KKO/1994/125

1994 false KKO:1994:125 Ks. KKO:1982-II-112 Ään. A vaati kanteella B:ltä vahingonkorvausta sillä perusteella, että B oli hävittänyt varastossaan säilytettävänä ollutta A:lle kuulunutta omaisuutta. A:n kannetta ei olisi pitänyt jättää tutkimatta sen takia, että B oli kiistänyt sopineensa omaisuuden säilytyksestä A:n kanssa. A:lla oli oikeus saada tuomioistuimen tutkittavaksi kysymys siitä, oliko B kanteessa väitetyllä perusteella velvollinen korvaamaan hänelle aiheutuneen vahingon. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA A:n kanne Helsingin raastuvanoikeudessa A oli elokuussa 1988 jättänyt omistamaansa tavaraa säilytettäväksi sittemmin osakeyhtiö B:hen sulautuneen Oy E Ab:n varastoon Helsingin Jätkäsaaressa. Varastotila oli vuoteen 1989 asti ollut osakeyhtiö B:n ja Virtaradat Oy:n välisen vuokrasopimuksen perusteella jälkimmäisen yhtiön hallinnassa. Tämän jälkeen tiloja oli pitänyt hallinnassaan Turvatikas Oy, jolle A:n isän omistamalle yhtiölle Virtaradat Oy:n liiketoiminta oli luovutettu. A:n varastoima tavara oli käsittänyt kaksitoista lasipalo-ovea, kahdeksan siirtoseinää ja 400 kappaletta lasitiiliä. Tavaran yhteisarvo oli 52 000 markkaa. Alkuvuodesta 1991 oli ilmennyt, että osakeyhtiö B oli hävittänyt A:lle kuuluneet tavarat tammikuussa 1991 viemällä ne ilmoituksensa mukaan kaatopaikalle. Osakeyhtiö B oli myöntänyt tavarat vastaanotetuksi ja se oli siis tiennyt niiden omistajan. Ilmeistä oli, että tavarat olivat erehdyksessä joutuneet kaatopaikalle. Ottaessaan tavarat vastaan osakeyhtiö B oli sitoutunut säilyttämään niitä toistaiseksi. A katsoi hänen ja osakeyhtiö B:n välille siten syntyneen sopimuksen tavaroiden säilyttämisestä. A vaati osakeyhtiö B:n velvoittamista yhtiön huolimattoman menettelyn johdosta suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 52 000 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 1.2.1991 lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Osakeyhtiö B:n vastaus Osakeyhtiö B vaati, että kanne jätetään tutkimatta. A ei ollut oikea asianosainen vaatimaan yhtiöltä korvausta. Yhtiön mukaan kanteessa tarkoitetut tavarat oli tuotu varastoitaviksi vuonna 1988 Oy E Ab:n ja Virtaradat Oy:n välisen sopimuksen perusteella. Tavarat oli tuotu Oy E Ab:n tiloihin varastoitaviksi siten, että Virtaradat Oy:stä oli soitettu Oy E Ab:lle ja kysytty, voitiinko voimassa olevan vuosisopimuksen puitteissa tuoda myös muuta kuin tavanomaista tavaraa varastoitavaksi. Koska tarjouksessa ei ollut ollut erikseen mainintaa siitä, mitä tavaraa voitiin varastoida, tähän oli annettu lupa. Pian tämän jälkeen tavarat oli tuotu Virtaradat Oy:n tavaroina varastoitaviksi voimassa olevan vuosisopimuksen ehtojen mukaisesti. Virtaradat Oy:n taholta ei ollut missään vaiheessa tuotu esiin, että jonkun muun kanssa olisi tullut tehdä tavaroita koskeva erillinen varastointisopimus. Osakeyhtiö B katsoi, ettei yhtiön ja A:n välille ollut syntynyt sopimussuhdetta sillä, että tavaroiden tuojat olivat kertoneet niiden omistajan olevan joku muu kuin Virtaradat Oy. Tämän perusteella yhtiö katsoi, ettei A:lla ollut kanneoikeutta asiassa. Helsingin raastuvanoikeuden päätös 13.1.1993 Raastuvanoikeuden mukaan asianosaiset olivat olleet yhtä mieltä siitä, että kanteessa tarkoitetut tavarat olivat olleet varastoitavina osakeyhtiö B:n tiloissa. Tavarat oli tuotu yhtiöön sittemmin sulautuneen Oy E Ab:n tiloihin elokuussa 1988. Todistajana kuultu osakeyhtiö B:n varastopäällikkö oli kertonut, että tavaroiden varastoinnista oli sovittu Virtaradat Oy:n kanssa. Tavarat oli varastoitu yhtiöiden välisen varastointisopimuksen perusteella. Virtaradat Oy:n palveluksessa ollut toimihenkilö oli todistajana yhtäpitävästi edellisen todistajan kanssa kertonut, että hän oli Virtaradat Oy:n puolesta sopinut A:n tavaroiden varastoinnista Virtaradat Oy:n varastointisopimuksen puitteissa. Edellinen todistaja oli kertonut, ettei ollut ollut edes tarkoitus, että A olisi tehnyt suoraan sopimuksen kyseessä olevien tavaroiden varastoinnista. Todistaja oli lisäksi kertonut käsityksenään, ettei A ollut maksanut varastoinnista vuokraa osakeyhtiö B:lle. Todistajien kertomusten perusteella raastuvanoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että A:lla olisi ollut sopimusta osakeyhtiö B:n kanssa kanteessa tarkoitettujen tavaroiden varastoinnista. Tämän vuoksi raastuvanoikeus katsoi, ettei A ollut oikea kantaja asiassa ja jätti kanteen tutkimatta sekä velvoitti A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. Helsingin hovioikeuden tuomio 6.10.1993 Hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä raastuvanoikeuden päätöksen muuttamiseen. Hovioikeus lausui lisäperusteluinaan, ettei A, joka ei ollut näyttänyt hänen ja yhtiön välillä olleen varastointisopimusta, ollut näyttänyt yhtiön muullakaan tavalla A:han nähden ottaneen vastattavakseen tavaroiden varastoinnista. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän ensisijaisesti vaati alempien oikeuksien ratkaisujen kumoamista ja asian palauttamista raastuvanoikeuteen sekä vaihtoehtoisesti toisti raastuvanoikeudessa esittämänsä kanteen. Osakeyhtiö B antoi siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.11.1994 Perustelut A on perustanut kanteensa siihen, että osakeyhtiö B oli A:lle kuuluvia esineitä hävittämällä aiheuttanut hänelle taloudellista vahinkoa. A:lla on oikeus saada tuomioistuimen tutkittavaksi kysymys siitä, onko osakeyhtiö B A:n kanteessa väitetyllä perusteella velvollinen korvaamaan hänelle aiheutuneen vahingon. Alempien oikeuksien ei olisi siten tullut ilmoittamallaan perusteella jättää kannetta tutkimatta. Koska ei ole perusteltua, että Korkein oikeus ensimmäisenä oikeusasteena ottaisi asian välittömästi ratkaistavakseen, asia on palautettava Helsingin raastuvanoikeuden sijaan tulleeseen Helsingin käräjäoikeuteen. Päätöslauselma Alempien oikeuksien ratkaisut kumotaan. Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa asia ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi ja huomioon ottaen palautuksen syy siinä laillisesti menetellä. Käräjäoikeuden tulee antaa lausunto kaikista asiassa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista. Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Oikeusneuvos Palaja: A on perustanut korvauskanteensa siihen, että hänen ja Oy E Ab:n, joka on sulautunut osakeyhtiö B:hen, välillä on ollut sopimus kysymyksessä olevien tavaroiden varastoimisesta. Osakeyhtiö B on vaatinut kanteen tutkimatta jättämistä, koska A:n ja Oy E Ab:n kesken ei ollut syntynyt sopimussuhdetta. Osakeyhtiö B:n vaatimus ei koske kanteen tutkimisen, vaan sen hyväksymisen edellytyksiä. Alempien oikeuksien ei siten olisi tullut lausumallaan perusteella jättää kannetta tutkimatta. Sanotulla ja muutoin Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevällä perusteella olen päätynyt samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Oikeusneuvos Lindholm: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Palaja. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Korhonen ja Kahlas-Capodistrias. Esittelijä Björn Beijar. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Lindholm (eri mieltä), Taipale, Lehtimaja ja Palaja (eri mieltä). Esittelijä Jukka Kontio.