa hyväksyneen palkkausperusteiden muuttamista siten, että hänen palkkauksessaan vuonna 1984 tapahtunut muutos olisi tullut häntä sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi. Työterveyshoitajalle maksettavien palkkojen palkkaluokkien nouseminen työsopimuksen mukaisesta Y 18 palkkaluokasta kanteessa tarkoitettuun Y 27 palkkaluokkaan on perustunut kunnalliseen virkaehtosopimukseen, jonka mukaan A:n palkka on hänen työsopimuksensa mukaan tullut vuosittain tarkistaa. Yhtiö on näin ollen velvollinen suorittamaan A:lle kanteessa vaaditut palkkasaatavat. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään palkkasaatavien osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Veso, Kilpi ja Suvanto. Esittelijä Asko Nurmi. Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Haamann, Krook, Möller ja Hidén. Esittelijä Sari Ruokojärvi.