1994 false KKO:1994:19 Puolisot A ja B olivat tehneet keskinäisen käyttöoikeustestamentin, jonka mukaan jälkeenjääneenkin puolison kuoltua omaisuus oli menevä lainmukaisessa järjestyksessä puolisoiden perillisille, jolloin perillisten puolisoilla ei kuitenkaan olisi oleva avio-oikeutta näin saatuun omaisuuteen. A:n kuoltua perillinen C ja tämän puoliso D oli tuomittu avioeroon ja pesänjakaja oli määrätty toimittamaan heidän omaisuutensa ositus. Pesänjakajan toimivaltaan kuului ositustoimituksen yhteydessä ratkaista kysymys puolisoiden avio-oikeudesta toistensa omaisuuteen. D:llä ei siten ollut oikeudellista tarvetta ajaa erillistä kannetta, jolla hän vaati testamentin julistamista pätemättömäksi. D:n kanne jätettiin tutkimatta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Porin raastuvanoikeudessa D on B:lle 10.11.1990 sekä C:lle, E:lle ja F:lle 12.11.1990 tiedoksi annetun haasteen perusteella kertonut, että A oli 24.1.1990 kuollut jättäen jälkeensä lesken B:n ja kolme täysi-ikäistä lasta eli C:n ja E:n sekä F:n. Harkinta-aika D:n ja C:n avioeroasiassa oli alkanut 8.5.1990 ja avioero oli myönnetty heille 3.12.
- Porin raastuvanoikeus oli 22.5.1990 julistamallaan päätöksellä määrännyt asianajaja I:n suorittamaan osituksen D:n ja C:n pesässä, mitä ositusta ei vielä ollut loppuun suoritettu. B oli 20.2.1990 valvonut hänen ja A:n 15.9.1985 allekirjoittaman keskinäisen käyttöoikeustestamentin, jossa oli ollut määräys, että jälkeenjäänyt sai suorittaa rahana perillisille tulevan lakiosaosuuden, ja edelleen määräys, että jälkeenjääneenkin kuoltua omaisuus oli menevä lainmukaisessa järjestyksessä perillisille, joiden puolisoilla ei kuitenkaan ollut avio-oikeutta näin saatuun omaisuuteen. Testamentin todistajana oli ollut toisen testamentin tekijän eli B:n sisar G ja tämän aviomies H. Testamentti ei sanamuotonsa mukaan sulkenut pois D:n avio-oikeutta A:n jälkeen C:lle tulevaan pesänosuuteen. Valvottu testamentti oli 4.3.1990 annettu tiedoksi C:lle ja E:lle sekä F:lle. Nämä olivat hyväksyneet testamentin ja ilmoittaneet, etteivät he tulisi sitä moittimaan. Kukaan lapsista ei ollut vaatinut lakiosaansa. D on ensisijaisesti vaatinut, että testamentti muotovirheen vuoksi julistetaan pätemättömäksi ja vaikutuksettomaksi. Jos testamenttia ei julisteta pätemättömäksi, hän on toissijaisesti vaatinut testamentin sisällön tulkitsemista niin, ettei se rajoita D:n avio-oikeutta miehensä C:n A:n jälkeen saamaan pesänosuuteen. Lisäksi D on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Vastaus B ja hänen myötäpuolensa ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Raastuvanoikeuden päätös 28.1.1991 Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että D:n ja C:n avioliitossa harkinta_aika avioeroa varten oli alkanut A:n 24.1.1990 tapahtuneen kuoleman jälkeen 8.5.1990 ja heidät oli tuomittu avioeroon 3.12.
- Porin raastuvanoikeus oli 22.5.1990 määrännyt pesänjakajan suorittamaan osituksen D:n ja C:n pesässä. Ositus oli edelleen suorittamatta loppuun. A:n ja B:n 15.9.1985 allekirjoittama testamentti, jonka todistajina olivat olleet toisen testamentin tekijän sisar miehineen, oli niin sanottu käyttöoikeustestamentti, jolloin A:n rintaperillisten omistusoikeutta perimäänsä omaisuuteen oli jäänyt rasittamaan B:lle tuleva hallinta- ja nautintaoikeus. Testamentin määräyksen mukaan jälkeenjääneenkin kuoltua testamentin tekijöiden omaisuus oli menevä lainmukaisessa järjestyksessä perillisille, joiden puolisoilla ei kuitenkaan ollut avio-oikeutta näin saatuun omaisuuteen. A:n rintaperilliset olivat hyväksyneet testamentin ja ilmoittaneet, etteivät he tulisi sitä moittimaan. Testamentin moiteoikeuden osalta D:tä A:n rintaperillisen puolisona koski ainoastaan testamentin määräys perillisten puolisoiden avio-oikeuden poissulkemisesta. Testamentin sanamuodon mukaan avio-oikeus oli suljettu pois vasta jälkeenjääneenkin kuoltua, joten käyttöoikeustestamentin ollessa kyseessä määräys ei koskenut A:n jälkeen C:lle tulevaa perintöosuutta. D:lle ja C:lle oli jo myönnetty avioero ja pesänjakaja oli määrätty toimittamaan ositus heidän välillään. Pesänjakajan tuli osituspäätöstä tehdessään ottaa huomioon C:n isänsä jälkeen saama perintö. Vaikka testamentissa oli muotovirhe, niin koska A:n rintaperilliset olivat testamentin hyväksyneet ja koska testamentin määräys puolison avio-oikeuden poissulkemisesta ei vaikuttanut D:n oikeusasemaan, D:llä ei ollut moiteoikeutta testamentin muotovirheen perusteella. Toissijaisen, testamentin tulkintaa koskevan vaatimuksen osalta raastuvanoikeus on katsonut, että kysymyksessä oli pesänjakajan toimivaltaan kuuluva asia, joka koski vain D:n ja C:n välistä oikeussuhdetta osituksessa eikä D:n ja B:n, E:n sekä F:n välistä suhdetta. Näillä perusteilla raastuvanoikeus on jättänyt kanteen ensisijaisen vaatimuksen osalta kanneoikeuden puuttumisen vuoksi tutkimatta ja hylännyt kanteen toissijaisen vaatimuksen osalta B:tä ja E:tä sekä F:ää kohtaan ja jättänyt sen C:n osalta pesänjakajan toimivaltaan kuuluvana tutkimatta. Raastuvanoikeus on velvoittanut D:n korvaamaan B:n, C:n ja E:n sekä F:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 6 505 markalla 16 prosentin korkoineen 28.1.1991 lukien. Turun hovioikeuden tuomio 12.10.1992 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi D on valittamalla saattanut jutun, on todennut, että B ja A olivat puheena olevassa testamentissaan määränneet: "Toisen meistä kuoltua jälkeenjäänyt saa oikeuden hallita ja nauttia ensin kuolleen koko omaisuutta. Perillisillemme tulevan lakiosaosuuden jälkeenjäänyt saa suorittaa rahana. Jälkeenjääneenkin kuoltua omaisuutemme on menevä lain mukaisessa järjestyksessä perillisillemme, joiden puolisoilla ei kuitenkaan ole oleva avio-oikeutta näin saatuun omaisuuteen." Testamentin määräyksistä vain määräys perillisten puolisoiden avio-oikeuden poistamisesta saattoi koskea D:n etua. Väite olemassaolevasta oikeussuojan tarpeesta aiheutti sen, että D:llä oli tältä osin oikeudellinen tarve testamentin muodollisen pätevyyden saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi. Asiaan ei vaikuttanut se, että C oli hyväksynyt testamentin, koska hän ei voinut vaimonsa puolesta luopua tälle kuuluvasta testamentin moiteoikeudesta. Raastuvanoikeuden ei siten olisi pitänyt jättää kanteen ensisijaista vaatimusta tutkimatta. Viivytyksen välttämiseksi hovioikeus on ottanut asian heti ratkaistavakseen. Testamentin todistajina olivat olleet B:n sisar G ja tämän aviomies H. B oli nyt A:n jälkeen testamentin saajana. Perintökaaren 10 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan testamentin saajan sisar oli esteellinen testamentin todistajaksi. Näin ollen G oli esteellinen todistamaan testamenttia, joten siinä oli muotovirhe. Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja julistanut testamentin muotovirheen perusteella pätemättömäksi sikäli kuin siinä oli rajoitettu D:n avio-oikeutta C:n isänsä jälkeen mahdollisesti saamaan perintöön. Näin ollen lausunnon antaminen kanteen toissijaisesta vaatimuksesta on rauennut. D on vapautettu velvollisuudesta suorittaa B:lle ja tämän myötäpuolille maksettavaksi tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta. Koska D oli voittanut jutun, B, C ja E ja F on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan tälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 11 000 markkaa. Jutun näin päättyessä B ja hänen myötäpuolensa ovat saaneet pitää kulunsa hovioikeudessa vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 26.2.
- B, C ja E sekä F ovat vaatineet hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista jutussa korkoineen. D on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.3.1994 Perustelut Hovioikeus on julistanut B:n ja A:n tekemän testamentin muotovirheen perusteella pätemättömäksi vain sikäli kuin siinä oli rajoitettu D:n avio-oikeutta C:n isänsä jälkeen mahdollisesti saamaan perintöön. Hovioikeuden tuomio ei siten pääasian osalta ole koskenut B:n ja E:n eikä F:n etua ja oikeutta. Koska B ja E sekä F eivät ole hävinneet asiaa hovioikeudessa, heitä ei olisi tullut velvoittaa korvaamaan D:n oikeudenkäyntikuluja. Muilta kuin oikeudenkäyntikuluja koskevilta osilta heillä ei ole oikeussuojan tarvetta hakea muutosta hovioikeuden ratkaisuun. D on vaatinut testamentin julistamista pätemättömäksi, mikäli siihen sisältyvän määräyksen katsotaan tarkoittavan, että hänellä ei ole avio-oikeutta C:lle isänsä jälkeen perintönä tulevaan omaisuuteen. Vaatimus liittyy hänen ja C:n välillä avioeron johdosta suoritettavaan omaisuuden ositukseen. Sitä toimittamaan on määrätty pesänjakaja. Koska pesänjakajan toimivaltaan kuuluu ositustoimituksen yhteydessä ratkaista kysymykset osituksessa huomioon otettavista puolisoiden varoista ja veloista sekä heidän avio-oikeudestaan toistensa omaisuuteen, D:llä ei ole oikeudellista tarvetta ajaa erikseen kannetta siitä, onko B:n ja A:n tekemä testamentti pätemätön. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Kanne jätetään kokonaisuudessaan tutkimatta. B, C ja E sekä F vapautetaan velvollisuudesta suorittaa D:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista. D velvoitetaan korvaamaan B:n, C:n ja E:n sekä F:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa 10 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien. Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Liesivuori, Åkerberg ja Ikola. Esittelijä Nina Porkka. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Paasikoski, Taipale ja Sevon. Esittelijä Eija Iivonen